Hei
Kaikille teille hoitoja suunnitteleville. Me kävimme kahdeksan vuoden ajan kolme eri hoitojaksoa, epäonnistumisia ja taas epäonnistumisia. Olimme jo luovuttamassa koko hoidot ja vauvahaaveet kun tärppäsi.
Itse hoidoista puhutaan "kauheammin" kuin ne ovat. Itselläni ainakin ne sujuivat tosi hyvin ja ei tullut mitään erityisiä ongelmia. Tokihan niistä voi puhua, miten ne aiheuttavat mielialan muutoksia yms. mutta mielestänni niistä puhutaan liikaa. Itselläni ei ollut mitään. SIIS ROHKEASTI VAAN! Suurempi kysymys on mielestäni se, että kannattaa aloittaa ajoissa ettei ikä tule vastaan, koska jos ei onnista heti niin niissä voi menä tosi monta vuotta.
Kuten sanoin, olimme jo luovuttamassa mutta onneksi "äidiksi tulemisen tahto" oli niin vahva että en luovuttanut.
Tuntuu nyt ihanalta ja toivon että saan raskauteni loppuun saakka!
Toivon sydämestäni että onnistutte ja muistakaa että luovuttaa ei kannata.
Lapsettomuus ei johdu omasta elämäntavasta (kuten joku raasu mummo luulee) vaan siihen on erinäisiä syitä. Itse en ole vaipunut epätoivoon vaikka paljon olen sen takia itkenyt. Olen elänyt samalla elämää tämän kahdeksan vuoden ajan. Olen kertonut avoimesti ihmisille asiasta, koska ei lapsettomuus ole mikään häpeä. En ole kokenut eläväni ns. huonompaa elämää ilman lapsia vaikka moni "mustavalkoinen" tuttavani niin luuleekin. Olisimme varmaan nauttineet myös kaksinelämisestä.
Pää siis ylpeänä pystyyn ja elämää jatkamaan :)
Kaikille teille hoitoja suunnitteleville. Me kävimme kahdeksan vuoden ajan kolme eri hoitojaksoa, epäonnistumisia ja taas epäonnistumisia. Olimme jo luovuttamassa koko hoidot ja vauvahaaveet kun tärppäsi.
Itse hoidoista puhutaan "kauheammin" kuin ne ovat. Itselläni ainakin ne sujuivat tosi hyvin ja ei tullut mitään erityisiä ongelmia. Tokihan niistä voi puhua, miten ne aiheuttavat mielialan muutoksia yms. mutta mielestänni niistä puhutaan liikaa. Itselläni ei ollut mitään. SIIS ROHKEASTI VAAN! Suurempi kysymys on mielestäni se, että kannattaa aloittaa ajoissa ettei ikä tule vastaan, koska jos ei onnista heti niin niissä voi menä tosi monta vuotta.
Kuten sanoin, olimme jo luovuttamassa mutta onneksi "äidiksi tulemisen tahto" oli niin vahva että en luovuttanut.
Tuntuu nyt ihanalta ja toivon että saan raskauteni loppuun saakka!
Toivon sydämestäni että onnistutte ja muistakaa että luovuttaa ei kannata.
Lapsettomuus ei johdu omasta elämäntavasta (kuten joku raasu mummo luulee) vaan siihen on erinäisiä syitä. Itse en ole vaipunut epätoivoon vaikka paljon olen sen takia itkenyt. Olen elänyt samalla elämää tämän kahdeksan vuoden ajan. Olen kertonut avoimesti ihmisille asiasta, koska ei lapsettomuus ole mikään häpeä. En ole kokenut eläväni ns. huonompaa elämää ilman lapsia vaikka moni "mustavalkoinen" tuttavani niin luuleekin. Olisimme varmaan nauttineet myös kaksinelämisestä.
Pää siis ylpeänä pystyyn ja elämää jatkamaan :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea! Saanko kysyä mitä ratkaisevaa tapahtui että pitkä odotuksenne palkittiin? Vai tiedättekö itsekään? Missä alunperin oli vika jos saa kysyä?
Kiitos. Kyllä saa kysyä. Yhdestä nuoruuden tulehduksesta munatorvet tukkeutuneet ja ne jouduttiin poistamaan.
En tiedä mitä tapahtui. Oliko niin, että olimme jo päättäneet, että meidän elämä on kahdestaan ja sillä hyvä. Kai sitä otti jo hiukan rennommin. Olin paljon tuttavani lasten kanssa, joten olemme puhuneet että saimmeko sitten siitä energiaa?? En tiedä.
Vai oliko nyt aika oikea..
Yllätys tämä pienokainen silti.
Sydämelliset onnittelut teille ja KIITOS kannustuksesta!
koskaan tienaamaan itsensä kallista hintaa takaisin voisi makassaa veroja ainakin aina 60% tuloista
ajattelematonta!Rakkautta ei rahassa mitata...Henkistä kasvua sinulle toivova!:)
ONNITTELUHALIT!!!!:)