Olisko kellään kokemusta/tietoa luovutettujen siittiöiden käytöstä? Asia kiinnostaa, koska se saattaa meillä olla ainoa keino (adoption lisäksi) saada lapsia. Missään testeissä ei olla vielä käyty, mutta mieheni on sairastanut aikanaan sikotaudin jälkitautineen. Olisi kiva kuulla kokemuksia ja muita ajatuksia aiheesta.
luovutet siitiöt
just me...
9881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ainakaan minä suostuisi luovuttamaan siittiöitä, mikäli en saisi tietää äitiehdokkaan ominaisuuksia.
Jotain tuttua ja fiksua naista voisin kyllä auttaa.
Kiitti mielipiteestä. Suomessa ei oo ees mahdollista selvittää kenelle ne lahjoitetut solut luovutetaan. Tietysti olis hyvä jos tietäis mitä sais, mut onko sekään aivan tervettä pidemmän päälle? Jos me päätettäis käyttää spermapankkia, niin en haluisi tietää alkuperää. Mun mies olis jokatapaukses sen lapsen isä. Ja tulevan isän ominaisuuksia verrataan luovuttajan ominaisuuksiin, et olis yhtäläisyyksiä.
Minä esitin tyypillisen miesmielipiteen, sinä esitit naismielipiteen.
Oikeasti en voi käsittää, miten joku voisi ostaa sian säkissä jos näinkin tärkeästä asiasta on kyse.
kyllä mielipiteitä on varmasti laidasta laitaan, mutta sitäkin vaihtoehtoa täytyy harkita, jos muita mahdollisuuksia ei ole. Ja kyllähän sperman luovuttajatkin tutkitaan tarkasti. Ajatusmaailma muuttuu kummasti tällaisten tilanteiden kohdatessa. Ymmärrän kyllä kantasi, ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
kärsitkö sinä mies 35 lapsettomuudesta?? onko luoja rakentanut ruumiisi niin että sen tarkoitus olisi kantaa lasta sisälläsi?? vai onko asia niin että olet uros, jonka tarkoitus on hoitaa toimitus, ja poistua. sinulle ei varmasti ole koskaan tullut vauvakuumetta?? tunteesi ovat kuohuneet, olet itkenyt kun lasta ei kuulu ei näy, vaikka miten toivot,joka kuukausi sama pettymys kun alkaakin kuukautiset,vaikka ihan varmasti nyt aamulla tuntui siltä että olisiko voinut tärpätä...?? käykö sinulle näin??tuskin.älä puhu asiasta kun et voi tuntea sitä ,mitenkään päin.ikinä.
itse olen juuri sellaine sika säkissä.isä tuntematon. ja ihan suht ok.ja onnellinen että sain siihen säkkiin päästä.
Kiitos sinulle annelitempakka. Kuin olis omia ajatuksiani lukenut, pettymyksiä, itkua.
Onhann noita lapsia tullut tehtyä nuorempana, mukavia otuksia. Näillä näkymin ei ole tulossa lisää.
Sitä minä vaan yritän sanoa, että kun ensin on NIIN tarkkaa kenen kanssa menee lapsen tekemään niin yhtäkkiä kelpaa kuka tahansa jonka siittiöt kestävät pakastamista. Ja kun kuitenkin on melkoisen tärkeästä asiasta kysymys ja miehissäkin on laatueroja, joskus suuriakin.
Samasta syystä en itse voisi lähteä arpajaisiin mukaan. Jos tavallisessa elämässä vastaantulevista naisista ehkä joka kymmenes on sellainen jonka kanssa voisi edes harkita, niin en todellakaan halua tehdä lapsia oloihin joissa niillä ei olisi mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. Joku vastuu miehelläkin pitää olla.
sperman luovuttajissakin on varmasti sellaisia, jotka todella haluavat auttaa ja osa tekee sen pikkurahan puutteessa, mutta varmasti kaikki tutkitaan tarkasti. Meidän tilanne on just sellanen et en ketään muuta haluaisi lapseni isäksi kuin omaa miestäni, mutta biologisesti se ei oo mahdollista. Mutta se vanhemmuus on niin paljon muutakin kuin biologiaa. Kunpa miehet joskus vielä ymmärtäisivät naisen tarvetta tulla äidiksi. Se ei todellakaan ole mikään päähänpisto, josta ei pääse eroon.
Itse olet kantasi esittänyt, ettet luovuttaisi spermaasi tuntemattomien käytettäväksi, mutta onneksi on sellaisiakin miehiä, jotka todella haluavat auttaa meidänlaisia perheitä.
On todellakin MAHTAVA asia, että jotkut miehet tajuavat lapsettomien ahdingon ja haluavat auttaa heitä luovuttamalla spermaa, joka tutkitaan erittäin tarkasti, kuten myös luovuttajatkin aina haastatellaan ja otetaan kaiken maailman kokeita ettei perinnölliset sairaudet pääse leviämään yms.
Miehelläni todettiin tosiaan klinefeltterin oireyhtymä ja tulos oli ettei hän saa koskaan biologisia lapsia, koska siittiöitä ei ole yhtään.
Kaikki kokeet mitä meille kummallekkin tehtiin olivat rankkoja, mutta nyt niitä ei enää muista, kun saa ottaa pienen nyytin syliin ja rakastaa häntä meidän omana poikanamme!
Poikamme on nyt 4 kk ja 3:lla yrittämällä hän sai alkunsa juuri LUOVUTETUILLA SIITTIÖILLÄ!
Kiitos, että joku teki meidän unelmasta totta =)