Kertokaapa kuka tietää tai arvelee minun diaknoosini... Kohtuni on poistettu n10v sitten.Olen herkkää,masentuvaa ja ahdistuvaa tyyppiä.Lopetin Cipramilin syönnin n.10 kk sitten, käytin esrrogeeliä joskus,mutta ku minulla ei ollut selviä hikoiluoireita, lopetin sen.Thyroksinilääkitys on kilpirauhasen vajaatoimintaa. Meni hyvin tähän kesään asti kunnes alkoi tapahtua:kilpirauhasarvot alkoi sekoilemaan.ahdistaa(niinku kuumaa vettä kaajettais sisäälläni),en pysty keskittymään.nivelet jäykät mutta ennenkaikkea ihmetyttää jalkojen voimattomuus ,mikä ilmaantuu yhtaikaa ku itkuisuus.Tietenki vaihdevuosioireita,mutta onko kellään tuttua tuo jalkojen voimattomuus.Onko se henkistä perua vai oisko jotain muuta.Ths arvo on nyt ok.Lääkäri ei osaa sanoa.Estrogeeliä aloin käyttämään,ottaisinko vielä mielialalääkkeenkinn
53v
Ahdistaa
407358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Minulla oli ihan samanlaista jalkojen voimattomuutta. En päässyt ajoittain edes kävelemään ja huimasi aina yhtäkkiä esim. kaupassa. Mutta se meni ohi n. puolessa vuodessa, minulla oli tähän keltarauhashormonia ja estrogeeni geeli, nyt ei mitään enää ja olo on hyvä. Ei kannata ruveta syömään mielialalääkkeitä jos muuten selviää, minullekin olisivat tyrkyttäneet ja määräsikin yleislääkäri, kunnes menin gynekologille ja sain kunnon lääkkeet.
Sitä jalkojen voimattomuutta ei kannata pelätä, kun sen tietää mistä se johtuu.
Mulla meni käsistäkin kaikki voima ajoittain ja muisti pätki ja kaikenlaista ahdistusta, esim. yöllä heräsin ja en tiennyt olenko elossa, vai missä olen. Sydän hakkasi ja hikoilutti, onneksi kaikki on ohimenevää, kun vain sen ajan kestää. Kannattaa haukata raikasta ilmaa vaikka avoimesta ikkunasta ja käydä lämpimässä suihkussa ja saunassa.
Minkä ikäinen olet nyt?
kirjoittaja:ihan kun omasta elämästäni täytin juuri 55v ja saatan herätä keskellä yötä:missä olen?kohtaukseen ja en muista aamulla kun herään mikä päivä on,ja muutenkin masentunut olo.
Kädet puutuu yöllä ja jalat aamulla on ihan jumissa kun nousen sängystä.
Myös tuskainen mieli ja tekee mieli vatvoa jotain pikkujuttua niin että sattuu.
Myös ongelmia siskojen kanssa he taistelee samoijen ongelmien kanssa,on riidelty ja haukuttu toisiamme mutta nyt en jaksa ja pidä heihin taukoa.
Odotan että olisin taas se entinen oma itseni mutta on tämä vaikeaa aikaa.
Niin olen 56v ja kaikki alkoi jo siinä 52 vuotiaana, ne pahimmat,yölliset kohtaukset ja puutumiset. Tosiaankin se ahdistava olo, joka oli ihan vierasta minulle, luulin tulevani hulluksi enkä oikein uskaltanut jäädä yksin kotiin kun en silloin tiennyt mikä minua vaivaa.
Jalkapohjatkin jotenkin kostui siinä ahdistavassa olossa pitkällään ollessa.
tosi tutulta tuntuu,en voi kaikkia tuntemuksiani tänne kirjoittaa siitä tulisi niin pitkä juttu mutta nämä huimaukset ja kaikki voimattomuudet, kuoleman pelko, kaikkien sairauksien pelko, yleinen ahdistus ja paha olo, kuumat aallot ja hikoilut ja ajatuksetkin oli välillä ihan outoja.Mutta minä olen saanut avun joka on helpottanut oloani tosi paljon esim. poistanut tuon huimauksenkin kokonaan,tällä palstalla on paljon puhuttu Menofemin käytöstä ja epäilty sen turvallisuutta, mutta se on ollut minun pelastukseni,syön sitä kaksi päivässä ja sen lisäksi yhden ProBalancen, olen syönyt jo kauan.
käsien ja jalkojen. Tuntuu, että tuulessa kaatuu... Siis ihan hirveä voimattomuuden tunne kehossa. Mutta, mutta ystävät - ei muuta kuin liikuntaa, liikuntaa. Minä aloin teholiikunnan yli vuosi sitten ja se kyllä auttaa osaltaan, lihaksiin saa voimaa.
