Tuleeko metsän omistamisesta mitään voittoa? Perintöveroa voi mennä kaksikin kertaa per sato.
Onko kannattavaa?
--------------
81449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikea antaa mitään yleispätevää ohjetta. Ammattisijoittajat vieroksuvat metsää alhaisen tuoton vuoksi ja monet yhteisöt ovat viime vuosina myyneet metsiään pois samasta syystä.
Yksittäisen metsänomistajan kohdalla tuotto riippuu useista eri tekijöistä, joita en lähde tässä luettelemaan. Metsä on kuitenkin turvallinen sijoitus, riskit ovat aika pienet ja jos näkee metsälölleen myös muita kuin taloudellisia arvoja lienee omistaminen mielekästä
Parhaan tuoton metsälleen saa noudattamalla pääosin nykyisiä metsänhoitosuosituksia. Ne on kuitenkin laadittu nimenomaan siinä tarkoituksessa. Mielestäni nykyiset ohjeet eivät kuitenkaan riittävästi huomioi luontaista metsän uudistamista. Viljely on kallista, ja aina kuin suinkin mahdollista tulisi luonnnon oma viljely käyttää hyväksi.
Mikäli on aikaa, fyysistä kuntoa ja motivaatiota, kannattaa kaikki mahdolliset metsänhoitotyöt tehdä itse ( istutus, taimikonhoito, uudistusalan raivaus, alikasvoksen raivaus ennen harvennushakkuuuta ).
Kemera-tuet kannattaa hyödyntää aina kun kun niihin on mahdollisuus. Nykyisen verotuksen antamat mahdollisuudet tulee muistaa ( kaikki kulut vähennyskelpoisia, muista kuitit, metsävähennyksen hyödyntäminen ).
Puun myynnissä paras tulos syntyy kilpailutamalla kaikki leimikot. Ensiharvennukset, ojalinjat ja tuulenkaatojen korjuu kannattaa tehdä itse tai kytkeä ne osaksi kohtuullista pystyleimikkoa.
Myynnin ajoittamisessa kannattaa olla tarkkana: Älä myy hyvää kesäleimikkoa sydäntalvella ja jos myyt kovan tukkileimikon, kytke siihen joku vähemmän haluttu kohde, esim pieni harvennus suon takana
Niin, kommentoisin hiukan edellistä kirjoitusta luontaisen uudistamisen suosimisesta. Itse en käytä nykyisin luontaista uudistusta, koska olen taimikonhoitotöissä monta kertaa huomannut sen "edullisen" uudistamisen hitauden... Siis kun annat luontaisen puuston syntyä vaikka siemenpuun avulla on kymmenen vuoden kuluttua alueella sakea koivuvitelikko ja sen alla se toivottu havupuumetsän alku. Kun alat raivata aluetta, on männyt hentoja ja heikkokuntoisia menestyäkseen jatkossa ja kuusen taimenet ovat sitten alle kaksimetrisiä vielä tässä vaiheessa kun on pakko mennä raivaamaan koivikkoa pois. Sitten kun luet tarkemmin kemeratuen rajoja, huomaat että jäävän puuston valtapituus on oltava yli kaksi metriä! Ja tässä vaiheessa on tehtävä ratkaisu-kasvatetaanko viisi metristä hies-valtaista koivikkoa vai käännetäänkö metsä kuuselle? Ja sitten jos sattuukin käymään niin, että tarkastaja onkin pilkun viilaaja ja havaitsee, että päälajike on muutettu kuuselle ja valtapituus jää alle kahden metrin niin se ei täytä kemeran ehtoja. Silloin on yksi edullisen taimikonhoidon apuväline menetetty. Ja samalla tässä vaiheessa huomataan että kun se koivikko oli viisi metristä tureikkoa on sitten raivauksen lopputuloksena puolta pienempi metsä jäljellä.
Jos alusta lähtien olisi istutettu vaikka kuusen taimet ja annettu niiden kasvaa se kymmenen vuotta ja sitten raivattu roskapuu pois niin olisi jo puolitoista metriä pidempi ja jämäkämpi kuusikko raivauksen lopputuloksena. Ja nykyisellä verotussysteemillä saadaan kaikki kulut vähennettyä, joten kun lasketaan se lopullinen hyöty tästä uudistamissijoituksesta niin ollaan varmasti plussalla kun seurataan kasvua ja kaikkia hyötyasioita mitä istutuksesta seuraa.
Sitten on eri asia nämä karummat männikön kasvupohjat, jotka onnistuvat kerralla uudistumaan männylle siemenen syytäjä puiden avulla. Mutta en kirjoita tätä ainoana oikeana totuutena, jokainen saa touhuta omassa metsässä omalla tyylillään ja on tyytyväinen siihen, itselläni on vain karvaita kokemuksia näistä luontaisista uudistamisista.
Kysymäsi "metsän omistuksen voitto" perustuu metsän tuottoon eli puun myynnistä saatuun tuloon. Tuo tulo on keskimäärin 3% tuotto sijoitetulle pääomalle.
Perintöverolla ei ole mitään tekemistä metsän tuoton kanssa. Se on vero saadusta perinnöstä ja kokonaisuudessaan hyvin edullinen. Yleensä vain n. 10%.
on voitollista, mutta tuo sisältää kaikki hoitamattomatkin metsät. hoitamalla metsää aktiivisesti saa paljon pareman tuoton. jos itse tekee töitä tuotto tietenkin on edelleen paljon suurempi.
hyvätuotto pääomalle ja tehdyille töille saa hyvän palkan.
Mutta tappion mahdollisuus hyvin pieni. On siis varma, mutta huonotuottoinen, ei pikavoittoja.
Enää ei voi luottaa siihenkään että inflaatio nostaa metsän arvoa, siihen sijoitettuun panokseen verrattuna.
Omistaminen antaa enemmän, jopa taloudellisestikkin, jos tekee itse ainakin hoitotyöt.
Veroihin menee 100% metsän tuotosta, jos on kolme perintöveroa, metsänhoitomaksut, taimetus, taimikoiden hoidot, hirvivahingot, ym.
Silloin kun on aloittanut nollasta, eli tyhjästä maasta.
Männyn kiertohan lienee noin sata vuotta.
Näin väitti joku laskija radiossa viime sunnuntaina.