väitätte, että lavatanssi on vain harrastus muiden rinnalle, niin oletteko:
a) sinisilmäisiä
b) piitaamattomia
c) niin hölmöjä, että kun tarpeeksi uskottelette itsellenne näin sen olevan, niin silloin alatte siihen uskoa ihan okeasti?
Täälläkin on yritetty rinnastaa tanssimista kalastukseen/kirjastossa käymiseen tms. Kysynpä vaan, että minkälaista on kalastus, jossa ollaan vastakkaisen sukupuolen sylissä monta tuntia illassa???
Tai kuinka usein olet kirjastossa käydessäsi saanut kirjastotädin/asiakkaan hikisenä syliisi??
Joten katsotaanpa nyt peiliin ja lopetetaan lavatanssista puhuminen harrastuksena. Siihen kun liittyy niin paljon muutakin.
a) sinisilmäisiä
b) piitaamattomia
c) niin hölmöjä, että kun tarpeeksi uskottelette itsellenne näin sen olevan, niin silloin alatte siihen uskoa ihan okeasti?
Täälläkin on yritetty rinnastaa tanssimista kalastukseen/kirjastossa käymiseen tms. Kysynpä vaan, että minkälaista on kalastus, jossa ollaan vastakkaisen sukupuolen sylissä monta tuntia illassa???
Tai kuinka usein olet kirjastossa käydessäsi saanut kirjastotädin/asiakkaan hikisenä syliisi??
Joten katsotaanpa nyt peiliin ja lopetetaan lavatanssista puhuminen harrastuksena. Siihen kun liittyy niin paljon muutakin.
Vastaukset 39
Vanhimmat
a) olen
b) en
c) en, koska se on vain harrastus. Ei kaikkien harrastusten tarvitse olla ikäviä ;) Kyllä harrastuksessa voi olla iloisiakin asioita. Mitä pahaa vastakkaisessa sukupuolessa on? Minä annan kaikkeni tälle harrastukselle :o
samaa mieltä kirjoittajan kanssa!!
Minunkin mieheni vetoaa aina tansseihin lähtiessään siihen, että se on hänen "harrastuksensa".
Todella vertailukelpoista minun kuntojumppatunnin kanssa...
Hänellä siellä seurana viimeisen päälle laitettuja naikkosia, minulla ylipainoisia kotirouvia.
Hän on harrastuksessaan kerrallaan vähintään 5h matkat päälle, minun täytyy pikaisesti käydä lähikoululla jumppaamassa 45min.
Että sikäli. Mielestäni mieheni iltajuoksut on rinnastettavissa kapakassakäyntiin (jota toistaiseksi kukaan ei ole täällä harrastukseksi väittänyt!!) kuin mihikään harrastuksiin.
Mene ite mukaan sinne lavatansseihin eläkä valita.
ei onnistu, sillä lapsia ei voi jättää yksin kotiin!!!!!!!!!
Hoitajia ei ole saatavilla ja sukulaiset asuu kaukana. Lapsista yksi on vammainen, joten kuka tahansa naapurintyttö ei tule kysymykseen.
Eipä kannattaisi huudella, kun ei tiedä taustoja.
lapsia sillä aikaa, kun sinä käyt tanssimassa. Niin yksinkertaista se on. Missä on tasa-arvo teidän perheessänne?
Jos kerran noin risoo, niin miksi et itse lähde mukaan tansseihin?
Kapakassakäynti ja lavatanssit on kuin yö ja päivä. Kapakassa ollaan humalassa ilman estoja, kun taas lavalla tanssitaan selvinpäin sivistyneesti.