Olen 57v.
huomasin tänä aamuna että jalat oli kun nuorena mutta eilen illalla tein sellaista mitä en ole aiemmin juuri tehnyt:aloitin suihkun jälkeen jalanpohjista ja hieroin niitä ensin laitoin tuoksutonta emullssiota.
Hieroin jalajpojhat,nilkat ,pohkeet ja samaalla katsoin tv-tä,nukuin hyvin ja aamulla olo oli todella hyvä.
Tuli mieleen että varmaan johtuu verenkierrosta kaikki kun hidastuu.
Myös on kummallinen oire että vaikka on lapsenlapset käymässä ja siitä tulee heti sellanen tokkura olo ihan kun paniikissa,höpöttelen kovasti,ihan kun en pysys mukana!
Sitten saan kuulla mitä sinä hössötät?
Kun olen yksin rauhotun mutta kummallista tunnetta.
ja emulsiot toki, lisää verenkiertoa.
Kaikkihan hidastuu tässä elämän vaiheessa. Kyllä sen huomaa viimeistään lasten kanssa ollessa, kun vertaa niihin omaa hitauttaan...
Mut onhan kaikki se luonnollista, mehän ollaan jo käyty kaikki läpi. Nyt vaan pitäis voida saada nauttia "hedelmistään".
Mutta kun töissä pitäisi käydä, tehdä vielä enemmän töitä kuin koskaan ennen. Lapsenlasta tartteis hoitaa ja sairasta äitiänsä. Herrajumala, mitkä vaatimukset nykyaikaisella vaihdevuotisikäisellä. Työmäärä ja huolien määrä vain lisääntyy vaikka työkyky ja terveys heikkenee. Yhteiskunnan ja nuorempien painostus vaan kasvaa.
Hyi helvetti. Minä ainakin avaan nyt minttupullon ja teen paukun. Hyvästi selvä päivä. Kännissä muuten ei hikoile, ja jaksaa paljon paremmin tehdä töitänsä. Vaihdevuotisikäisen pitäisi saada aina olla pikku kännissä, jotta olisi vireystaso sama kuin nuoremmilla.
aamulla kun heräsin oli ihan normaali olo, lähdin kauppaan ja siellä jossain kaupassa ihan vaan yhtäkkiä päässä vaan jotenkin humahti ja tuli tosi huippaava olo, sanoin itselleni että tätäkö taas, rauhoittelin itseäni ja sain kauppareissun tehtyä, sitten jää sellainen sisäinen tärinä ja muutenkin pöhkö olo, vatsakin menee vähän sekaisin,jaloista tulee hyytelöä.
Elämänikäni alkoholia ns. normaalisti ja maltillisesti käyttäneenä olen kyllä huomannut, että ei viina oikein sovi enää (olen kohta 55). On ilmeisesti aineenvaihdunnan hidastumista, että parikin paukkua illalla tuntuu seuraavana aamuna. Sitä paitsi, hikoilen kuin sika koko yön, jos vähänkin otan, korvaushoidosta huolimatta.
Menneet pari vuotta ovat olleet aika kamalat. Itse koen harmittavimpana oireena keskittymiskyvyn huononemisen tai suoranaisen puutteen, koska olen työelämässä ja pitäsi jaksaa ja osata ja keritä. Olen huomannut, että keltarauhashormoni vaikuttaa kahdella tavalla: parantaa keskittymiskykyä, unettomuutt ja HIUSTEN kuntoa. Estrogeeni auttaa hikoiluun ja limakalvoihin. Nivelet ovat sika kipeät, lonkat särkevät yökaudet, voimattomat jalat. Nivelrikko todettu ja lääkityksessä (glukosamiini).
Korvaushoidon aikana on myös kuukautiskierron tyylinen vaihtelu estrogeenipitoisuuksissa. Kun e:t alhaalla, paljon oireita, mm. polvet jäykät, joka askel tuntuu, ei jaksaisi millään kävellä, ei jalkaa toisen eteen panna... vaikka tietää, että liikunta muuten helpottaa kaikkia oireita.
