Nuorin lapseni on menossa pph:lle hoitoon ja olemme käyneet pari kertaa tutustumassa hoitajan luona. Hoitaja tuntuu mukavalta mutta eräs tapa ihmetyttää. Hänellä on oma 4,5v lapsi kotona ja ilmeisesti tämän tytön huoneeseen ei hoitolapsilla ole asiaa. Talossa on kyllä "leikkihuone" jossa hoitolapset saavat touhuta. Hoitajan oma tyttö kuitenkin kävi huoneessaan leikkimässä. Minusta reilua olisi,ettei tytön huoneeseen menisi KUKAAN,tai sitten sinne saisivat mennä kaikki lapset. Muuten hoitaja vaikuttaa reilulta kaikkia lapsia kohtaan mutta tämä pieni asia jäi mietityttämään.
Mitä mieltä olette?
mamix5
242481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Noh, eihän lasta voi kieltää menemästä omaan huoneeseensa. Toisekseen, ei lasta voi vaatia päästämään vieraitakaan omaan huoneeseensa. Nuo 4,5 vuotiaat ovat jo niin tarkkoja tavaroistaan, että eipä siellä huoneessa olisi vierailla lapsilla mitään tekemistä.
Pitää vain yrittää ymmärtää, että hoitajalla on hoidettavanaan myös oma lapsi ja hoito tapahtuu tämän lapsen omassa kodissa. Siellä vieraat leikkivät isäntäväen sääntöjä ja arvoja kunnioittaen.
Mihin sitten on hävinnyt vanha kunnon kaverillisuus ja jakamisen periaate? Kuulostaa vaan aika erikoiselta,ettei lapselle opeteta yhdessä leikkimistä ym. Tottakai oma lapsi on oma lapsi mutta minusta tälläinen tapa viestittää tietynlaisesta arojärjestyksestä hoitopaikassa. Kyllä meidän 4,5 vuotiaat on opetettu jakamaan ja leikkimään yhdessä.
Miltähän sinun lapsestasi tuntuisi, jos joutuisi jakamaan oman huoneensa ja omat lelunsa 12 tuntia päivässä ns. vieraiden lasten kanssa? Tuskin kovin mukavalta.
Tottakai lapsille opetetaan yhdessä leikkimistä, mutta kai ihmisellä saa jotain omaa ja henkilökohtaistakin olla?
Itse olen pph jolla on omia lapsia, silloin kun lapseni olivat pieniä omat ja hoitolapset leikkivät yhdessä. Omalla lapsella täytyy olla jotain omaa, hehän jakavat vasta äitinsä, kotinsa ja lelunsa.
Meillä omilla lapsilla on aina ollut omia huoneita, jotka eivät ole olleet hoitolasten kaytössä, joskin käytännössä hoitolapset ovat kuitenkin aina leikkineet omien lastemme huoneissa, kunha ensin ovat pyytäneet luvan huoneen omistajalta. Tämä järjestely on toiminut ainakin meillä ihan hyvin ja kaikki ovat ollet tyytyväisiä.
Ihan pienimpiä hoitolapsia en kuitenkaan päästänyt omien lasten huoneisiin, ihan turvallisuussyistä, kun omat lapset olivat kuitenkin niin isoja, että tavarat huoneissa eivät aina olleet tarkoitettu pienille.
Ja kun olemme esim. ulkoilemassa emme sielläkään käytä toisten välineitä ilman lupaa.
tässä käytännössä. onhan lapsilla silti vielä leikkihuone ja leluja siellä. tiedän paljon hoitajia joilla on lapset jo koululaisia (ala-aste) eikä hoitolapset mene heidän omiin huoneisiin vaan leikkitilana on esim. olohuone. huom. tämä on ihmisten koti josta työnantaja ei maksa hoitajalle mitään vuokraa. ei todellakaan tarvitse päästä kaikkiin huoneisiin kunhan lapsilla on silti tilat missä leikkiä, nukkua, syödä jne. en ymmärrä että edes ihmettelet moista asiaa....
Mietippä kuinka rankkaa hoitajan omalla lapselle on äidin 10-12 tunnin työ. Ei edes hoitolapset ole niin pitkää aikaa hoidossa, kun oma lapsi joutuu tavallaan olemaan. Hoitolapset tulevat ja lähtevät eriaikoihin.