Näin lavatansseja harrastavana en näe tansseissa käymisessä mitään pahaa. Pitäisi luottaa kumppaniin. Jos kumppani ei ole luottamuksen arvoinen, niin hän kyllä varmemmin pettää jossain muualla kuin lavatansseissa.
joka mainosti itseään suurlavana, mutta sinänsä toki erittäinkin mieluisaksi yllätyksekseni se osoittautuikin suurkapakaksi, missä sai myöskin karaoketa ja siinä sivussa oli ihan oikea vanhaintanssiparkettikin. No paskiksethan ne ovat omien kokemusteni mukaisesti noilla vanhaintanssilavoilla pieniinkin vanhaintanssikapakoihin verrattuna mitä sattuu ja pitkästä matkasta tulleitten sinänsä toki muutoinkin herkkien vanhaintansstaitureitten rakkulat ovat viimeiseen valssiin mennessä niin tiukoilla, ettei uskalla edes ajatella, mutta muutoin ilma on pääsääntöisesti kaljateltalla raikkaanpaa ja lisäbonuksena kaikista sen lavan baareista saa myöskinsä makoisia grillausmakkaroita.
1. En. Harmaat silmät
2. En ole piittaamaton
3. Enkä hölmökään
Olisin ihan mielelläni hikisenä kirjastotädin sylissä. Ajattele kun kirjat vain
tippuisi pöydältä lattialle ja tädin silmälasit menisi huuruun hrrr... Ou jee!
Lavatanssi on mukava harrastus kun siihen liittyy niin paljon muutakin ; )
on se mahtava tunne kun se lepää viaraan rouvan reisillä melkein purkaus/syöksykunnossa on se mahtavaa, niin se vaan on
Juuri teidän kiimaisten urpojen takia meitä viattomia tanssinharrastajiakin leimataan ja epäillään.
Kyllä se on naaras joka säännönmukaisesti on kiimassa, ei koiras. Näin ihmiselläkin.
Mies haistaa naisen tuoksusta ja hameen leyhyttelyn mukanaan tuomista feromoneista valmiuden paritteluun ja kun sopivasti naisen selkää hivelee siinä tanssiessa, sopivassa kuukautiskierron vaiheessa oleva nainen alkaa valmistautua itse aktiin. Tai sitten ei.
Kuitenkin voidaan puhua tanssista nimenomaan myös ihmislajin soitimena. Monien eläinlajien monimutkaiset soidinmenot liikehdintöineen ovat jopa tavanomaista tanssinhytkettä huomattavasti esteettisempiä ja tunnekylläisempiä.
Harvoin ihmisellä taitaa enää nykyään noita jälkeläisiä täydellisen tunnelmoinnin ja yhteyden tunteen seurauksena syntyä; siitä pitää huolen kemialliset ja mekaaniset apuvälineet, joita ihmiskunta on tarkoitusta varten kehittänyt.
Mutta yhtä kaikki, eläin se ihmisessäkin asustaa. Vuosimiljoonien takaa.
Se on sitä itteänsä! Käykö kateeksi tiukkapipo?
Olen kirjastotäti ja koska en voi töissä käymistä laskea harrastukseksi niin käyn tanssimassa. Ja silloin mies jää kotiin :))
Tietysti muutakin vipinää pitää olla,ei kai sitä muuten jaksais monta kertaa viikossa mennä.Tietty ihan viatonta enimmäkseen...
mut ketä se haittaa? sinuako provoilija? ei liikuta mua!
Et taida tuntea nykymenoa lavoilla kovinkaan hyvin. Miehen/naisen iskeminen on nykyään - ikävä kyllä - huomattavasti helpompaa esim. mainitsemistasi kirjastosta tai kalastuksen parista.
Nimim. Kokemusta on
Mikäli nimimerkki danssaaja on se sama, jonka tunnen, ei hänelle tuota mitään vaikeuksia saada seuraa ihan mistä vain ja vallan yrittämättä -tanssilavoiltakin.