Mutta yhden olen kohdallani päättänyt: jos en jaksa, en tee. Koko ikäni painanut kuin pieni eläin töissä, kotona, opiskeluissa. Alan olla vanha ja vanha ei jaksa, tehkööt nuoremmat.
jos kerran on ongelmia. Iloon ja suruun vaan niitä otettakoon hei.
Onkelmat pitää hoitaa pois! Yks juttu: Mitään ei PIDÄ tehdä pakosta! Vanhukset ja lapset - niiden hoito pitää organisoida,siis ukot mukaan ja isommat lapset ym.
Ensimmäiseksi pitää hoitaa itsensä katsomalla peiliin ja kysymällä mitä tarvitsen. Sit kun ite on hoidettu, tulee hyvä olo ja sitten taas jaksaa hoidella muutkin.., eikös?
Älkää olko ihmiset noin tosikkoja, minä ymmärsin kyllä tuon minttuviinan hauskana juttuna ja vähän vitsinä, eikä se yksi paukku varmasti kelleen tee pahaa.
heti olla jos nyt vähän osviittaa täällä..., kyllä kiva on kivaa, ja kokemusta on kyllä, ettei sen kanssa silti kandee läträtä.
kivat teille toivoo muori
Oiken hyvä 55v. sulla on vielä jotain toivoa.
Kyllä siinä oli huumoria mukana ja ei muutama paukku pahaa tee kellekkään silloin tällöin.
Herrajumala sun asennettasi. Jätät vaan hoitamatta velvollisuuksesi ja katselet peilistä ja makoilet itse hoidoissa.
Ja minä myös hoidan lapsenlapseni ja äitini aivan varmasti, enkä organisoi.
Ai, että lähetän ukkoni pesemään äitini peppua ja vaihtamaan vaippoja? Taitaisi se ilomielin mennä ihan heti raksatöittensä jälkeen siinä ihan ohimennen. Ja onhan sillä paskaset haalaritkin valmiina päällänsä. Niin niiden valutalkoiden jälkeen ihan hetimiten heti klo 22.
Sinä se et ole muuta tehnytkään kun peilaillut. Et ainakaan yhtään vanhusta autellu kun luulet sen noin helposti sujuvan. luuletko sen olevan sitä että siellä vain yhdessä katsellaan peilistä, mitä häh?
Siis mullahan tuli noita kohtauksia paljonkin ja tuntui etten selviä kaupasta pois. Jalat lyö niin veltoksi ja tärisyttää, mutta se menee ohi, ei saa hätääntyä.
Jotenkin pitkällään olo helpottaa paljon, esim tämä näyttelijä, no ...en muista nimeä,niin hän kirjoitti että vaihdevuosien aikana hän nukkuu paljon, mutta eihän kaikilla ole töissä mahdollisuutta nukkua, kun hyvä jos vessassa kerkiää käymään.
Kyllä onkin sitten päivällä väsynyt olo, kun ei yöllä saa nukutuksi kuin pätkissä. Alkuaikoina mullakin iltayöstä torkahdin, ja sitten valvoin aamuun asti, ja sekin jo heikottaa kun on ollut huonot yöunet.
Tuohon unettomusongelmaan löytyi minulle ratkaisu melatoniinista jo monta vuotta sitten. Onneksi, sillä unilääkkeitä en halua käyttää, koska seuraavana päivänä on ihan tokkurassa.
Googlaa vaikka huviksesi, mitä melatoniinista sanotaan. Lekuri totesi heti, ettei se auta kaikkia, mutta luojan kiitos sopii minulle. Ja nyt myös muutamat muuta tuttavani ovat melatoniinin käyttäjiä.
Muutoin yleiseen väsymykseen sopii apteekin Gerimax Ginseng. Ja taas jaksaa :)
Hyvää jatkoa kaikille meille ja teille vv-ikäisille!
kun vielä juoppo sisko riesana,pe-lele!Onko minun pakko jaksaa sitä kun on samaa sukua?
Mene sinne vauvapalstalle riekkumaan. Jos sulla on isommat ja pienemmät lapset, et ole vaihdevuosi-ikäinen. Vaihdevuosioikäisillä on AIKUISET LAPSETja maailmalla.
Olet mielisairas ja harhainen olen sen sulle ennenkin sanoniut. Ompa kumma kun haluaisit jo vanhukseksi. Siis oikeat vihdevuosioireet ovat yli viiskymppisillä ja niillä ei ole pieniä lapsia. Jos luulee klärsivänsä vaihtareista ja ikää on 30-45 niin ne ei ole vaihrareita vaan masennus ja mielenterveys on silloin oikea palsts.
