Olen 52 vee ja kuukautiset olleet vajaa vuoden epäsäännölliset
nyt hikoilukohtauksia pukkaa: pitäisikö hakea lääkitystä,en mielellään halua
siis pärjään kylläkin, ei haitta töitä eikä sosiaalisia suhteita, eikös tän kanssa kannata vain elää...siskoni sai aivoinfarktin heti hormonilääkityksen jälkeen!!
jollei pahemaksi mene?
Mitäs mieltä?
nyt hikoilukohtauksia pukkaa: pitäisikö hakea lääkitystä,en mielellään halua
siis pärjään kylläkin, ei haitta töitä eikä sosiaalisia suhteita, eikös tän kanssa kannata vain elää...siskoni sai aivoinfarktin heti hormonilääkityksen jälkeen!!
jollei pahemaksi mene?
Mitäs mieltä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tutustu monipuolisesti hormonilääkityksen haittoihin ja hyötyihin. Minä itse ainakin olen yllättynyt osteoporoosin yleisyydestä ja estrogeeni auttaa hidastamaan luukatoa. Googlella löydät asiallisia ja tietopuolisia sivuja aiheesta.
Vaihdevuodet ei ole oikeastaan mikään sairaus kuten ei raskauskaan, eli niihin ei tarvi tavan tai mainoksen vuoksi popsia hormoneita vuosikausia. Nuo hikoilupuuskatkin menevät ohi, aika piankin, mutta pillereillä ylläpidetty keinotekoinen hormoonitasapaino ei mene, ja pillereitä on popsittava kauan ja niissäkin on sivuvaikutuksia. Jos vain pärjäät ilman niin yritä, sellaisiakin naisia löytyy myös paljon jotka eivät vaihdevuosiin mitään käytä kuin normaali ruokavalio, hivenaineet, ulkoilu ja kiinnostava elämä.
Tietysti oireet on jokaisella erilaiset, toiset pääsee helpommalla, toiset ei. Yritin itse sinnitellä viiden vuoden ajan ilman pillereitä, mutta siitä ei tullut mitään. Lähes koko ajan jatkuvaa hikoamista, vuoroin järkyttävää palelua. Nukkumisesta ei tullut mitään, en jaksanut mitään, työni sain hoidettua joten kuten. Oli rytmihäiriöitä, huimausta, nivelkipuja, lihaskipuja, aivan sietämätöntä. Näin jälkeenpäin ihmettelen miten ihmeessä jaksoin. Vapaaehtoisesti en enää moiseen ryhdy, syön vaikka syanidia jos vaikka hormonihoidot lakkaisivat auttamasta!
kysyy kohta jotain lääkettä tarvitseva 47-vuotias1
Novofemiä. Kolmas kuukausi menossa ja olen kuin eri ihminen. Energiaa riittää, nukun nyt heräilemättä öisin. Ihanaa herätä aamulla virkeänä. Pientä hikoilua on edelleen päivisin, mutta sellaista jonka hyvin kestää, seksihalut palasivat ja muutenkin elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta! Miinusta on kiukkukohtaukset, joista mainitsin jossain toisessa viestiketjussa, mutta tuntuu, että sekin puoli alkaa helpottamaan. Painoni nousi jo ennen Novofemin aloittamista vuoden sisällä 4 kiloa, nyt aloittamisen jälkeen tuli pari kiloa lisää, mutta nyt paino on jo laskusuunnassa. Ja mitä näistä ulkonäköseikoista, kun muuten voi hyvin. En pelkää syöpää enkä aivoinfarkteja, ne tulee jos on tullakseen, pääasia on se, että elämänlaatu on hyvä, kuolen sitten huomenna tai 50 vuoden päästä!
Hienosti kirjoitettu!
Minä ajattelen juuri samoin. Sinnittelin kahden vuoden ajan ja sitten 48 vuotiaana aloin käyttämään hormonikorvaushoitoa. Kärsin itse suunnattomasti ja siinä samassa kärsi myös ympäristökin. En todellakaan halua enää palata siihen samanlaiseen olotilaan mikä minulla oli n. viisi vuotta sitten. Näin paljon on aikaa vierähtänyt ja vieläkin se on hyvässä muistissa.
Hyvää jatkoa naiselliselle naiselle!
Minulta leikattiin viime vuonna rintasyöpä joka osoittautui hormonipositiiviseksi. Hoitona leikkauksen ja sädehoidon lisäksi antiestrogeeni eli lääkkeillä elimistöstäni poistetaan kaikki estrogeeni, minulle siis tehdään keinotekoiset vaihdevuodet jotta syöpä ei uusiutuisi. Kaikki oireet on vain keskettävä.Olen nyt 45 v. , syanidia en edes harkitse.
Tarkoitukseni ei ollut loukata syöpäpotilaita, eikä ketään muutakaan, vaan keskustella vv-oireista. Olen menettänyt kaksi ystävääni syövän takia, kolmas on juuri toipumassa päästä leikatusta suuresta syöpäkasvaimesta, viime viikolla lähisukulaiseni kuoli syöpään. Kaksi ystävääni on parantunut rintasyövästä. Tärkeää näiden kaikkien ystävieni kanssa on ollut se, että synkimpinäkin päivinä huumoria ei ole unohdettu. (syanidijuttu) Toivon sinulle voimia ja jaksamista!