on nykyisin nimeltään taekwondo:
Se mitä kirjoittaja pelkää on aina tapahtunut ilman tanssiakin ja aivan muuallakin. Nimittäin ihmisuhteet ym intiimit kokemukset ovat myös harrastus joillekkin ilman tanssia ja sekä vielä ammatti suunnattoman isolle osalle, etenkin naisia, ja ilman tanssia. Joten sen tanssin ja sen jo edellä (muissa kirjoituksissa ) mainitunkin syyn vuoksi että harrastus voi ja pitää olla myös viihtyisää ja mukavaa ja siinä tuleekin olla "muutakin" aina kuin se suoritus
On aina syytä olla iloinen kun tulee, hyväksytyksi ja halutuksi tanssiin ja nauttia harrastuksesta. Ilman luuloja ja kuvitelmia. Tanssi onnistuessaan on paljon enemmän ihmisten välillä kuin jos saa vain jonkun katkeruuden aiheuttaman pakko sänkykokemuksen joka yleensä vie loputkin "kalat vedestä".
Lavatanssi on minulle harrastus ja sillä selvä. Ei se mitään muutakaan ole. Käyn kerran viikossa lavalla tanssimassa muutaman tunnin ja lähden kotiin. Yksin. Mitä muuta tuo muka on kuin harrastus?
Aion vastaisuudessakin puhua harrastuksesta, sillä minulle se on nimenomaan sitä.
Otetaanpas toinenkin harrastus, jossa pitkiä aikoja kerrallaan hikisenä pyöriskellään lähikontaktissa, jopa vaakatasossa.. JUDO! Miehet ja naiset harjoittelevat dojoilla keskenään. Ts. siinä tosiaan pyöritään sylityksin pitkin lattiaa, haetaan otetta milloin mistäkin vaatekappaleesta tai jäsenestä jne. ja pariksi osuu usein vastakkaisen sukupuolen edustaja. Monessa muussakin kamppailu ja taistelulajissa tilanne on sama..
Eikö judo siis ole harrastus? Mikä se sitten on jossei harrastus?
Ihan eri juttu verrata judoa ja tanssia, harvemmin tatamilla fiilistellään ja yritetään toisellekkin hyvää oloa suoda ja tuoda...
ts. eroottisuudellaan tanssi antaa virikkeitä herkästi muuhunkiin kanssakäymiseen ja alitajuntaisesti seksuaalikemioiden testaamista koko homma. Mikäpä siinä sitten jos kemiat ja halut kohtaa,ei kun sänky natisemaan vaan ;)
Tämä on jokaisella tähtäimessä,niin miehellä/naisella testattu on ja nähty on. joka toista väittää on itse eunukki eikä huomaa mitään..Eikun suki suki nanaa jos vielä rouva immeinen onkuin boonus
The world is full of all kinds of people...isn't this something we all know? Of course there are those that go dancing for the sheer pleasure of rubbing up to the opposite sex...some are hoping to find a sex partner...some searching for true love. I don't doubt for a moment that some would cheat on their would be loved one. Some of us are hoping to find that special one and some of us just LOVE TO DANCE... Yes...we are many...and it isn't the hobby that is good...or bad...it's how you do it.
...how you take the attitude to it.
And now the band is here and so I dance the triple step.
My friend I’ll drink my beer.
I’ll state my case of which I am certain.
I have drunken a bottle that’s full, I have travelled each and every ballroom.
And more, much more than a bottle.
I danced it my way.
Ladies I’ve had a few, but then again too few to mention.
I did what I wanted to do and danced always through without exemption.
I planned each charted course, each careful step along the ballroom.
And more, much more than a bottle.
I danced it my way.
I’ve cursed, I’ve laughed and surprised.
I’ve had my drinks, my share of dancing.
And now as band plays, I find this all so amusing.
To think, I drank all that and may I say – not in a shy way!
Oh no, oh no, not me.
I danced it my way.
For what is a man, what has he got?
If not a lady then he has a bottle.
To dance the rhythms he really feels,
and not the mysterious beat he truly kneels.
The record shows, I took the bottles – and did it my way.
I danced it my way.
Mahtava runo !!!
Kyllä oli mukava lukea...moved and touched.. Poetry is much like dancing :)
sun omaa tekstiäsi?