Kyllä omilla täytyy olla omat huoneet ja lelut, joihin ei hoitolapset saa mennä. Eihän normaalistikaan kaverit ole 12 tuntia leikkimässä kenenkään omilla tavaroilla. Ne käy ehkä pari tuntia siinä, mutta hoitolapset ovat koko päivän.
Kyllä lapset kaipaa omaa rauhaa ja saavat itse päättää saako hänen huoneeseen mennä.
Hoitolapsille on järjestetty omat leikkipaikat ja lelut.
Meillä ei kukaan vanhempi kyseenalaistanut tätä käytäntöä. Kerroin heti tutustumiskäynnillä, että meidän omien lasten huoneisiin ei saa mennä. Se on heidän oma tila.
Eihän joillakin hoitajilla hoitolapset saa mennä esim. olkkariin ollenkaan. Jokaisella on omat rajoituksensa. Ja oman kodin säännöt.
Olen muutaman vuoden työskennellyt perhepäivähoitajana. Itselläni on sekä hoitoikäinen, että kouluikäisiä lapsia.
Meillä on "hoitolastenhuone", jossa kaikki saavat leikkiä ja omat lapsemme ovat sinne luovuttaneet yhteiseen käyttöön sellaiset omat lelunsa, jotka ovat halunneet antaa muidenkin leikittäväksi. Omissa huoneissaan pitävät sellaiset, jolla eivät halua muiden leikkivän. Omien lasten huoneisiin ei mennä ilman heidän lupaansa.
Meillä käytäntö on ainakin pelannut hyvin, eikä kukaan hoitolapsista tai vanhemmista ole kyseenalaistanut tätä toimintatapaani. Heti ensi visiitillä selvitän hoitolapsille ja vanhemmille tämän "systeemimme" ja lapset oppivat sen hyvin nopeasti enkä ole kenenkään huomannut olevan asiasta ymmällään.
Perhepäivähoitajilla on usein ryhmässä suuriakin ikäjakaumia ja hoidon alkaessa menee aina ensin hetki, ennen kuin hoitaja ja lapset tutustuvat lähemmin toisiinsa, silloin on mielestäni hyvä, että leikkitoiminta tapahtuu samassa huoneessa ja kaikki ovat tekemisissä toistensa kanssa, mutta omalle lapselle tilanne on toinen: hän tuntee jo äitinsä eikä välttämättä jaksa katsoa vierestä tai yrittää leikkiä äidin ja esim. 1-vuotiaan kanssa tutustumisleikkejä vaan voi leikkiä omia juttujaan omassa huoneessaan. (Varsinkaan jos itse on jo esim 4v, kuten omani.)
Muistakaa vanhemmat lastanne hoitoon tuodessanne, ettei se ole uusi tilanne pelkästään teidän lapselle, samoin se on uusi tilanne myös hoitajan omille lapsille, eivätkä ne lapset ole äitinsä työtä valinneet vaan äiti työnsä paremminkin heidän vuokseen! Mielestäni jokaiselle lapsella täytyy olla oikeus omaan yksityisyyteensä omassa kotonaan. Siinä mielessä hoitolapsi on oman lapsen kanssa aina eritasolla: he eivät ole omassa kodissaan, vaikka saavat hoidossa ollakin kuin "kotonaan". Se ei kuuitenkaa tarkoita, että kohtelisin hoitolapsia eri tavoin tai heillä olisi muuten erilaiset säännöt, ei toki, muuten kaikki toimivat samojen sääntöjen mukaan. Oma ei ole aina eka joka asiassa, vaan lähes aina viimeinen jota huomioidaan, kun on pienempääkin väkeä talossa. Lisäksi oman lapsen työpäivä hoitolasten kanssa venyy usein jopa 11 tuntiseksi, että on kohtuutonta, ettei tuona aikana löytyisi "omaa" tilaa sitä tarvittaessa.
