..”Tuo huolimaton harmaa limakasa…” Gilderoy vilkaisi murhaavasti kotitonttua, joka oli kalvennut muistuttamaan huomattavan paljon teltan ympärillä levittäytyviä lumilakeuksia. ”… Rikkoi – Minun – Peilini!!!” Jokainen viimeisen sanan painotus sai pienen tontun painumaan hieman enemmän kyyryyn. ”Rikkoi peilinne?” Noita kuvitteli pahinta mahdollista kirousta, jonka keksi, ja onnistui luomaan kysyvän hymyn huulilleen. ”Kotitonttu siis rikkoi peilinne?” Onneksi hän oli jättänyt taikasauvansa omalle teltalleen.
”Niin.” Gilderoy vastasi rypistäen kulmiaan, yrityksestä huolimatta hän ei ollut onnistunut kuulemaan kaikkivoipaa kauhua noidan äänestä. ”Tuota…” Noita aloitti, hymyillen yhä – Hän kuvitteli miestä sen jälkeen, kun hän olisi langettanut ’Turvotuos pääsi!’ kirouksen. ”… jos voisitte antaa peilin sirpaleet minulle, niin voin entistyttää sen takaisin ehjäksi?”
”Entistää sen?! Entistää rikotun peilini??!” Lochartin ääni kohosi muutaman oktaavin. ”Te siis kuvittelette, että minä, Me Noitien hurmaavimman hymyn moninkertainen voittaja, suostuisin katselemaan itseäni rikkoutuneesta peilistä!” Noita huokaisi epätoivoisena.
”Olen pahoillani, tietysti hankimme teille uuden peilin mitä pikimmiten. Kotitonttu, voisitteko kertoa, mitä oikein tapahtui?” Noita kääntyi katsomaan kotitonttua, joka oli parhaansa mukaan koittanut saada maata nielemään itsensä keskustelun aikana. ”Minä, siis, ei Terry sitä tehnyt! Ei se Terryn vika ollut! Terry tuli telttaan, peili palasina matolla, ei se Terry ollut! Terry kauhistui, herra-hyvä-ja-mahtava piti peilistään, Terry tiesi sen, Terry nähnyt, kuinka herra-hyvä-ja-mahtava puhunut peililleen kauniita sanoja…” Gilderoy punastui hieman ja koitti rykimällä saada kotitonttua lopettamaan. ”…ja kun Terry näki herra-hyvän-ja-mahtavan peilin rikkonaisena matolla, ja joka paikassa suuria lumipaakkuja, Terry säikähti hirveästi!” Noita vilkaisi nopeasti ympärilleen, liiloilla matoilla tosiaan näkyi sulaneita lätäköitä, kuin jonkun jalanjäljistä jääneitä, jonkun hyvin, hyvin suuren - - ”…ja sitten Terry oli juuri lähtemässä hakemaan rättiä ja sankoa, kun herra-hyvä-ja-mahtava tuli sisään ja alkoi huutaa.” Kotitonttu päätti kertomuksensa vapisten... ---Jatkuu---
”Niin.” Gilderoy vastasi rypistäen kulmiaan, yrityksestä huolimatta hän ei ollut onnistunut kuulemaan kaikkivoipaa kauhua noidan äänestä. ”Tuota…” Noita aloitti, hymyillen yhä – Hän kuvitteli miestä sen jälkeen, kun hän olisi langettanut ’Turvotuos pääsi!’ kirouksen. ”… jos voisitte antaa peilin sirpaleet minulle, niin voin entistyttää sen takaisin ehjäksi?”
”Entistää sen?! Entistää rikotun peilini??!” Lochartin ääni kohosi muutaman oktaavin. ”Te siis kuvittelette, että minä, Me Noitien hurmaavimman hymyn moninkertainen voittaja, suostuisin katselemaan itseäni rikkoutuneesta peilistä!” Noita huokaisi epätoivoisena.
”Olen pahoillani, tietysti hankimme teille uuden peilin mitä pikimmiten. Kotitonttu, voisitteko kertoa, mitä oikein tapahtui?” Noita kääntyi katsomaan kotitonttua, joka oli parhaansa mukaan koittanut saada maata nielemään itsensä keskustelun aikana. ”Minä, siis, ei Terry sitä tehnyt! Ei se Terryn vika ollut! Terry tuli telttaan, peili palasina matolla, ei se Terry ollut! Terry kauhistui, herra-hyvä-ja-mahtava piti peilistään, Terry tiesi sen, Terry nähnyt, kuinka herra-hyvä-ja-mahtava puhunut peililleen kauniita sanoja…” Gilderoy punastui hieman ja koitti rykimällä saada kotitonttua lopettamaan. ”…ja kun Terry näki herra-hyvän-ja-mahtavan peilin rikkonaisena matolla, ja joka paikassa suuria lumipaakkuja, Terry säikähti hirveästi!” Noita vilkaisi nopeasti ympärilleen, liiloilla matoilla tosiaan näkyi sulaneita lätäköitä, kuin jonkun jalanjäljistä jääneitä, jonkun hyvin, hyvin suuren - - ”…ja sitten Terry oli juuri lähtemässä hakemaan rättiä ja sankoa, kun herra-hyvä-ja-mahtava tuli sisään ja alkoi huutaa.” Kotitonttu päätti kertomuksensa vapisten... ---Jatkuu---
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.