Kaikki vähäpätöisemmät osat siinä sensijaan ovat sekä nuoriso- että vanhaintanssimusiikillisesti ajateltuna eli siteerattuna yhtä itsestään selvät kuin ovat sanat Maamme Laulussa, joten tässä tapauksessa vanhaintanssilapsikin ne kertomattakin tietää, mutta tuossa ne on kerrottu sanat noin:
http://www.cse.cuhk.edu.hk/~cslui/myway.html
viimeisessä säkeistössä olisi ehkä pitänyt sanoa, että: For what is a mister...The record shows, I took the lessons, but did it my way ja sitä rataa ja miksei totakin. Pahoittelen täten aiheuttamaani hämmennystä ja epätietoisuutta: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että ikiomia runojani mä en näin pienillä liksoilla ala tässä runoilemaan.
...in all of us :)
Fly me to the moon
and let me DANCE amongst the stars
Show me what it's like to TANGO on Jupiter and Mars
In other words...
take my hand
In other words...
baby, lead me....
tunnetustikin olen vahaintanssi-ihmisenäkin niin herkkä ja sydämelinen ja sitä rataa ja tota rataa ja miksei tätäkin rataa, mutta sillä, millä viittasin täällä maksettaviin runokorvauksiin, en suinkansa tarkoittanut luoda kuvaa itsestäni minään vanhaintanssirunouden suurhenkilönä, sillä käsittääkseni muunkin laisesta runoudesta makseltavat korvaukset ovat lähellä omakustanneluokkaa jääden kuitenkin parhaissakin tunnetuissa eli vekselivetoisissa runoilijatapuksissa hieman alle, joten en siitäkään syystä ole katsonut aiheekseni alkaa sillai oikein tosissani runoilemaan, vaan olen toistaiseksi pääasiallisesti tyytynyt lähinnä talkooperiaatteella ainakin omasta mielestäni minimissänsä hieman parantelemaan muiden runoilijoitten aikaansaannoksia eli hengentuotteita, mikä näkyy aika-ajoin siinäkin, että vaikka runoratsuni monasti lähes täyttä innostuukin laukkaamaan, niin sinänsä toki hyvinkin harmillisen monasti se täysin arvoituksellisista syistänsä pysähtyilee paskaakin haukkaamaan.
ettei se sinun omaa hengen tuotostasi kokonaan voinut olla, koska sitä ei oltu kirjoiteetu tajunnanvirtatekniikalla joten kaikki muut kirjoituksesi kirjoitat :))
todellakin virtailee etenkin vanhaintanssitulva-aikoinansa helkkarinkin vuolaasti ja vastavasti vanhaintanssikuivuuden yllättäessä on se vaivainen puro, joka päälisin puoli tarkasteltuna rutikuivassa, mutta muutoin toki vanhaintanssirankkasateen yllättäessä hyvinkin hedelmällisessä vanhaintanssiautiomaassa kuin kiusoitelleksensa piilottelee vanhaintanssiperuskalliosta muinoin tahi miksei äskönkin jonkun hirvittävän eli salaperäisen vanhaintanssivoiman toimesta irronneitten vanhaintanssijärkäleitten alla antaen sitä puroa vanhaintanssijanoissansa melkein jo nääntyneelle vahnaintanssimettä vanahaintanssijanoonsa etsivälle henkilölle itsestänsä ilmi etäistä lirinää, joka ei vähäisessäkään määrin muistuta vanhaintanssitulva-ajan valtaisaa kosken pauhua.
Ja he vaelsivat loputtomilta vanhaintanssikursseilta toisille painaen sinänsä toki hyvinkin nöyrästi jalkansa heille kerrotuille askelkuvioille. Ja he vaelsivat iloisina, toverillisesti toinen toistansa tukien ja tulevia vanhaintanssikurssiohjelmistoja toisillensa ilmoitustauluilta lukien, kunnes vanhaintanssiharjoitussalin ovelta ääni sanoi: "Sille, joka teistä sen ansaitsee, minulla on palkinto!" Tuon sanottuaan ääni katosi tuulikaappiin eivätkä he ehtineet näkemään sen lähdettä.
