Miten hyvin luotat kumppaniisi?
Mun luottamus on 100%
Mun luottamus on 100%
Luottamus-
prosentti?
393268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Luottamus on rakkaudessa kaikki kaikessa!sen täytyy olla 100%!Eihän muuten mitään tule!
Mitä sitten jos toinen jää kiinni valehtelusta tai salailusta? Onko senkin jälkeen vielä 100? Tai mitä tekisitte?
... jonkun aikaa, mutta voi se palautua 100-prosenttiseksi, jos kiinni jäänyt osoittaa vilpitöntä katumusta ja ymmärtää tehneensä väärin.
Virheitä voi sattua, ei niiden tarvitse leimata lopullisesti. Tavallaan olen sitä mieltä, että niin täydellisen sinisilmäistä luottamusta ei tarvitse ollakaan, että se ei kestä toisen erehdystä. Tai sitten luottamuksen pitää olla niin vahvaa, että se katsoo pikkuvirheiden yli. Miten päin sen nyt haluaakin sanoa...
Luotan omaan kumppaniini 100% rakastumisen vuosi, vaikken tiedä luottaako hän minuun taikka onko hän luottamukseni ansainnut. Meillä kun asioista EI puhuta. Vaikka nainen on ex-äni ja välissä ennne uutta suhdetta ollut kummallikin suhde rakastan häntä ja luotan sinisilmäisesti yli 10000% häneen....
heeehhh
Ehkä se vähän riippuu,miten sen luottamuksen menettää..se on menetetty kuitenkin.En usko ,että mikään on niin kun ennen..asioita voi kuitenkin korjata..Mutta täysi luottamus menetetty..sitä ei paikkaa mikään.
Siitä ne suhdeongelmat syntyy..petetty yleensä pettää tai jättää..Ei tarvitse olla isokaan asia,mutta jos ei toiseen voi luottaa,niin mitä sitten?Pikku lipsahdus..odotellaan isompaa?
kaikki me täällä ollaan lopulta yksin ja omillamme, ihan turha toiseen tukeutua, uskoa ja luottaa.
Toiseen ihmiseen kannattaa luottaa niin pitkälle kuin häntä jaksaa heittää. Mitä lähempänä hän on sinua, sen varovaisempi kannattaa olla. Juuri ne läheiset ihmiset kykenevät satuttamaan sinua eniten, jos annat heille siihen mahdollisuuden. Viisas ei anna.
Minä luotan puolisooni siten, että en mieti hänen poissaollessaan koko ajan, pettääkö hän minua ja mitä hän tekee enkä järjestä ristikuulusteluja hänen kotiin tullessaan siitä, mitä hän on tehnyt ja kenen kanssa ollut.
Uskoisin kuitenkin, että jos petämisasia eteen tulisi, siitä selvittäisiin. Eihän mitään 100%:n turvallisuus- ja luottamustakuuta ole kuitenkaan annettu eikä vaadittu. Kaikkea voi tapahtua, mutta miksi kiusata itseään etukäteen asialla. Jos tilanne eteen tulee, sitä pitää sitten miettiä ja selvitellä.
Ei voi muuta todeta ku: AIVAN SAMAA MIELTÄ.
Luotan vain itseeni. Kokemus on opettanut ettei kehenkään voi luottaa 100%:sti.
juttu. vain itseensä voi luottaa.
Turha luottaa keneenkään jos niin tekee niin pettymys on vain sitä suurempi.
Kuka viitsii vielä luottaa keneenkään.
Minäkin luotin 100 %:sti kumppaniini vielä keväällä. Vaan nyt hän on jo ottanut eron ja ihastunut transseksuaaliin. Luottamus muuttui petokseksi. Voiko tämän jälkeen enää luottaa kehenkään?
voit
sun täytyy vain löytää se OIKEA
ja kyllä varmasti on luotettaviakin liikkeellä, tosi on
110 %. Aika siistiä vai?
että luotan todella harvoihin ja yhteen henkilöön vain 100%. Ja ei se luottamus synny hetkessä, vaan siinä ollaan ja katsellaan aika kauan.
Ja jos mä menetän luottamuksen, riippuen ihmisen asemasta elämässäni, kyllä se vaikuttaa meidän väliseen suhteeseen.
Anteeksi kyllä voi antaa ja jopa asian siirtää pois mielestä, mutta kyllä se luottamus on kärsinyt ja menee todella kauan että se palautuisi.
En mä kyllä usko siihenkään että kehenkään ei pitäisi luottaa ja ketään ei kannata päästää lähelle ja tarjota luottamustaan.
Ei siihen kuole jos luottamus menee, lähinnä se vaan selvetää sun ja muiden kuvioita.