Tutustumisen jälkeen omat lapset ovat aina saaneet hoitolapsista hyviä kavereita, ja yllättävää kyllä huolehtivät ja välittävät myös ikäistään pienemmistä lapsista. Usein isommat leikkivät yhdessä oman lapsen huoneessa, ja koululaisetkin ottavat pienempiään joskus omiinsa huoneisiinsa leikkeihin mukaan ja hoitolapset ovat siitä aina tosi "otettuja", kun ovat "isojen leikeissä".
Tälläinen järjestely helpottaa mielestäni myös valvontaa ja turvallisuutta perhepäivähoitoryhmässä. Pienemmät tavarat, kuten esim. pikkulegot ovat omien lasten huoneessa, jolloin vain "isommat" hoidokit pääsevät niihin käsiksi, eikä pienemmille aiheudu tukehtumisvaaratilanteita legojen takia. Hoitaja kun ei pelkästään hoida lapsia vaan myös valmistaa ruoat, askartelut yms. itse ja jopa perushoitotilanteet, kuten vaipanvaihto aiheuttavat sen, että hoitajalla ei aina pysty kaikki hoidettavat olemaan "silmiensä alla" vaikka kuulolla ovatkin. Hoitolasten huoneessa lelut ovat sitä koko luokkaa, ettei kukaan saa niitä kurkustaa alas tungettua.
Hoitolasten huoneessa myös nukutaan päikkärit kaikki, oma mukaan lukien. Isommat heräävät ensin, joten aulasta löytyy peli-/askartelukappii, jossa on puuhaa isommille loppu-unien ajaksi, jos omat vaikka tekevät läksyjään huoneissaan.
Toivottavasti tästä oli apua sinun mietteisiisi mamix5. Uskon, että hoitajasi on myös hyvin toimintaansa suunnitellut näin toimiessaan.
Lisäksi tahdon vielä huomauttaa yhdestä asiasta. Jokainen lapsi ja aikuinen hankii ystävänsä itse, kaikkien kemiat eivät aina vaan osu kohdalleen ja toiset taas tulevat toimeen heti ensi tapaamisesta. Hoitajien lapset eivät voi vaikuuttaa siihen, keitä heidän kotiinsa tulee hoitoon, eikä heidän mielestäni tarvitse olla mitään superlapsia, jotka ottavat jokaisen avosylin vastaan ja tulevat loistavasti toimeen kaikkien kanssa. Hoitajan työ on saada siellä hoitopaikassa asiat sujumaan, ei hoitajien lasten.
Kiitos näistä vastauksista!
Ehkä olin liian "kriittinen" tätä järjestelyä kohtaan. Saitte minut ymmärtämään myös asian toisen puolen. Yritän selittää asian omalle lapselleni juuri tämän hoitajan tytön asemasta. Ehkä sitä vaan oman iltatähtensä kanssa on vähän liiankin suojelevainen.
Aloittajan kysymys on aivan oikea. Mielestäni äidin ei pidä kieltää tuntemustaan, jos hän ajattelee lapsensa olevan hoitopaikassa huonommassa ja eriarvoisessa asemassa. Hoitolapsi viettää perhepäivähoitopaikassaan tuntikausia päivittäin erossa äidistään ja sitten edellytetään, että hänen pitäisi tuntea ymmärrystä ja empatiaa paremmassa asemassa olevaa päivähoitajan omaa lasta kohtaan, joka saa olla oman äitinsä kanssa ja joka tarvitsee yksityisyyttä hoitolapselta kielletyssä huoneessa hoitolapselta kiellettyjen yksityisten lelujensa keskellä. Minne hoitolapsi voi vetäytyä halutessaan omaa rauhaa siellä pitkinä päivinään. Toivokaamme, ettei ulkopuolisuuden tunne ja syrjäytymisen elementit rakennu sentään jo ihan leikki-iässä. Sen estämiseksi mielestäni aina pitää äidin puuttua, kun tuntee sydämmessään piston lapsensa puolesta. Ihan oikein aloittajalta avata keskustelu aiheesta, jos ei kerran perhepäivähoitajat havaitse epäkohtia hoitolapsensa näkökulmasta.
Aivan oikein on kyseenalaistaa asioita, mutta asia varmaankin olisi selvinnyt myös suoraan kys. hoitajalta.