He riemuitsivat luvatusta palkinnosta eli hyvinkin pitkälti kauan odotellusta vahanintanssitäyttymyksestä ja kaikenlaiset haavekuvat vilistivät villisti heidän silmissänsä: takakontillinen haljasnahkaisia vanhaintanssikenkiä, oikea rytmitaju, vanhaintanssipukimon lahjakortti, vanhaintanssihaaremi, vanhaintanssitaikasauva, jolla voi toivoa kolme ylimääräistä mystillistä piittiä... Samassa he jähmettyivät: palkinnonhan saa tietenkin se, joka on meistä paras ja salaa mielissänsä he pohtivat: "ja minä olen vain tälläinen peruskuvioinen." Ahneus sumensi heidän järkensä ja mieliin hiippaileva kateus sinetöi vanhaintanssikurssin päätöksen: "Minun on oltava jotain suurenpaa ja hienonpaa kuin nuo muut. On kiireesti ryhdyttävä vanhaintanssitositoimiin!" Niin livahtivat he yksi toisensa perään kukin sinänsäkin toki hyvinkin hataria vanhaintanssitekosyitänsä ladellen omille vanhaintanssiteilleen.
Illalla vanhaintanssilavalla kansa iloisesti liikkui. "Musiikki seis, kukas se tuolla tavalla vanhaintanssii?": pauhasi ääni. "Se olen minä, Jurri Makaaberi, maailman ensimmäinen vanhaintanssija diskossa": vastasi heistä ensimmäinen hoippuen ylväänä esiin. "Se olen minä Jaakko Kostuumi, oikean värisen vanhaintanssipaidan löytäjä!": hihkui heistä toinen kipittäen esiin.
"Eipäs, kun se olen olen minä, Erkki Romuluinen, vanhaintanssiparkettien kettu!": karjui heistä eräskin ja astui muita edestään tyrkkien esiin. "Minä se olen, vanhaintanssikartturi eli koreografi Ilari Virtaviivainen, vapaan vanhaintanssiaskeltulkinnan isä!": kumarteli heistä joku ja törmäsi aikamoista haipakkaa esiin astuessaan orkesteriaitioonkin. "Ei kyllä se olen minä, Fred Astairin kaveri, siis melkein maailman kuuluisin vanhaintanssihenkilö, etkö tunne minua!": kehui heistä yksi ja astui esiin. "Anna minulle minun palkintoni!": huusivat he kaikki yhteen ääneen. Vanhaintanssilavan täytti hiljaisuus ja kihelmöivän jännittynyt odotus sekä hengitysten pidättely. "Te vanhaintanssifarisealaiset!": jylisi ääni ja kadotessaan takahuoneustoon eli päkstakelle ääni sadatteli: "Katsoisitte itseänne edes tippaakaan suurentamattomista puolivartalopeileistä!"
Siinä he seisoivat ja lähtivät arasti katsomaan toisiaan ja itseään sen vanhaintanssilavan sanitteettitilojen tippaakaan suurentelemattomista nuhruisista peileistä. Syvästi näreissään he riisuivat vanhaintanssivalepukunsa ja tekokoreografiansa ja alkoivat uuden vanhaintanssikursseilla vaelluksen. He vaelsivat ja vaelsivat, sillä he tiesivät, että loputtomien vanhaintanssikurssien takana täytyi olla pieni taatelipalmujen reunustama taverna ja tavernan baarijakkaralla joku, joka odottaa. He vaelsivat ja heidän koreografioistaan kuvastui harjoittelun taakka ja nöyryys. //Lapinlahden Linnut
Miten voi kirjastossa kalastaa?
Useissakin kirjastoissa on kaikenlaisia suihkulähteitä, joissa vesi solisee ja virtailee kivien välitse.
Ei voi tietää, josko joku sintti olisi sinne eksynyt.