Hei! Minullekin on sanottu, että mitä sinä hössötät. Touhotat kuin äitis. Sinun viestisi auttoi mua hoksaamaan tuon asian. Minulle on kaikenlaisia vaihdevuosioireita ja nyt tämä tohotuskin.
Minulla alkoi nivelvaivat viime keväänä ja outo jalkojen voimattomuus. En vielä osannut yhdistää sitä vaihdevuosiin, en edes arvannut että selaistakin oiretta ilmaantuu. Luen paljon makuullaan ja usein huomaan, että jalkojen asentoa on vaikea muuttaa, aivan kuin ne olisivat halvaantuneet. Jalat ovat usein väsyneet, enkä jaksa pitkiä aikoja seistä. Lonkat natisee ja polvet kitisee.
Liikun paljon ja olen menevää sorttia, mutta ei kai oireita voi mitenkään estää.
HEI sinä taidat itse tarvita mielenterveyspalstaa, katsos kun vaihtarit todellakin voi alkaa jo esim.43-vuotiaana. Minulla lääkäri vallan totesi kokein sen asian. Ja minulla on kaksi alaikäistä lasta ja kaksi aikuista, jotka ovat jo maailmalla.Taitaa olla paras että menet itse toisiin palstoihin riekkumaan,kun et tunne alkeellisimpiakaan asioita. Premenopaussi kestää viisi vuotta ennenkuin kuukautiset loppuu, sitten alkaa menopaussi, jonka jälkeen postmenopaussi. Että HYI HYI itsellesi
Ihan turhaan vielä kiteisetr. Kuten itsekin totesit se on sulla alkua vasta. Ja paljon pahempaa on tulossa. Ei ne alkuoireet ole vielä mitään kunnon vaihdevuosioireiden rinnalla. Mene vauvapalstalle kitiseen.
miten niin ei voi olla pieniä vaihtari ikäisellä.
mulla 9v ja olen 52itse. kuusi pientä lastenlasta ja mummu 85v.
hikoilen ja nukun huonosti mutta aloitin menofemin syönnin ja olen toiveikas.
kotona ei miestä eikä isompia lapsia, kohta taas taistelen murkkuikäisen kanssa ja hikoilen.
Sun mielestä olen varmaan täys kaheli.
TÄYSIN HOURUPÄÄ PELLE,jolla ei todellakaan ole mitkään vaihdevuodet....
Mun puolesta saat synnyttää viiskin vielä. Mulla on omat koulutettu ja aikuisia. Mitä hienoa siinäsitten on että mummoiässä yrittää vielä pieniä lapsia kasvattaa. Se jos joku on järjen köyhyyttä.
tarvita apua, et ole mikään puhumaan järjen köyhyydestä, jokaisella on niin monta lasta kuin haluaa eikä ne koulutetut aikuislapset ole yhtään sen parempia kuin muutkaan. Itselläni kaksi kotona ja kahdella omat perheet toisella kaksi lasta ja toisella viisi lasta. hyvät työpaikat ja koulutukset, mutta ihanaa että kotona on vielä pieniä ei tarvitse kokoajan ajatella itseän tai vaivojaan, on jotain tärkeämpääkin
Todella hienoa kun olet tyytyväinen ja osaat antaa arvoa vielä kotonakin oleville lapsille.
Onhan se mahtavaa kun on jo lapselapsiakin. Vanhempana osaa suhtautua näihin pienenpiin aivan erilailla ja he ovat todella rikkaus.
mitä sitten jos mummotauti koettelee, eopähän kerkiä kaikkea ajattelemaan. Ja mikä mahtavaa nämä aikuiset lapset joilla on vauvoja, osaavat suhtautua äidin kiukutteluun huumorilla ja halauksilla.
Sinulle syksyn jatkoa mahtavaa.
tollasta myrkkysäkkiä ei kestä kukaan. Premenopaussioireet voivat olla jopa pahempia kun sun oikeat vaihtarit.Mistäs sinä sen tiedät kuinka vaikeata toisilla on. Turhaan sekoitat keskustelua tolla paskan jauhamisella.