Itse en oikein usko että oma lapsi useinkaan olisi paremmassa asemassa kuin hoitolapsi. Itse ainakin lasteni ollessa pieniä varoin visusti suosimasta omaani, joten hän odotti usein vuoroaan viimeiseen asti. Sitten kun hoitolapset lähtivät kotiinsa oman lapsen "työkin" päättyi, ja hän sai olla äidin pieni lapsi.
Ja siitä yksityisyyden kaipuusta: olen kyllä pyrkinyt järjestämään myös hoitolapsille mahdollisuuden vetäytymiseen, niin tahtoessaan. Samaten jos lapsi tuo oman lelun hoitoon, muiden täytyy kunnioittaa toisen omaa ja kysyä lupa leikkiin. Samoin on aina hoitolapset saaneet leikkiä omien lasteni leluilla luvan kanssa.
Ei se muuten aina omakaan lapsi jaksa olla ymmärtäväinen, jos tavarat on hajotettu päivän leikeissä.
Eikä tätä asiaa ole helppo selvittää myöskään tässä vaan jokaisen täytyisi nähdä asia "luonnossa"
itse suhtaudun kyllä kriittisesti siihen että kotona on omia ja vieraita lapsia ylipäänsä ja siksi hoitomuotona meillä on päiväkoti.
Tuolla jo joku aiemmin kirjoitti siitä kuinka lapsi jakaa kotinsa ja äitinsä muiden lasten kanssa ja sen pitää riittää. Oma huone on oma huone on se kotona jossa ei olla päivällä tai jossa on vieraita ihmisiä koko päivän. Kyse ei ole hoitolasten kodista joten on aivan selvää ettei kaikki tilat ole käytössä. Joku kirjoitti että omassa huoneessa sai leikkiä kaveritkin kun kysyi luvan. Mielestäni siellä ei leiki kukaan muu kuin huoneen omistaja jotta ei synny kilpailua tms lasten välille.
Suvussa on muutama pphoitaja ja heillä jotka ovat pitkään työtään tehneet on huushollikin jaettu tavallaan työ ja siviilipuoleen. Siihen on perheellä itsellään oikeus.
Hoitajilla tuntuu oleva eri mielipiteitä ja kukin tehköön tavallaan. Muistetaan silti että on kyse toisten kodista!
Kyllä mä olen sitä mieltä, että jos on valmis ottamaan vieraita lapsia kotiinsa, niin silloin lapsikin olisi hyvä totuttaa jakamaan lelujansa muiden kanssa. Mitä haittaa siitä on, että lapsi antaa toisenkin leikkiä omilla leluillaan? Eihän lelut siitä huonoksi mene. Ja jos huoneessa on joitakin arvokkaita ja helposti rikkoontuvia leluja, niin ne voi laittaa hoitolasten ajaksi kaappiin.
Mitä sanoisitte, jos lapsenne luokanopettajalla olisi luokassa oma lapsi, joka saisi erityiskohtelua opettajalta. Mielestäni tämän perhepäivähoitajan tilanne kuulostaa aivan samalta. Tuollainen oma reviiri -asetelma nostaa omaa tytärtä jalustalle, ja mieleen tulee, että taitaa prinsessa saada erityiskohtelua muissakin asioissa.
Tiedän kokemuksesta, että leikki-ikäinen lapsi ei mielellään jaa lelujaan kavereiden kanssa. Se on kuitenkin taito, joka on opeteltava. Jos meille tulee kylään vieraita, eikä lapset halua jakaa omia lelujaan, minä menen väliin ja teen jaon. Huutohan siitä tulee, mutta elämä on kovaa. Kysyn, miltä lapsistani tuntuisi olla kyläpaikassa, jossa leluja saisi ihailla vain kyynärän päässä.
Päiväkodissakin kaikilla lapsilla on oikeus kaikkiin päiväkodin leluihin, kunhan pidetään huoli siitä, ettei toisen kädestä oteta tavaraa. Tajuan sen, ettei hoitolapsia päästetä esim. talon vanhempien makuuhuoneeseen tai työhuoneeseen, mutta tuo leikkihuonejuttu kuulostaa todella epäreilulta. Eristäköön leikkihuoneen sitten kokonaan kaikilta lapsilta hoitopäivien ajaksi, niin ei tule kateutta yms.
