Millä saisi myös miehen innostumaan vauva-asiasta. Itsellä kuumetta ollut jo pari-kolme vuotta. Mies vain haluaa lykätä ja lykätä koko asiaa...
millä miehelle vauvakuume
minä vain
253039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minkä ikäisiä olette ja kauanko olette olleet naimisissa / yhdessä?
Ollaan oltu yhdessä 6vuotta ja ollaan 24/28v
Et sinä naisraukka voi kenellekään mitään "vauvakuumetta" tyrkyttää tai juonitella.
Käy vielä niin, että jäät itse puille paljaille.
Suuri osa meistä miehistä ymmärtää, miten suuri vastuu lapsesta on ja siksi koskaan ei kannata hankkia lasta, jos ei ole aivan varma että pystyy takaamaan tälle täydelliset sosiaaliset, taloudelliset ja henkiset edellytykset. Kukapa ei omalle lapselleen vain parasta haluaisi. Siksi kannattaa torjua tuollaiset rehottavat tunteet ja ajatella järjellä oletko lie itsekään kypsä äidiksi.
"Vauvakuumeilu" on lapsellista akkojen vouhotusta eikä mitään muuta.
olipa todella mieltä ylentävä kommentti. Mikä on hötkyilyä ja mikä ei!!!!! Kun päivästä toiseen kuulee tuttavilta ja työn kautta asiaa lapsettomuudesta niin ei sitä oikein uskalla nelikymppiseksi odotella ja alkaa sitten kokeilemaan että josko sitä lapsia joskus aikaiseksi saisi. Sitä paitsi taloudellinen,sosiaalinen, psyykkinen ym. puoli on kyllä kunnossa!!!
Toivottavasti auttaa : )
Jos vaan mahdollista, vierailkaa vauva/laspi perheissä ja hellittele/hoida miehesi nähden muiden lapsia.
(mutta tietenkin vain, jos "aidosti"
voit niin tehdä, epäaitous tyrmää koko jutun)
Älä tyrkytä vauvaa/lasta miehesi syliin,
vaan anna hänen lähestyä teitä
ja nähdä kuinka lapsista tykkäät ja välität.
Kohta hänkin on siihen sormiansa tuomassa ja
silittelemässä ja lepertelemässä ym...
Meille kävi toisinpäin,
silloinen miesystäväni sai mulle vauvakuumeen
esittelemällä ystävänsä lapsia.
Ja oli siinä tietty muutakin, mutta se "auttoi/vahvisti" kuumetta.
Mutta painostus kokonaan pois ja ONNEA TEILLE!
Kaikki kuitenkin aikanaan,
toivottavasti se on teillä pian : )
Äitilläski on aikoinaan vauvakuume ollu ku sinut on maailmaan lykänny. Vai liekö ollu tyhmä eikä tajunnut ehkäisystä mitään. Siinä tapauksessa voi vain todeta, ettei omena kauas puusta putoa..
Itse olen ollut jo monta vuotta valmis lapsihankkeeseen. Välillä vähän painostinkin miestä. Ei suostunut. Sitten itse oma-aloitteisesti kertoi haluavansa lapsia. Miehen herkkä paikka oli, kun näki "niitä suloisia poikalapsia, joilla oli hyvä kommentti asiaan kuin asiaan". Varsinaisesti vauvoista ei innotunut. Vaikea selittää... Siis miehen vauvakuume syttyi näistä leikki-ikäisista poikalapsista. Niin.
Olen itse ihan samassa tilanteessa. Vauvakuume, tai siis se fiilis että lapsi saisi tulla ja olisi toivottu, on ollut minulla jo 3 vuotta. Mies ei ole oikein innostunut. Alussa vähän painostinkin mutta lopetin sen tosi nopeasti kun huomasin että se tekee melkeinpä päinvastoin..! Nyt kun tuttaville on syntynyt paljon lapsia viime aikoina on miehenikin alkanut hieman lämpenemään ajatukselle. Mutta vielä se on kyllä selvä nou nou. Hän kyllä myöntää että haluaa tehdä lapset nuorena (minä 24 ja hän 26, yhdessä 4 vuotta).
Itse mietin vaan sellasia juttuja että mitä jos sitä aina vaan lykkää niin aina vaikeemmaks käy raskaaksi tuleminen. Ja haluaisin monta lasta, mutta en enää päälle 3-kymppisenä haluaisi alkaa tekemään. Eli siis toisin sanottuna nyt olisi korkea aika alottaa se lasten teko, koska eihän niitä nyt joka vuosi pysty synnyttämään (enkä haluaisikaan), mutta jos haluaa muutamien vuosien ikäeron lapsille niin sitten menisi jo se 30v yli.. Ja paras lapsentekoikä taitaa olla jo omalta kohdalta kohta ohi jo..