Terv. 47-vuotias premenopaussi vaiheessa oleva
Sitä ei kyllä tiedä ennen kuin omalle kohdalle sattuu mitä on esim. sairaan tai yleensä vanhan apua tarvitsevan ihmisen hoitaminen ja varsinkin silloin kun on omassa kropassakin kestämistä, minä luulin että mekin eletään hautaan asti kaikki sukupolvet samassa pihapiirissä ja nautitaan toisistamme (mikä olisi sen mukavampaa)
mutta kohtalo puuttui peliin, kun tarpeeksi monena yönä herää puhelinsoittoon kun vanha äiti yrittää hoitaa vanhaa dementoitunutta isää, vaihtaa vaippoja ja kun toinen kynsin hampain pistää vastaan ja kiroaa siinä sivussa, niin arvatkaa miten pitkään jaksaa kukaan, ei se vanha, omien kipujensa kanssa oleva äiti sen paremmin kuin minäkään mummutautini kanssa taisteleva.joten olen sitä mieltä että annetaan arvo jokaisen omille päätöksille.
sitä arvonantoa ei antaisi täällä ??
ihan asiallinen, olen samaa mieltä. Miksi joidenkin aina pitää syyllistää toisia ja kertoa kuinka itse tekee kaiken paremmin. Eihän kukaan voi pelkästään tällaisen palstan perusteella päättää kuka on hyvä ja kuka huono ihminen. Jokaisella on erilaiset tilanteet ja asiat, ei niihin toisilla ole mitään sanomista. Sitä paitsi me ihmiset olemme niin erilaisia, toiset jaksavat vaihdevuosissakin hoitaa sairaat ja vanhat vanhempansa, toiset eivät, eivätkä silti ole yhtään huonompia. Minun vanha, itsekin sairas, äitini, 86 v on viimeiset pari vuotta hoitanut pahasti alzheimeroitunutta isääni 89 v kotona 2 viikon jakson, ja vasta viime aikoina on saanut apua kaupungilta. Itse asun kaukana enkä pääse tai jaksa sinne matkustaa kovin usein. En silti pidä itseäni huonona ihmisenä.
Te vaihdevuosienne ahdingossa painiskelevat, yrittäkää löytää itsellenne apua. Itse löysin avun Vitamore totalista, mutta koska siinä olevan tähkäkimikin (sama kuin menofem) on epäilty aiheuttavan maksavaurioita, vaihdoin valmistetta ja tällä hetkellä saan avun Feminolista ja Vagifem puikoista. Mutta on paljon kaikenlaisia valmisteita, kannattaa kokeilla, tosin voi kestää 3-4 viikkoa ennen kuin huomaa muutoksen, joten pitkäjänteisyyttä. Jos oireeni pahentuvat eikä kyseinen valmiste enää auta, siirryn hormoneihin.
Olen miettinyt tämän vaihdevuosiasian siten, että haluan elää täysillä vaihdevuosista huolimatta. Mitä hyötyä minulle on siitä, että hammasta purren kestän 5-10 vuotta ahdistusta, kipuja, hikipuuskia kuuskymppiseksi, jolloin oireet mahdollisesti lakkaavat. Sitten voivatkin iskeä jo kaikki muut taudit, joten silloinkaan en ehkä pääse nauttimaan kokonaisesta elämästä. Olen myös aloittanut intensiivisemmän liikunnan ja olen huomannut siitä olevan apua. Minulla on kaapissa myös ahdistuslääkkeet, joita otan tarvittaessa, tosin tätä nykyä erittäin harvoin. Ei kai jatkuvasti ahdistuneena oleminen tee meistä parempia ihmisiä?
Toivon, että löydätte ne keinot, joilla saatte avun hankalaan oloonne. Älkää välittäkö toisten mielipiteistä, ne eivät tunne teitä! Me kaikkihan olemme yksilöitä, mikä on hyvä yhdelle, ei välttämättä ole hyvä toiselle! Häntä pystyyn!
Tunnemyrskyt kuuluvat tähän aikaan ja seuraavana hetkenä voi jo katua sanojaan, mutta se on sitten myöhäistä.
Itse olen opetellut pitämään suuni kiinni ja harkitusti sanoja käyttämään, ajatella saa, sitä ei kukaan kiellä.
Tällä palstalla huomaa ihmisten pahan olon ja se on hyvä että saa purkautua johonkin. Pahimmat sanonnat kai sensuroidaan. Muutama aika sitten potkin minäkin siivotessa anopin ostamaa nojatuolia jota olen aina inhonnut, tuolia ja anoppia, vaikka olen rauhallisuuden perikuva toisten mielestä.