Ja lapsesi vietää kyläreissuilla n.11h päivässä ja viisi kertaa viikossa?
Ei perhepäivähoitoa voi verrata kyläreissuihin tai päiväkotihoitoon tai kouluunkaan. Päiväkodissahan lelut eivät ole kenenkään omia vaan alusta asti kaikkien yhteisiä. Koulussa ei enään leluilla leikitäkkään, vai kuinka?
Kyllä perhepäivähoitajien lapset joutuvat jakamaan ja oppimaan jakamisen taidon vähän muidenkin asioiden kuin lelujen kohdalta, he jakavat myös koko kotinsa ja äitinsä, isänsä ja muut sisaruksensakin hoitolasten kanssa.
Ja mikä kumma siellä vanhempien huoneessa sitten on, ettei siellä voisi hoitolapset oleskella?
Miksi et olisi valmis jakamaan omaa yksityisyyttäsi, jos vaatisit sitä lapsiltasi (jos sattuisit perhepäivähotajana työskentelemään ja lapsia omaamaan)?
Lapset leikkivät päivähoidossa yhdessä ja lelut ovat lasten tavaroita. Esimerkiksi meidän työhuoneessa on tietokone ja makuuhuoneessa muita arvoesineitä, jotka eivät kuulu lasten ulottuville. Lelujen koskemattomuutta on vaikeampaa perustella, eivätkä ne todellakaan mene rikki lasten touhuista. Ymmärrät kyllä itsekin, mitä eroa on sillä, että lapsi leikkii leluilla kuin että hän leikkii Aalto-maljakolla.
Jos ottaisin vieraita lapsia päivähoitoon kotiini, olisin perhepäivähoitaja enkä äiti. Jos haluan olla äiti, joka haluaa antaa erityiskohtelua lapselleen, nostaisin pelkkää kotihoidontukea. Jos taas nostan perhepäivähoitajan palkkaa, haluan, että tuona 11 tuntina kaikki lapset ovat tasavertaisia ja saavat tehdä 100 % samat asiat. Oma on valintani, että haluan hoitaa lapsia kotona - toisten koteihinkin pääsisi halutessaan töihin.
ja puolestani ymmärrän hyvin, että perhepäivähoitajan lapset tarvitsevat omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Riittää kun hoitolapsilla on leluja ja leikkipaikkoja tarpeeksi. Kyllä osan yilasta voi varata omalle perheelle.
Kiva juttu, että teillä kaikki toimii hyvin niin. Meillä ei kyllä ole Aalto maljakoita omassakaan makkarissa ja vaikka siellä tietokone onkin, lapset ovat kyllä oppineet, ettei siihen kosketa, joten makuuhuoneemme on usein hoitolastenkin "majapaikkana".
Omat pojat ovat yhdessä huoneessa tavaroineen ja tytöt toisessa, koululaisia on siis molemmissa huoneissa ja heillä on mielestäni oikeus työrauhaan esim. läksyjä tehdessään. Heillä on myös oikeasti tavaroita, kuten legorakennuksia yms, joita eivät halua pienempien hajottavan päivän aikana.
Siitä kyllä uskallan ola eri mieltä, etten päivän aikana olisi äiti omille lapsilleni, ei minulla ole mitään hoitajan ja äidin roolia, kaikki ovat meillä samalla lähtöviivalla, niin hoitolapset kuin omanikin ja samat säännöt pelaavat kotona myös hoitoajan ulkopuolella. En ole omilleni hoitaja 11h päivässä ja 13h äiti vaan äiti 24 h vuorokaidessa, vaikka kotona on myös hoitolapsia. Mielestäni tämän homman kyllä pystyy näinkin hoitamaan aivan hyvin ilman,että oma saisi mitenkään erityiskohtelua. Meillä ei ainakaan hoitolapsen eivätkä heidän vanhempansa ole sitä kummastelleen, että omien lasten huoneisiin mennään vain luvan perästä.
Mutta siinähän tämän työn rikkaus juuri piileekin, että jokainen voi työnsä ja työtapansa ja -ympäristönsä suunnitella niin se heidän tapauksessaan parhaiten toimii, vai kuinka?
Ihmettelen vaan, että tekstistäsi saa käsityksen, että hoitaisit lapsia kotonasi, mutta nimimerkiltäsi olet kuitenkin "päiväkotitäti".