Ei meilläkään miestä kiinnosta vauvat pätkääkään, vaikka itse olen kitunut vauvakuumeessa jo vuosia. Kuume alkoi siinä 22-vuotiaana, ja nyt 27-vuotiaana vieläkin odotellaan miehen kypsymistä lapsiasiaan. Miehen selityksiä: ei kiinnosta, ei ole resursseja, tee vielä tuo toinen tutkinto loppuun, mene töihin, teen ensin gradun loppuun ja sitten puhutaan jne.
Olemme seurustellet 7 vuotta, josta naimisissa vuosi. Alkaa keinot kohta loppua, itku ei auta, ei järkipuhe eikä suuttuminen. Mielestäni on erittäin julmaa kiristää vaimoaan sillä, ettei suo tälle lapsia. Oli muuten tyhmää lopettaa pillerit, niillähän olisi voinut lavastaa vahingon. Ei vissiin auta kuin ottaa kohtalo omiin käsiin ja käydä neulalla kondomipaketin kimppuun.
Sehän tässä itselläkin on se asian ydin ,että en haluais enää kolmikymppisenä alkaa ensimmäistä lasta yrittämään ja jos ei vaikka heti tärppääkään...ja ties vaikkei saisi ollenkaan, niin olisi ainakin sitten aikaa vielä kokeilla hoitojen kera jos ei muuten!!! Eli pian tahtois jo alkaa yrittämään. Ja kuitenkin kun rinnalla on se ihminen kenen kanssa haluaa ne lapsensa saada.
No eipä hääviltä kuulosta sinunkaan tilanne. Itse syön edelleen pillereitä, mutta en kyllä pystyisi huijaamalla (ts.unohtaa pillerin)tätä asiaa ratkasemaan...vielä on toivoa kuitenkin
Minäkin haluaisin ensimmäisen alle kolmikymppisenä, eikä siis enää ole aikaa hukattavaksi joutavaan jahkailuun. Koskaanhan ei tosiaan voi tietää, miten tuo lisääntyminen sitten lähtee käyntiin ja onnistuuko ylipäätään.
No, mieheni on varovaista sorttia ja mielestäni kyllä täysin kypsä isäksi. Hän on vain joka asiassa liian tunnollinen ja täydellisyyden tavoittelija. Kyllä tässä vielä on toivoa kuitenkin. Tympeää on kuitenkin ruveta pakottamaan isoa ihmistä. Mutta viimeisenä keinona pidän tuota neulontaa.
Miten tuo poikavaihe voikin jäädä miehillä päälle eikä kasvua mieheksi tunnu vapaaehtoisesti tapahtuvan? Monikohan meistä täällä kirjoittelisi, jos miesten mielen mukaan vauvoja hankittaisiin.
joka yrittää esikoistaan alulle aiemmin vauvakuumeettoman miehen kanssa. Olen ikionnellinen, että odottelimme tänne asti kunnes mies on valmis. Nyt ei tarvitse miettiä mitään painostus-juttuja, kun kuuli omin korvin vauvakuume-hörinöitä myös miehen suusta.
Ihannehan se on, että lapsia pääsisi ajoissa yrittämään eikä tämä 30:n rajapyykki niiden saamista enää edesauta. Halusin kuitenkin tuoda sen toisen näkökulman asiaan. Eli kypsyminen voi tapahtua hitaasti ja vielä ehtii näin "vanhanakin". Elämä ei 30 vuoteen lopu.
Täälläkin on yksi lähemmäs 3-kymppinen (no, vajaan parin vuoden päästä..) esikoistaan toivova ja vasta nyt elämä tuntuu sellaiselta, että tuntuu hyvältä ajatella lapsia. Miehellä samoin!
Hän on minua muutamia vuosia vanhempi ja kypsyminen vauva-ajatukselle on ollut selvästi minua hitaampaa. Mutta on ollut paljon mukavampi alkaa suunnittelemaan ja yrittämään tältä pohjalta, kuin niin, että pitäisi alkaa miettimään ehkäisyssä petkuttamista. Miehelläkin on mielestäni oikeus toivoa vauvaa ja tuntea olevansa valmis isäksi...
Toki hienoa, jos alkaa ajoissa puuhaamaan perhettä, mutta ei se kaikilla mene aina niin, että on lapsiluku täynnä, kun täyttää 26 vuotta. Jokaisella meistä on oma taipaleensa kuljettavana!
Toivottavasti et koskaan tule raskaaksi kenellekään! Olet vastuuntunnoton ja itsekäs pikkutyttö. Ei sinusta ole äidiksi.
Miten lapsellista puhetta nuorelta naikkoselta.
Kuka nyt haluaisi omasta vapaudestaan mielellään irtautua? Ei kukaan täysjärkinen ainakaan.
mies se joka ensiksi halusi lasta, itseäni ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Sitten yhtäkkiä 27-vuotiaana olin valmis yrittämään lasta. Meillä kävi niin onnekkaasti että heti tärppäsi ja nyt poika on 1v7kk ja toinen tulossa (joka myös tärppäsi kerrasta). Eli vaikka ikä lähentelisi 30:ä niin silti voi helposti tärpätä. Sen sijaan 21v ystäväni yritti miehensä kanssa 1,5v ennen kuin eka tärppi tuli...
