kaivataan kipeästi! eli meillä ero tulossa ja yhteinen tytär 3kk. ongelmana miten sopia tapaamiset isän kanssa, kun näinkin pieni vauva kyseessä. muutenhan olisi joka toinen vkl isänsä luona, mutta miten näin pieni voi olla erossa äidistään...? en imetä, joten se ei ole ongelma. haluamme molemmat että isä(ja sisarukset) ovat kuvioissa mukana, mutta minusta kokonainen vkl tuntuu liian pitkältä ajalta olla erossa äidistään. ehkä sellainen olisi parempi että vaikka la päivästä-su päivään.
kerro jos sinulla on KOKEMUSTA asiasta! ja isätkin voivat kommentoida. ainakin nimim. pariton isä ilmeisesti on omakohtaista kokemusta.
HUOM! ne, joilla EI kokemuksia, älkööt vaivautukoot! asialliset vastaukset, kiitos!
kerro jos sinulla on KOKEMUSTA asiasta! ja isätkin voivat kommentoida. ainakin nimim. pariton isä ilmeisesti on omakohtaista kokemusta.
HUOM! ne, joilla EI kokemuksia, älkööt vaivautukoot! asialliset vastaukset, kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
3-6 kk: 5 kertaa viikossa 3-4 tuntia
6-9kk: su koko päivä 2-3 iltatapaamista
9kk - 1v: la-su 2-3 iltatapaamista
1v-1.5v: joka-toinen-la-su 1-2 yötä viikolla
1.5- 2.5v: joka-toinen pe-su 1-2 yötä viikolla lomalla 3-4 päivän pätkiä useita puolet pyhistä
2.5v - 4v: joka-toinen to-ma 1 yö toisella viikolla neljä viikkoa lomaa viikon pätkissä puolet pyhistä
4v - joka toinen viikko su-su neljä viikkoa lomaa (kahdessa pätkässä) puolet pyhistä
on alusta asti eli n. 1kk ikäisestä ollut joka toinen vkl isällään. Heillä ei siinä ainakaan mitään ongelmaa ole ollut.
mutta niin pienen lapsen on ollut varmaankin vaikea ilmaista omia tuntemuksiaan :(
Oma lapseni oli pienempänä, kuin nukke, joka lähti mukaan kiltisti ja oli ilmeetön ja hiljainen. Kotiuduttuaan oli aina seuraavankin päivän hiljainen, kunnes taas muuttui "normaaliksi" iloiseksi lapseksi.
Oli isänsä sanojen mukaan aina iloinen ja tykkäs jne., mutta käytöksestä sen huomasi. Isänsä kylläkin tulkkas, ettei lapsi olisi halunnut tulla kotiin ja siksi oli hiljainen.
Onneksi nykyään jo osaa puhua ja sanoa omat mielipiteensäkin :)
Ja en väitä, että kaikilla olisi näin...onneksi.
erotessa 8kk ja saatiin suositus, että mahdollisimman usein ja pieniä aikoja kerrallaan tapaamiset.
Mun poikani oli 7kk ja alotti suoralta kädeltä joka toinen viikonloppu, ei ole ollut siitä haittaa, tuntee ainakin isänsä nyt hyvin
.. että isällä tapaamisoikeus 2h/vko tiettyinä päivinä (mut ollaan päästy sopiin suht vapaasti). Tilanteen mukaan saamme lisätä tapaamisia niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Keskinäiset välimme kuitenkin sotkevat valitettavasti asioita paljon. Käytännössä siis tapaamiset edelleen 2h/vko äidin kotona ja jatkuvat lastenvalvojan mukaan siihen saakka kun lapsi täyttää n. 2v.Isä kun ei kiireiltään kerkiä oleen lapsensa kanssa. Nyt lapsi reilun vuoden ja pientä tuntemista jo onneksi ilmassa joten ei ala ihan mahdoton rääkyminen kun isä astuu asuntoon sisään :). Parempaan päin menossa :).
Erosimme jo raskausaikana.
aluksi sinun luoksesi lasta tapaamaan ja hoitamaan? Ja jos et miestä halua erityisemmin tavata, voisit käydä kaupassa, tapaamassa ystäviä tms. parin tunnin ajan sillä välin.
perheneuvolan akka piti hyvänä ratkaisuna, kun valitin, että ex tunkee meidän entiseen yhteiseen asuntoon, rojahtaa lattialle katsomaan telkkaria ja muka on lapsensa kanssa :( "Mikäpä voisi olla sen parempaa pienelle lapselle, kuin kiipeillä isänsä päällä" :(
Itse en uskaltaisi päästä kaiken omaisuuteni keskelle ex:ää, sen verran ahne on. Sitä paitsi heti, kun lapselle tuli hätä, niin minun luoksehan se konttas. Mielestäni isän on paras olla jossain muualla, kuin äidin ja lapsen kotona tapaamassa. Vaikka sitten tapais kaikki toisensa jossain leikkipuistossa ja siitä äiti sitten häippäsis hetkeks pois.
..siitä miten isä on ollut lapsen kanssa nämä ensimmäiset 3kk. Jos on tähän asti itsenäisesti välillä hoitanut vauvaa enemmän kuin muutaman tunnin, niin miksei tuo voisi onnistua. Itse pitäisin kuitenkin joka toista viikonloppua liian harvana tapaamisena lapsen ollessa noin pieni.
Tietenkin voi oloittaa myös vähän lyhyemmillä vuoroilla, ja mieluummin PALJON useammin kuin joka toinen viikonloppu. Lähes kaksi viikkoa on todella pitkä aika lapselle ja toki myös isälle.
Itselläni kokemusta oikeasti pitkistä hoitovuoroista vasta vauvan puolivuotiaisuudesta lähtien.
Me erottiin jo raskausaikana ja aluksi mies kävi katsomassa vauvaa minun luonani noin 5kk asti.Sitten kyllästyin siihen että mies hillui luonani joten hän rupesi ottamaan poikaa luokseen parina iltana viikossa ja kerran kuukaudessa yöksi.Kyllä minuakin hirvitti että miten lapsi pärjää kun on erossa äidistään,mutta hänhän on kuitenkin isänsä luona ja se suhde on yhtä tärkeä lapselle kuin suhde äitiin.Nyt lapsi on jo 1v ja edelleen noudatamme samoja tapaamisia.Välillä jos mies ei ole viikkoon hakenut(ollut sairaana tai lomalla)on pientä vierastusta ollut.Miksei sinun tapauksessasi mies voi hakea lasta myös viikolla?Aika raa´alta kuullostaa että kahteen viikkoon ei ole edes koko ihmistä nähnyt ja sitten joutuu koko viikonlopuksi..Mutta nämäkin asiat ovat yksilöllisiä joten teidän täytyy vain kokeilla ja katsoa miten lapsi reagoi,ehkä tärkeintä kuitenkin olisi niiden tapaamisten säännöllisyys.Ettei kokeiltaisi ja venkslattaisi miljoonia eri tapoja vaan että ne isän tapaamisetkin kuuluisivat normaaliin lapsen arkeen.