Ei mua pelota että rakkaani pettäisi luottamukseni. Ja jos niin joskus käy, sitten asia käsitellään ja katsotaan mitä jää ja mitä meni jne.
Hirveen tylsä olisi elämä jos pelkää.
sitä luottamusta sitten tarvitaan?
Käytä ulkopuolista avustajaa suhteen luottamusprosentin mittaamiseen. Vapaaehtoisia kyllä löytyy.
Pieni Silkkinen I pitää aina sanansa ja maksaa velkansa, mutta muuten kieroilee, vehkeilee ja hölisee salaiset asiat julki.
Pieni Silkkinen II ei pidä sanojaan ja kieroilee mja kusettaa koko ajan, mutta aina maksaa velkansa takaisin.
Noin yleensä en luota kehenkään.
Ihmiset jakaantuvat kahteen luokkaan:
a) on henkiset mustalaiset, jotka viilaavat linssiin aina kuin kerkiävät. Yleensä nämä ihmiset eivät elättele mielikuvaa itsestään kunniakansalaisina.
a1) päihderiippuvaiset
b) on hyvää tarkoittavat ja hyvään uskovat ihmiset, jotka kuitenkin ratkaisevalla hetkellä antavat myöten taipumuksilleen ja pettävät. Ovat vilpittömästi pahoillaan jälkikäteen.
Yhtä kaikki, kumpiinkaan ei voi luottaa.
Ja sitten vielä yks juttu. Kun ei voi aina luottaa itseensäkään, niin voiko sitten muilta vaatia luotettavuutta?
Minä en koskaan petä. Minulle tärkeimmät arvot elämässä ovat kunnia ja lojaliteetti. Minä en koskaan tee sellaista mikä uhkaa minun julkista kuvaani.
...epäillä. Olet siis lojaali itsellesi jne.
Muista ihmisistä viis?
...josta minua vetää.
olet todella kunnioitukseni arvoinen. Minä taas olen yllättänyt itseni monta kertaa enkä aina niin positiivisesti.
yllätin itseni. Hyi huolimatonta. Tämän piti olla kommentti Catsylle, höh.
kyllä ja ehdottomasti
se vaan vaatii keskusteluja ja avoimuutta, päivittäin
100% on hyvä tavoite
häneen, hän ei ole koskaan antanut pienintäkään näyttöä siitä ettenkö häneen voisi 100% luottaa.
En luota kumppaniini. Luotin vielä ennen viime viikonloppua... Kunnes hänen EX soitti hänelle. Ja se ei haitannut minua, koska satuin itse huomaamaan että se soitti. No sanoin kultsulle että soita takas, ja oikeastaan pyysin että se todella soittais, koska luotin kultsuuni 110%, ja hän sitten soitti ja puhuivat muutaman minuutin.
Kaikki oli ok tämän jälkeen, kunnes katsoin kultsuni puhelinta ja sehän oli lähetellyt sen kanssa jo aikaisemminkin viestejä vaikka vannoi soittoiltana ettei ole kuullut siitä yli puoleen vuoteen.
Tunnustus tuli pienen painostuksen tuloksena. EN LUOTA sinuun enään R.. Minusta temppusi oli/on inhottava!
Ja tiedä, että sitä saat, mitä tilaat.
ja kostaminen aina kannattaa - siitä tulee varmasti hyvä mieli molemille:)
Niin en minä ihan sitä tarkoittanut että alkaisin kostamaan. Lähinnä ehkä ennemmin sitä että itseään saa syyttää siitä ettei ole enään 100% luottamusta.
teillä molemminpuolista vai mitä mieltä olet.
tilanne päällä suhteessamme.Nyt täytyy munkin hieman kommentoida,kun tuossa jo joku kyseli että onko epäluottamus molemminpuolista?Meillä näin nyt on.
Mä olen aina luottanut kultaani täysin,ja luulin että niin hänkin.Tässä kävi meilläkin niin että kultani kävi tsekkaamassa puhelimeni,ties kuinka kauan hän on niin tehnyt...
Mitään salattavaa ei mulla sinänsä ole,mutta en ollut kertonut kaikista entiseni yhteydenotoista ja keskusteluistamme.Kahvillakin olemme käyneet jos sattumalta olemme kaupungilla törmänneet.En vain ole katsonut aiheelliseksi kertoa jokaista puhelua ja viestiä.
No kultani siis katsoi puhelimeni ja tavattuamme yhdessä exäni sattumalta baarissa,nosti kultani tietyn asian puheeksi illan aikana.Painostamalla,tai hiillostamalla olisi parempi sana,hänkin sai mut sitten kertomaan asiat jotka hän halusi kuulla.Tästä asiasta hän ei voinut tietää muuten kuin lukemalla puhelintani.
