Moi!
Onko täällä muita uraäitejä? Millä tavalla olette yhteensovittaneet työn ja perhe-elämän? Onko tullut ympäristöstä kommentteja ratkaisuistanne?
Itse menin töihin vauvan ollessa 3 kk. Isä jäi vanhempainvapaalle. Hoitoon tyttö meni 10 kk iässä.
Teen tasan 8 h päivää, pyöräilen työmatkat, joten mitään liikuntaa ei tarvitse enää vapaa-ajalla harraastaa. Lähden töihin kuudelta ja palaan neljältä. Tyttö menee nukkumaan seitsemältä eli vietän hänen kanssaan 3 aikaa kolme tuntia päivässä sekä viikonloput ja lomat jota on onneksi mahdollisuus pitää paljon.
Isä menee töihin vähän myöhemmin eli tyttö menee tarhaan klo 9 ja haen hänet klo 16 eli hän on tarhassa 7 h, josta nukkuu 2 h eli aktiiviaikaa 5 h.
Olen onnellinen kun olen saanut mennä töihin, koska nautin työnteosta ja mieheni on onnellinen kun saa olla tytön kanssa.
Itse en koe, että olisin jotenkin menettänyt jotain lapseni kehityksestä. Miten teillä muilla?
Onko täällä muita uraäitejä? Millä tavalla olette yhteensovittaneet työn ja perhe-elämän? Onko tullut ympäristöstä kommentteja ratkaisuistanne?
Itse menin töihin vauvan ollessa 3 kk. Isä jäi vanhempainvapaalle. Hoitoon tyttö meni 10 kk iässä.
Teen tasan 8 h päivää, pyöräilen työmatkat, joten mitään liikuntaa ei tarvitse enää vapaa-ajalla harraastaa. Lähden töihin kuudelta ja palaan neljältä. Tyttö menee nukkumaan seitsemältä eli vietän hänen kanssaan 3 aikaa kolme tuntia päivässä sekä viikonloput ja lomat jota on onneksi mahdollisuus pitää paljon.
Isä menee töihin vähän myöhemmin eli tyttö menee tarhaan klo 9 ja haen hänet klo 16 eli hän on tarhassa 7 h, josta nukkuu 2 h eli aktiiviaikaa 5 h.
Olen onnellinen kun olen saanut mennä töihin, koska nautin työnteosta ja mieheni on onnellinen kun saa olla tytön kanssa.
Itse en koe, että olisin jotenkin menettänyt jotain lapseni kehityksestä. Miten teillä muilla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
huono äiti, sitä et ole. Minulla itselläni ei ole lapsia, mutta muistan pienenä, miten omat vanhempanikin olivat ns. ura-ihmisiä, äiti enemmän kuin isä. Kuitenkaan en jäänyt paitsi mistään oleellisesta ja minulla oli onnellinen ja tasapainoinen lapsuus ja nuoruus. Minulla oli silti niitä rajoja (aika tiukat) ja paljon rakkautta. Eikö se ole tärkeintä? Ja aina silloin, kun vanhempani olivat vapaalla, teimme aina kaikkea mukavaa yhdessä.
Lastasi hoitaa hänen oma isänsä, joten rohkeasti töihin vain.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta jos niitä minulle suodaan, joudun luultavasti yrittäjänä tekemään jonkin verran töitä jo äitiyslomalla. Ei harmita yhtään, koska rakastan työtäni! Oma äitini meni töihin ollessani 3 kk ja minä olin sukulaisellani hoidossa. 32 vuotta sitten pitkät äitiyslomathan ja hoitovapaat olivat haave vain... Olen omasta ja muidenkin mielestä ihan tasapainoinen ihminen, eikä vauvaiästäni ole jäänyt isompia traumoja.
Esikoisen kans takas töihin heti äippäloman jälkeen. Olin nuori ja kotiäitys ei ois sopinu mulle, koska tunsin oloni masentuneeksi ja hyödyttömäksi kiihkeän työelämän jälkeen. Oli paras ratkaisu silloin. Toisen jälkeen en sitte raskinukkaan ja jäin kahdeksi vuodeksi hoitovapaalle ja hyvältä tuntui sekin ratkaisu. Olin silloin seesteisempi ja vanhempi ja nautin lapsen kanssa kotona olosta. Tiukkaa taloudellisesti toki..
olen vain tehnyt erilaisia valintoja kuin sinä - olen asettanut vauvani ja hänen tarpeensa etusijalle. lapseni on vauva ja pikkutyttö vain vähän aikaa ja otan siitä ajasta kaiken irti. haluan olla läsnä ja nähdä päivittäin tapahtuvan kehityksen. vauvani tarvitsee minua enemmän kuin työnantajani. työnantajani on toki maksanut erittäin hyvää palkaa joten minulla on myös halun lisäksi varaa olla kotona. työhön ja uran edistämiseen minulla on loppuelämä aikaa, vauvan perusturvallisuus taas muodostuu ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana, eikä sitä voi myöhemmin paikkailla. mutta jokainen omalla tyylillään ja tekee valinnat omien arvojensa mukaisesti.
Mulla olis päätöksenteon aika, lähteäkkö heti marraskuun alussa töihin vaiko jatkaa kotiäitinä. Työpaikkaa minulla ei oo koska kun saimme tietää että tulin raskaaksi (tuli ihan positiivisena yllätyksenä) niin päätimme muuttaa meidän molempien kotiseudulle takaisin toiselta puolelta suomea, joten työt jätin sinne. Luulen että löytäisin ainakin jotain näin aluksi heti kun vain hakisin. Periaatteessa haluan jo kovastikkin töihin, rahatilanteen takia, ja muutenkin kaipaan töitä. Aluksi ihanteellinen ratkaisu voisi olla jonkun kuukauden ajan sellainen 3 pvä/vk töitä, semmoinen pehmeä lasku.
En usko että lapsi jää mistään paitsi vaikka äiti menee töihin. Ainakin tuttavapiirin perusteella voisi todeta melkeimpä päin vastoin, tosin otanta on melko pieni niin kyse voi olla sattumasta. Perheet joiden lapsen ovat olleet hoidossa muillakin kuin vanhemmillaan ja tekemisissä muidenkin ikäistensä kanssa niin tuntuu että heidän lapset ovat "helpompia" =) jos niin saa sanoa...
Hyvää syksyn odotusta kaikille, myös kotiäideille!! ;)