Jo jonkin aikaa sitten julkaistu Socom 3 US Navy Seals löytyi neljällä kybällä kaupasta, joten myös edellisosat omistavana hankin pelin. Uutena ei kalliita PS2-pelejä kannata ostaa.
Imperialistin viimeaikaisia touhuja seuranneena katselin huvittuneena pelin terroristeja, jotka aina ovat amerikkalaisesta näkökulmasta psykopaatteja, narsisteja tai muuten vaan omituisia. Samalla muistan vielä sen auvoisen naivismin kauden, jota vielä parikymppisenä vietin, kun katsoin Yhdysvaltoja ylöspäin. Kun tämän kaksinaamaisuuden unohtaa ja astuu kommandon rooliin leikillään, terroristien kurittamisen voi hyväksyä. Silloin terroristipomojen stereotyyppiset hahmot vain huvittavat. Uskon kuitenkin, että amerikkalainen aivopesu kannattaa, sillä pikkupojat saattavat mennä vipuun.
Verrattuna edellisiin osiin, tämä peli on selvästi helpompi. Tallentaa voi monta kertaa kesken tehtävän, eli enää ei tarvitse kahden tunnin huolellisen ryömimisen jälkeen aloittaa tehtävää uudestaan, kun ei huomannut terroristia huoneen nurkassa, tai oma mies nakkaa kranun jalkoihisi. Myös terveyspalkki täyttyy tallennuksen yhteydessä. Ampuma-assistenttia käytettäessä hahlo hakee uhrit vielä puolen metrin päästä, mutta pelin loppua kohden terroristien kyky kestää luoteja kasvaa.
Käskyt menevät mikrofonilla hieman paremmin perille. Systeemiä on parannettu niin, että se toistaa ruudulla annetut käskyt, joten omaa lausuntaa voi tarkentaa, jos huomaa sanan puuttuvan listasta. Lisäksi mikin avautumista merkkaa äänimerkki, jolloin koko sana menee eetteriin, jos sen vaan malttaa lausua äänimerkin jälkeen. Edellisosissa tuli puhuttua liian aikaisin, koska mikin avautumisessa oli siinäkin pelissä viivettä. Lisäksi pelissä on L2-pikakomento, jolla voi lähettää Bravon hahlon osoittamaan paikkaan, sekä sinisten ikonien sisältämien käskyjen avulla vaikka putsaamaan huoneen terroristeista. (Samalla saa oppia, miten esimerkiksi "Breach" lausutaan. Tästä syystä ennen epäonnistunut pelaaja saa enemmän irti tästä pelistä.)
Autot ja veneet ovat uusi tuttavuus tässä pelissä. Monissa niissä on hyvä aseistus, kuten minigun tai sinko. (Ja vihdoinkin peli, jossa minigunin ääni on melkein aito) Veneiden ajettavuus on ihan OK, mutta autojen ajomalli hieman kökkö, ainakin jos vertaa GTA:SA:han.
Grafiikka on mielestäni huonompaa kuin edellisessä osassa, mutta alueet sitten taasen ovat suurempia. Siitä huolimatta se kyllä kelpaa, kun muuta uutta on kuitenkin paljon.
Tehtävät ovat sitä samaa kuin ennenkin, mutta nyt lukuisiin aseisiin ei aina tarvi kiertää suppressoria, sillä räiskintä on avoimempaa.
Afrikassa, Aasiassa ja Puolassa soditaan, jotka eivät ympäristönä ole mielestäni riittävän poikkeavia. Lisäksi tehtäviä on liikaa maaseudulla, kun olisin tykännyt jostain "tieteellisemmästä" paikasta.
Imperialistin viimeaikaisia touhuja seuranneena katselin huvittuneena pelin terroristeja, jotka aina ovat amerikkalaisesta näkökulmasta psykopaatteja, narsisteja tai muuten vaan omituisia. Samalla muistan vielä sen auvoisen naivismin kauden, jota vielä parikymppisenä vietin, kun katsoin Yhdysvaltoja ylöspäin. Kun tämän kaksinaamaisuuden unohtaa ja astuu kommandon rooliin leikillään, terroristien kurittamisen voi hyväksyä. Silloin terroristipomojen stereotyyppiset hahmot vain huvittavat. Uskon kuitenkin, että amerikkalainen aivopesu kannattaa, sillä pikkupojat saattavat mennä vipuun.
Verrattuna edellisiin osiin, tämä peli on selvästi helpompi. Tallentaa voi monta kertaa kesken tehtävän, eli enää ei tarvitse kahden tunnin huolellisen ryömimisen jälkeen aloittaa tehtävää uudestaan, kun ei huomannut terroristia huoneen nurkassa, tai oma mies nakkaa kranun jalkoihisi. Myös terveyspalkki täyttyy tallennuksen yhteydessä. Ampuma-assistenttia käytettäessä hahlo hakee uhrit vielä puolen metrin päästä, mutta pelin loppua kohden terroristien kyky kestää luoteja kasvaa.
Käskyt menevät mikrofonilla hieman paremmin perille. Systeemiä on parannettu niin, että se toistaa ruudulla annetut käskyt, joten omaa lausuntaa voi tarkentaa, jos huomaa sanan puuttuvan listasta. Lisäksi mikin avautumista merkkaa äänimerkki, jolloin koko sana menee eetteriin, jos sen vaan malttaa lausua äänimerkin jälkeen. Edellisosissa tuli puhuttua liian aikaisin, koska mikin avautumisessa oli siinäkin pelissä viivettä. Lisäksi pelissä on L2-pikakomento, jolla voi lähettää Bravon hahlon osoittamaan paikkaan, sekä sinisten ikonien sisältämien käskyjen avulla vaikka putsaamaan huoneen terroristeista. (Samalla saa oppia, miten esimerkiksi "Breach" lausutaan. Tästä syystä ennen epäonnistunut pelaaja saa enemmän irti tästä pelistä.)
Autot ja veneet ovat uusi tuttavuus tässä pelissä. Monissa niissä on hyvä aseistus, kuten minigun tai sinko. (Ja vihdoinkin peli, jossa minigunin ääni on melkein aito) Veneiden ajettavuus on ihan OK, mutta autojen ajomalli hieman kökkö, ainakin jos vertaa GTA:SA:han.
Grafiikka on mielestäni huonompaa kuin edellisessä osassa, mutta alueet sitten taasen ovat suurempia. Siitä huolimatta se kyllä kelpaa, kun muuta uutta on kuitenkin paljon.
Tehtävät ovat sitä samaa kuin ennenkin, mutta nyt lukuisiin aseisiin ei aina tarvi kiertää suppressoria, sillä räiskintä on avoimempaa.
Afrikassa, Aasiassa ja Puolassa soditaan, jotka eivät ympäristönä ole mielestäni riittävän poikkeavia. Lisäksi tehtäviä on liikaa maaseudulla, kun olisin tykännyt jostain "tieteellisemmästä" paikasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.