Tämä asia on täysin vilpitön,eikä kullallani ole aihetta mustasukkaisuuteen...
Nyt siis olemme tilanteessa jossa mä olen loukkaantunut hänelle siitä,että hän ei luota muhun.Mulla ei tulisi mieleenkään mennä hänen puhelimelleen,mua oikeesti ottaa päähän moinen käytös!
Hän taas nostaa jatkuvasti esille tämän etten ollut kertonut hänelle,että exäni pitää vielä yhteyttä muhun.Mun mielestä täysin turhaa meteliä tyhjästä.
Meillä on siis tällä hetkellä ratkaisematon riita käynnissä.Tai no emme nyt riitele koko ajan,mutta ilmassa leijuu epäluottamus toisiamme kohtaan ja möksäämmekin toisillemme jatkuvasti.
Siis mua ottaa päähän,kun kuitenkaan mitään mun puolelta ei ole tapahtunut.Mun mielestä en ole antanut aihetta epäluottamukseen.
Puhelimeni jätän edelleen pöydälle kun lähden lenkille,en todellakaan kuljeta sitä jatkuvasti mukana.Eikö sekin jo kerro vilpittömyydestäni?Siinä sitten tutkii sitä edelleen jos siltä tuntuu...
Hän ei muuten kestä kuulla siitä miten väärin hän teki menneessään toisen puhelimelle.Mun mielestä toisen kännykkä,niinkuin myös sähköposti viestitkin on sama asia kuin postiluukusta tipahtavat kirjeet,kirje salaisuus pätee näihin kaikkiin.
se kaikki hauskuus.
En ikinä olisi voinut kuvitella itsestäni että tekisin sellaista. Mutta jokin sai minut niin tekemään ja olen TODELLA pettynyt itseeni.
Mutta se että tein "väärin" poiki asian joka olisi minun mielestäni pitänyt kertoa. Koska en ikinä ole kieltänyt kultaani tapaamasta ketään, oli kohde kuka tahansa. Hän puolestaan on minua kieltänyt tapaamasta erinäisiä ihmisiä ja jopa kieltänyt minua olemasta yhteydessä tiettyihin ihmisiin. Minusta se osoittaa epäluottamusta minua kohtaan.
Ja sitten paljastuu tämä.. minusta se ei vain tunnu hyvältä
Minusta siinä ei ole mitään hauskaa, jos luopuu periaatteistaan ja arkitasolla vaikka kuinka yleviltä tuntuvista käyttäytymistään ohjaavista normeista.
Onpa tilanne mikä tahansa tai tekoa seuraavat juonenkäänteet kuinka antoisia tahansa.
Tämän tietysti tietävät myös kaikki pahantekijät ja ilkeilijät. Kyvyt ja rohkeus riittävät vain riidankylvämiseen, vahingonilo on heidän ainoa onnensa. Paskan haju tarttuu, ellei muista periaatteitaan.
Luulen että kultani luottaa minuun, enkä aio hänen luottamustaan pettää, mutta minä en luota häneen.. vähän monimutkainen juttu.
hyvä juttu että ensinnäkin tartut sanankäänteisiin ja toisekseen että olet ilmeisesti itse niin täydellinen että poljet yhä vaikka toinen olisi niin syvällä kuin vain voi.
Sulla sitä ymmärrystä noine periaatteinesi tuntuu riittävän.
Tsemiä sulle alkuperäinen kirjoittaja.
Epäluuloisuus on tarttuvaa.Onkos kumppanillasi ollut aihetta moiseen,että kieltää sinulta tiettyjä ihmisiä?
Kuullostaa karmean mustasukkaiselta!
Et sinäkään häneen luottanut kun menit kuitenkin puhelimesta asian tarkistamaan,"se jokin" oli oma epäluulosi joka sinut sai niin tekemään.
Eikä se tee tekoasi yhtään oikeammaksi että aavistit oikein.
Sori,että takerrun tähän puhelimeen...Mutta meillä tämä prkl hänelle minun tiedottamatta jättäminen poiki suhteettoman suuren ongelman.
Eilisen keskustelun(lue riitelyn) jälkeen hän sai minut tuntemaan syyllisyyttä siitä etten ollut kertonut hänelle exäni viestittelyistä.Exä viestittelee nyt useammin opiskeluunsa liityvistä asioista,hän on aina arvostanut mielipidettäni ja hakee tukea minulta.Minä olen sitä valmis antamaan,niinkuin olisin valmis antamaan mielipiteitäni kenelle muulle tahansa.Ei sen kummempaa kuin jutustelua arkipäiväisistä asioista,ei mitään liirumlaarumia ja lässyttelyitä.