Siis en hoida lapsia kotona. Yritin esittää asian muodossa "jos hoitaisin", mutta ilmeisesti epäonnistuin. Tämän lisäksi ymmärrän, että äidin roolista et pääse hetkeksikään. Mielestäni äidin ja lapsen välit eivät kuitenkaan muutu miksikään, vaikka hoitopäivän aikana kaikilla lapsilla olisi samat säännöt.
Ymmärrän täysin hyvin, ettei kouluikäisten lasten huoneisiin voi mennä. Alkuperäisen kirjoittajan lapsen hoitopaikassa on 4,5-vuotias tytär, joka on hoitolasten joukossa päivät pitkät. Siksi en voi hyväksyä sitä, että hänellä on joitakin omia oikeuksia hoitolapsiin verrattuna.
Hoitopaikkajärjestelyt ovat täysin lasten päättämättömissä: hoitotädin lapsi ei ole tehnyt päätöstä siitä, että hänen kotiinsa tulee vieraita lapsia. Eikä toisaalta hoitolapsetkaan ole tehneet päätöstä siitä, missä heidät hoidatetaan. Tämän vuoksi kannatan täysin samoja sääntöjä lapsille riippumatta siitä kenen kotona ollaan.
Jos hoitaisin lapsia (omia ja vieraita) kotona, niin minulla olisi tosi paha olo vieraiden lasten puolesta, mikäli he eivät saisi hoitopäivän aikana samoja oikeuksia kuin omanikin saavat. Ei lapsi pysty välttämättä käsittämään, että nyt ollaan Lissun kotona ja Lissu saa tehdä jotakin, mitä minä en. Eikä kyse ole edes ilkitöistä. Tuo huonejärjestely asettaa mielestäni lapset vaan hyvin eriarvoiseen asemaan, enkä minä hyväksyisi, jos omiani kohdeltaisiin hoitopaikassa noin.
Mutta jokainen taaplatkoon tyylillään.
Itse perhepäivähoitajana ymmärrän ja hyväksyn oman lapsen oman tilan täysin. Oma lapsella on kova pala varsinkin alkuun, kun hoitolapsia tulee pitkäksi päiväksi kotiin. Tilanne voi ajatella myös siltä kantilta, että oma lapsi kokeilee ja riskaa äidilleen eri tavoin, kun hoitolapsi ja kokemuksesta voin sanoa, että oman lapsen toiminta voi välillä ylittää äidin sietokyvyn ja ymmärryksen, kun samalla pitäisi lohduttaa hoidon aloittaneitä vanhempiaan ikävöiviään lapsia. Oma kiukutteleva kuopus on hyvä laittaa joskus omiin oloihinsa miettimään käytöstään, jos alkaa mennä överiksi.
Mutta jokaisen olisi hyvä ensin kokeilla työtä, jota rupeaa arvostelemaan käytännössä niin mieli saattaisi vaikka muuttuakin.
Alkuperäiselle kirjoittajella antaisin ohjeeksi ottaa asian heti puheeksi oman hoitajansa kanssa. Hoitajastakin olisi varmasti hyvä selvittää asia heti alkuunsa, jos se sinua mietityttää. Avoimmuus ja rehellisyys ja luottamuksellisuus heti alusta saakka takaavat teille osaltaan onnistuneen hoidon.
Voithan myös yrittää vaihtaa hoitopaikkaa, jos käytäntö ei sinua miellyttä, mutta kerro hoitajalle rehellisesti silloin syy paikan vaihtoon.
Mielenkiinosta kysyn onko siellä päiväkodissa omanlelun päivää? Jospa lapsi tuo lelun joka on hänelle tosi rakas ja tärkeä, onko lelu kaikkien leikittävissä jos ei ole juuri silloin kädessä?
Ei se hoitajankaan lapsi ole kuin lapsi eikä lapset yleensä halua leikkiä yksin, jos on kavereita tarjolla. Eiköhän ne oma lapsen lelut kuitenkin ole siellä kaikkien leikittävänä loppujenlopuksi.