Itsekin säikähdin, miten huono olo voi ihmisellä olla, ajoittain.
luettuasi edellisen viestin eli tyypillistä vaihdevuotisen puhetta.
meissä on myös niitä, jotka voimme suhteellisen hyvin ja elämä on aika mallillaan eli ei kaikista asioista voi valittaa, on paljon hyvääkin.
... jalkojen voimattomuutta. Alkoi vuosi sitten ja olen ihmetellyt, mistä johtuu. Lääkäriltänikin kysyin, ei osannut kertoa. Ei ole siis joka päiväistä.
Itsekin huomasin, hieronta auttaa, etenkin kun jalkapohjista hieroo. Hyvä aika just TV:tä katsoessa.
Mutta taas yks kaks toinen päivä, jalat taas ihan voimattomat, ei meinaa jaksaa portaita kävellä ylös. Tässä kerran sitten huomasin saman oireen käsissänikin, kun olen kova tekemään käsitöitä, en jaksanut edes virkata. Hieroin sitten käsiäkin, muttei se sinä päivänä auttanut, virkkaaminen jäi siltä päivältä.
Itku on tosiaankin herkässä, oli sitten iloista tai surullista asiaa, tai ihan muuten vain.
eli hormooneja ja missä vaiheessa. Minä en tiedä mitä tekisin. Olen kohta 48-vuotias ja kierto on ollut tosi lyhyt jo 10 vuotta. FSH on 20 kun viitearvot ovat 2-8 eli vaihdevuodet mahd. jo muutaman kuukauden kuluttua koska FSH oli viime vuonna 3, eli hyvä. Menkat ovat jo 3 viikkos myöhässä ja limakalvot rapisee kuivuuttaan.
Opiskelen vielä kolme vuotta ja jotenkin pitäisi jaksaa hoitaa miestäni ja opiskella hoitoalalla.
Minua ei hikoilut niin haittaa ja eipä tule pidettyä villapaitoja talvellakaan.
Mutta mieliala on ihan pohjamudissa. Itkettää jatkuvasti ja tuntuu etten jaksa käydä koulua loppuun.
Olisiko miedosta estrogeenikuurista jotain apua tohon mielialaan ja jaksamiseen.
JOs kaikki yllä houruavat naiset syövät hormooneja niin mitä hyötyä niistä sitten on jos saa tollassia raivareita kuin ketjun puolivälissä?
Neuvokaa hyvät ihmiset mitä tekisin. Lääkäri jätti ratkaisun minulle. HÄn olisi antanut jotain mietoa uutta estrogeenia laastarina.Jätti ratkaisun tosiaan minulle ottaako vai ei.
Minulla ei hormoonihoito auttanut mielialaan, mutta kylläkin hikoiluun ja limakalvoihin. Olen nyt lopettanut hormoonit ja kokeilin 5 kk Menofemia ja se auttoi selvästi mielialaan ja jonkinverran myös hikoiluihin. Nyt en ole sitten uskaltanut syödä niitä kun vastaavasta rohdoksesta on tullut maksavaivoja. Limakalvojen kuivuuteen on olemassa lääkkeitä. Apteekista saa ilman reseptiäkin (en muista nimeä) ja reseptillä hieman mukavampia pillerin kokoisia emätintabletteja jotka eivät sottaa.
Kertomasi tuntui liiankin tutulta. Minulta myös
kohtu poistettu v.-96. Kilpirauhasen vajaatoimin-taan sama lääkitys kuin sinulla. Kaksi vuotta
sitten alkoi ensimmäiset vaihdevuosioireet, lääkitys, Merimono.Olo ei tuntunut vaan kovin hyvältä ja lopetin lääkkeen oton. Parin kuukauden
kuluttua lääkkeeen lopetuksesta alkoi oireet,
joita en vielä ollut edes tuntenut. Hikoilu, kuuma olo koko kehossa, herään puolen tunnin välein yöllä, kun nousen rappuset yläkertaan sydän lyö tuhatta ja sataa. Tunnen itseni aivan kun olisin jo vanhempikin. Jäsenissä on voimattomuutta, välillä huimaa, itkettää, iho on rypistynyt esim. kasvoissa ja käsissä. Tämä on
kamalaa - mutta minua lohdutti lukea sinun kertomuksesi. Minä tilaan lääkärin ja aloitan lääkityksen uudestaan. Toivotan Sinulle hyvää syksyä! P.s.Ehkä nämä viileät syysilmat vähän edes auttavat meidän olotilaa.