Kultani itsekkin sen tietää,lukihan hän näitä viestejä.Mutta hän on nyt takertunut tähän etten ole kertonut hänelle että olemme näinkin paljon olleet yhteydessä exän kanssa.
Myönnettäköön että minä taas takerrun siihen,että minua loukkaa se että hän on mennyt puhelimelleni.
Tunnen syyllisyyttä siitä että suhteemme on tässä tilassa.Olen edelleen sitä mieltä ettei minun tarvitse hänelle kertoa joka kerta kun kännykkä piippaa,mitä siellä lukee ja keneltä.
Tämä täysin viaton juttu taisi laukaista kultani epäluulot huippuunsa.
Olen luullut siis että hän luottaa minuun täysin,niinkuin minä häneen.Olen luullut että suhteemme on vahva,että sitten tälläinen juttu saa koko pakan sekaisin...Eikö hän sittenkään ole luottanut minuun 100%:sti?
Kappas kun tulee mieleen se,että jolla itsellään ei ole puhtaat jauhot pussissa,epäilee myös toisen pussin sisältöä.
Näin minullakin alkaa epäilyttämään:)
Kultani on erittäin haluttua seuraa,enkä aina ole mukana joka paikassa.Mulla on omia harrastuksia,ja hänellä omat juttunsa.No en tosissaan epäile,mutta tuli vain mieleen eilen kuunnellessani häntä...
Mitähän minun/meidän pitäisi tehdä?
Olen ihan ulalla,tahtoisin takaisin sen harmonian joka suhteessamme aiemmin oli.
Miten teillä menee?Oletteko selvittäneet "luottamuspulanne"?
Onko se edes selvittävissä,vai elääkö tämä epäluuloisuus toista kohtaan suhteessa ikuisesti?
Se epäluottamus on niin kovin hetkellistä, ei se oikeastaan kauheasti vaikuta noin päivittäiseen elämiseen, mutta kun esimerkiksi hän saa viestin niin tottakai minua vaivaa se keneltä se tuli. Tuliko se hänen exältään. Ja koskaan en ole tähän mennessä halunnut olla (enkä halua olla vieläkään, enkä ole) utelias ja udella keneltä se viesti tuli.
Tämä exä juttu on meidän suhteessa se kompastuskivi, koska tiedän kuinka paljon hän exäänsä rakasti (ja kai välittää tavallaan siitä vieläkin) ja on niin kamalan vaikeaa olla se uusi ihminen jota hän sanoo rakastavansa (kumppanin exä oli mies ja kumppanini ja minä ollaan naisia). Ja exän kanssa kumppanillani meni poikki toisen naisen takia (ja lapsen(!!)) takia ja exä kohteli kumppaniani muutenkin todella kurjasti.
Kumppanini asuu toistaiseksi täysin eri paikkakunnalla kuin minä ja tämä exä asuu kohtuu lähellä häntä ja kun en voi tietää enkä vaatia tietooni sitä mitä kumppanini siellä vapaa-aikanaan tekee tai kenen kanssa, niin se vaivaa aika lailla. Ja juuri niinä hetkinä se epäluottamus kipuaa kohti omaa tietoisuttani.
Kaiketi epäluottamus olisi jotenkin selvitettävissä.. Mutta se vaatii aikaa.
Minulla on puhtaat jauhot sikäli pussissa, että lähettelin viestejä ihmisen kanssa jonka kanssa hän kielsi olemasta yhteydessä, mutta kerroin siitä ihan itse, ilman painostusta, kumppanilleni. (tosin vasta vähän jälkijunassa, siis en kertonut heti kun aloimme olla yhteydessä vaan sitten kun olimme jonkun viestin jo vaihtaneet) Voihan toki olla että tunnen että kumppanini voisi tehdä samoin. Mutta kun en osaa tulkita omia tunteitani, tai niiden syitä, siksi kirjoitan tänne jos joku muu tulkitsisi niitä minun puolestani.
Tämä tyyppi jonka kanssa exäni kieltää olemasta tekemisissä ei varsinaisesti ole aikaisemmin ollut meidän kummankaan kanssa tekemisissä, mutta sillä on aika huono maine varsinkin kumppanini silmissä (joskus satuttanut kumppanini kaveria ihmissuhdeasioissa).
Hitto mitä sillisalaattia. Kauhean vaikea kirjottaa järkevästi asiasta. :) Mutta yritin kuitenkin.
Niin joo ja kumppanini on todella mustasukkainen, mutta en tiennyt myöskin itseni olevan.. tai en sitä ainakaan ole kovin herkästi tunnustanut.