Päiväkodeissa on muuten yleensä aikapaljon tiloja joihin lapset eivät saa mennä. Työntekijöiden pukutiloja, WC:itä, keittiö jne. Perhepäivähoitajalla ei usein ole tämmöisiä mahdollisuuksia, vaan kaikki tilat ovat kaikkien käytettävissä tarpeen mukaan.
Epäilenpä kuinka pk-tädin rahkeet kestäisivät kun taas kerran oma sänky on pissattu tai kun kakkaa löytyy vessan lattialta, kun innokas vessaharjoittelija on pyyhkinyt itte. Meillä kun ei myöskään ole muuta henkilöstöä käytettävissä kun me itse.
Eli mielestäsi, jos hoitajalla on kouluikäisiä sekä hotoikäisiä omi lapsia, kouluikäisillä saa olla oma tila ja rauha, mutta hoitoikäisillä ei. Eikö tässä sitten ole jo omien lasten eriarvoistamisesta kyse?
Ihan mielenkiinnosta kysyisin pk-tädiltä, että miten niin lelut eivät mene rikki lasten leikeissä? Meillä ainakin päikkärissä menee vuosittain aika läjä leluja rikki. Kuinka teidän päiväkodissa onnistutaan kaikki säilyttämään ehjinä ja hienoina?
Olen itse toiminut perhepäivähoitajana 2 vuotta,omien lasteni ollessa ihan pieniä. Minulla oli kaksi "vierasta" lasta hoidossa. Meillä lastenhuoneet olivat kaikkien käytössä,eikä ollut koskaan mitään ongelmia. Kyllä minun lapseni halusivat viedä toisia lapsia huoneisiinsa ja leikkiä niissä yhdessä. En edes ajatellut alussa kieltää hoitolapsilta menoa niihin. En ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä "minun tavarani" ajatusta. Unilelu tms on eri asia mutta onhan se nyt aika kummallista jos pieni lapsi ei osaa tavaroitaan muiden leikkeihin antaa. Lelu on kuitenkin vaan tavaraa..
Ymmärrän täysin jos koululaisten huoneisiin ei mennä mutta jos lapsi on kotona,asia on minusta eri.
Olen varma,että jakamisen taitoa tälläinen opettaa. Omat lapseni antavat vieläkin kauniisti tavaroitaan kaveriensa leikkiin.
Minulla ei silloin tietysti ollut 12 tuntia päivässä (tai vastaavaa) hoitolapsia. Illat oli minulla vapaata,jolloin lapset kyllä saivat omaa rauhaa riittävästi. (ja aika seurallisiahan tuon ikäiset yleensä ovat)
Tässähän on kuitenkin kysymys pienistä lapsista,ei mistään murkkuikäisistä,jotka "lukittautuvat" huoneisiinsa.
Olen huomannut,että näitä "minä minä minä" lapsia on todella paljon,leikkiminen on pelkkää tavaroista riitelemistä. Mutta jokainen sitten tietysti tekee kodissaan niinkuin parhaaksi näkee.. (mutta jos oma koti on niin "pyhäkkö,ettei pienet lapset siellä saa vapaasti olla,ammattia voi tietysti vaihtaa)
Hei Mamix5!
Mielenkiinnosta kyselen kuinka teillä tilanne sitten ratkesi tai jäikö ratkeamatta?
Otitko asian puheeksi vielä hoitajan kanssa?
Kantaa ottavia kirjoituksia, kun oli niin puolesta kuin vastaankin. Lueskellessani niitä itsellänikin kävi mielessä oman toimintani "oikeudenmukaisuus". Itse olen
perhepäivähoitaja ja minulla on käytössä myös tuo leikkihuonesysteemi, eikä vastaani vielä omissa hoitolasten vanhemmissa ole tullut ketään, kuka ääneen olisi uskaltanut ainakaan sitä ihmetellä.
Itse hoitajana toivoisin, että kaikki tälläinen mieltä painava keskusteltaisiin hoitajan kanssa selväksi, siksi tilanteenne kiinnostaa.
tämä on minun perheen koti, ei hoitolasten. En halua että hoitolapset pääsevät vapaasti esim koululaisten huoneisiin sotkemaan jne. Ei tod. ole mitään asiaa! Muistakaa että tää työ ei ole rinnastettavissa päiväkotiin..