luotityyppi linnulle ja pienriistalle?

Nämä on ikuisuusasioita, ainahan lyijykärellä ammuttu riista on raaempaa kateltavaa ja lihahävikki on suurempaa kuin kokovaipalla. Metso kuolee 222kv ihan helposti. Puolivaipalla tulee liian rumaa jälkeä. Jänestä kannattaa aina ampua kokovaipalla, kuolee kyllä. Ja ammu päähän niin eitule lihahukkaa jos kytikseltä pääset ampumaan. Itse ammun 308 (oli 222) rusakoita suoraan päähän kokovaipalla. Sehän jää paikalleen ja kuolee nanosekunnissa. Olen myös ampunut sivuttain rintaan ja rusakosta ei tienny ees että sitä ois ammuttu.

Paras tappotehohan saahaan kun luoti luovuttaa mahd paljon energiaansa kohteeseensa

Eiköhän tällä;

http://www.sierrabullets.com/index.cfm?section=bullets&page=bullets&brandID=5

ole paras tappoteho pienriistalle, mutta miksi ihmeessä sitä pitäisi käyttää?

FMJ tiputtaa aivan varmasti ja syömistäkin jopa jää.

Tuota;

http://www.sierrabullets.com/index.cfm?section=bullets&page=bullets&brandID=1

aion testata märkiin puhelinluetteloihin syksyllä verrattuna kokovaippaan ja jos isompaa tuhoa ei ala syntymään, niin aion niitä myös käyttää.

Kyllä täysvaippa lienee paras. Vaatii ehkä paremman osuman, mutta jää varmemmin syötävääkin.

Ei puolivaippakaan aina pienriistaa tuhoa, mutta ainakin noilla kalibereilla sopivasti osuessaan saattaa tuhota linnun syömäkelvottomaksi.

Luodikolla ammuttu metso ei ainakaan näillä kulmilla ihan jokasyksyinen saalis ole. Itse olen käyttänyt täysvaippaa. Malttia, hyvä tuki ja kohtuulliset matkat, niin lintu löytyy puunjuurelta. Suosittelen.

Oletan että aseen pitäisi varmasti pudottaa linnun ja siitä pitäisi jäädä jotain syötäväksikin.
Ensimmäinen ja toinen vaatimus ovat hieman ristiriitaiset. Täysvaippa hyvällä ballistisella kertoimella pääsee lähimmäksi näitä vaatimuksia. Kaliberissa 7.62 esim. Lapuan D46 luoti. Nämä jo manan majoille menneet metsästyskaverin jotka hankkivat nuoruudessaan (1900 luvun alkupuolella) rahansa metsästyksellä käyttivät seuraavia kalipereja 7.62x53R, 8x57JS ja 7x57. Heidän näkemyksensä oli että liian paljon jää hukkaan jos ampuu pienemmällä, siis metsoa. Minulla ei ole sellaista kokemusta kuin heillä jotka olivat ampuneet pelkästään metsoja sadoittain. Teerelle riittäisi pienempikin kaliperi. Se mikä hajoittaa linnun ei ole varsinaisesti puolivaippa, joka sekin rikkoo, vaan luodin suuri osumisnopeus. Kokeile ampua 222 läheltä teertä niin sulkia saat hattuusi mutta tuskin syötävää ellet ammu päähän.
Peruskysymys on miltä etäisyydeltä ammut. Esim. Sakon vanha kaliperi 7x33 on erittäin hyvä, mutta ampumamatkoissa on tyydyttävä n. 120 metriin. Lähtönopeus on 680/720 m/s. On tarkka ja tekee siistiä jälkeä. Asetta saa käytettynä enää ja ja joutuu lataamaan itse. En kyllä suosittele aluksi pitempiä ampumamatkoja.
Lihan pilaaja on siis ns. hydroshokki eli soluräjähdys. Paineisku on niin kova että tuhoaa lihan. Missä luodinnopeudessa se tapahtuu riippuu myös kohteesta. Peuran kokoisessa 800 m/s osumisnopeus aiheuttaa molemminpuolisen hydroshokin. Arvioisin että lintu kelpaa syötäväksi osumanopeudella 600 m/s ja alle.
Jos välttämättä haluaa ampua pitemmiltä matkoilta ja myös osaa arvioida etäisyydet sekä omaa ampumataidon. niin pitäisi olla myös hitaampaa latausta lyhyemmille matkoille.
Esim 243 olisi muuten ok mutta läheltä liikaa nopeutta ja pitemmältä matkalta pienehkö kaliperi metsolle.
308 on kaliperi joka käy vähän kaikkeen, huonosti. Liian pieni hylsytilavuus 7,62 luodille. Silloin kun tietää ettei pääse lähelle pitäisi olla ase jossa on lähtönopeutta, laakea lentorata ja tarkkuutta pitkille matkoille.
Muita käyttökelpoisia kaliipereja esim. 6,5x55, 6mmPPC ja jos ammutaan vain lyhyiltä matkoilta 22 Hornet. Luotityypin pitää olla sopiva kaliperista riippumatta.

jos on huonosortonen ase,niin luodin sitä suipoa osuutta kun pyöräyttää hiomapaperilla,että se vähän karhenee ni paranee tappoteho.Ei siis koko luotia,että rihla osuudet jää ehjäksi.