Sillä perusteellako hän on oksettava, että haluaa miehensä kanssa lapsen? Hoihhoijaa...
kyseessä näkyy olevan tyypillinen moraaliton lapsellinen juonittelija, joka ei ota yhtään huomioon toista ihmistä vaan kieriskelee oman napansa ympärillä ruusunpunaisissa kuvitelmissa. Kaikkea mitä haluaa ei aina saa sillä kertaa, ja parempi niin sillä tuollainen juonittelija ei ole kypsä ottamaan vastuuta lapsesta. Miehellä on myös täysi oikeus olla hankkimatta lasta, jos ei niin halua. On todella itsekästä itkeä täällä ja juonitella toisen selän takana.
Onpa lohduttavaa lukea, että on paljon muitakin saman asian kanssa painivia. Ei sillä, ettenkö toivoisi jokaisen teistä saavan miehet samoihin aatoksiin lasten hankinnasta! On vaan lohduttavaa kuulla, ettei ole ainoa, jonka mies "ei ihan vielä" halua niitä lapsia. Itse olen 27 (mies myös) ja kuumetta on hyvän aikaa ollut. Ollaan oltu yhdessä reilu 4 vuotta ja kihloihin mentiin keväällä. Kyllä se mies niitä lapsia haluaa, mutta ei vaan vielä. Ei auta selitellä järkisyillä, että paras ikä alkaa kohta olla ohi jne. Mutta ei kai auta kuin antaa ajan tehdä tehtävänsä ja aina välillä vähän muistutella asiasta. Se on kattokaas niin, että miehen pitää itse keksiä se asia, jotta se on sitten hyvä idea (jollain taisi niin olla jo käynytkin). Ikinä en voisi tehdä mitään selän takana-juttuja, että "unohtelisin" pillereitä tai puhkoisin kortsuja. Pitemmän päälle voisi käydä niin, että jäisi sitten yksinhuoltajaksi. Kyllä luottamus pitää olla suhteessa kohdallaan ennen kuin siihen lapsia ryhdytään hankkimaan. Koitetaan sisaret olla kärsivällisiä, vaikkei se aina niin helppoa olekaan. Kaikki ajallaan.
Niin, kyllähän se miehenkin mielipide on otettava huomioon. Mutta epätoivoa alkaa olla ilmassa... Parhaiten lisääntymisessä ovat omasta tuttavapiirissäni onnistuneet ne naiset, joilla on itseään muutamia vuosia vanhempi (ja siis lapsiasiassakin kypsempi) mies.
No, tsemppiä meille kaikille.
Siis minun keverilla on aika nuori vauva vielä. Siellä on siis hyvä käydä antamassa/ottamassa siedätys hoitoa.. No muutaman kerran on sitten käynytki niin, että kun me ollaan tyttöjen kesken oltu pikaisella tupakki hyppelyllä, ja menty sisälle niin siellä se minun ukko on hoivaamassa mukulaa kuin omaansa.. saa se ainaki nauramaan jos ei muuta. Ehkä jos ikää karttuu miehelle tulee myös pesän rakennus vietit. Alat vaan kesyttää sitä ajatukseen, huomioit vaan kaikki vauvat positiivisin mielin, ja huokailet näkyvästi odottavia äitejä päin ni eiköhän se ala jo ihan alitajuntaan vaikuttaa mihelläkin =)En ole mikään psykologi enkä tunne tapausta, mutta sen vaan sanon että näin meillä xD
kun olimme mieheni kanssa seurustelleet 2vuotta ja muutimme yhteen.hän sanoi "odotetaan ainakin 5vuotta ennenkuin yritetään lasta" itselläni ei ollut mitään vauvakuumetta.kuukausi muuton jälkeen olin raskaana.mies sanoi että abortti olisi parempi vaihtoehto.itkin monta päivää kunnes mies tuli töistä ja sanoi "minä en vaihda sitten kakka vaippoja"
nyt poika 10kk eronneet olemme muutama kuukausi sitten.poika isäänsä.mutta mutta,olemme puhuneet paljonkin jos palaisimme takaisin yhteen:)
en osaa vissiin kirjoittaa,siis poika näkee isäänsä..
Miestä ei saa innostumaan oikein millään vauva ajatukseen. Meillä oli pitkään puhetta että sitten joskus. Mies innostui sitten, kun muutama tuttava sai lapsen ja paras ystävä ilmoitti että heille on tulossa vauva. Itsellä oli ajoittaista vauvakuumetta.
Sitten kun mies päätti että kortsut jää laittamatta niin kerta yrityksellä olin raskaana!