Kalastaa voi, vaikka ei mitään saisikaan.
kirjastossa ja etenkin todella rumalla tavalla helkkarin komea kalamies saattaa yht'äkkiä uida sen neitsykäisen liiveihin, jos se ei neitsykäinen syistä, joita tässä voimme ainoastansa arvailla, pitele kunnolla varojansa, vaan käytännöllisesti katsoen ikäänkuin suorastansa vasiten asettelee itsensä täysin vastustamattomaksi syötiksi siihen sinänsä toki hyvinkin vanhaintanssiteknillisiä julkaisuja pöllyttävien hyllyjen väliin. On toki myönnettävä, että siinä mielessähän se on täysin vastustamaton syötti tuossa tapauksessa kenties jopa liian voimakas ja yksioikoinenkin ilmaisuna, että monastihan se neitsykäinen siinä saattaa ihan vaan malliksi eli mielenkiintojaan kohotellakseen ja etenkin sen kalamiehen taitoja koetellakseen tavallaan rajusti aluksi hanttiin pannakin ja niskojaankin nakella ja olla jopa olevinansa, ettei mukamas sitä helkkarinkin komeaa kalamiestä huomaa, voimatta kuitenkaan räpsyileville pitkille ripsillensä ja viekoittelevasti puolelta toiselle keinahtelevalle pyrstöllensä, jotka kyllä kavaltavat, mitä sillä vanhaintanssiopasta selailevalla neitsykäisellä siinä mielessään on, mitään.
Se, mitä puolestansa sanoit yleisellä tasolla kalastamisesta, osoittaa käsittääkseni sen, että piinkovan vanhaintanssikuoresi alla täytyy mitäilmeisimminkin meidän kaikkien yllätykseksi olla jotain herkkää ja pehmeätä sekä helkkarin tunteikasta, sillä päinvastaisessa tapauksessa tuskin olisit kyennyt sitä tuossa mitassa toteamaan: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että mäkin olen sen sun kalajuttusi takia joutunnu - tai joutunut ja joutunut, mutta kumminkin - nyyhkimään useisiin jäihin ja lantrinkeihinkin.
ei etenkään noin ajateltuna olekaan yhtään sen kummenpaa puuhailua kuin kirjastossa sinänsä toki hyvinkin sivistyneesti käynti, sillä molemmissa paikoissahan etenkin helkkarin taitavalla ja varsinkin yhtä komealla kalamiehellä melko suurilla todennäköisyyksillä ennusteltuna säästä kuin säästä ja käytännöllisesti katsoen yhtä vaihetta lukuunottamatta kaikista kuun muista vaiheista riippumatta ihan heti tärppää, vaikka siinä vieressä ei sillä kaverilla vapa tahi edes koho värähdäkään. Nythän vasta hyvinkin pitkälti nimenomaisesti tätä taustaa vasten mietiskeltynä niin onkin, että sehän on oikeastaan aika väärinkin yksioikoisesti ilmanmuuta sanoa eli väittää, että kirjatossa tahi sinänsä toki hyvinkin pahamaineisessa vanhaintanssikapakassa olisi mukamas paremmat tahi huonommat mestat harrastaa kuin jossain muualla, sillä käsittääkseni edes harrastelijamaisiin huipputuloksiin ei voi se henkilö yltää, vaikka hänellä oilisivat käytöissänsä maailman parhaat välineet ja olosuhdanteet, ellei sillä henkilöllä ole harrastuksistansa kokonaisvaltaista kuvaa, vaikka jonkinlaista taitoa saattaisi sillä henkilöllä ollakin. Toisaalta taasen henkilö, jolla on harrastuksiensa perimmäisistäkin tarkoituksista raikkaan tunnturipuron vesistä pakastellun grogijään kirkkautinen kuva mielessään, yltää huipputuloksiin hieman nukkavierummallakin välineystöllä, vaikka kaikkien muitten mielistä olosuhteetkin olisivat sellaista huippusuoritusta vastaan.