Autan , kuuntelen, neuvon, ja joskus rahoitankin.
Joskus ajattelen, etten tykkäis hänesta ollenkaan, ellei meillä olis vahvoja verisiteitä
Joskus ajattelen, etten tykkäis hänesta ollenkaan, ellei meillä olis vahvoja verisiteitä
Äiti-lapsi, viha-rakkaus-suhde?
soilike
24666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tiesin että rakkaus on lopulta se suurin voima, kun rauhoittelin suljetulla osastolla murrosikäistä tytärtäni, jonka päähän ei kukaan alan asiantuntija saanut mitään menemään.
Kahden vuoden helvetti, mutta en antanut periksi.
Halasin, vaikka sain päälleni kirouksia, hyväilin vaikka hän repi hiuksiani, sanoin aina että rakastan häntä ylikaiken ja haluan hänet terveeksi, haluan nähdä hänen hymyilevän.
Ystävät ja toiset sisarukset ei hylänneet, kaikki rakastivat pientä pirulaista, ja tänä syksynä hän aloittaa ammattikorkeassa sosiaalikasvattajan opinnot, ennenkaikkea hän hymyilee onnellisena tulevaisuudelle ja kiittää rakkaudesta joka ylitti vihan.
Niin, sinä jaksoit vaikka sait varmasti kovia syytöksiä niskaasi. Mahtavaa, vilpittömästi onnea ja hyvää matkaa teille molemmille.
Minun lapseni...no, se niin pitkä juttu. Mutta rakastan. Rakastan, vihaan ja rukoilen. Lapseni on vihdoinkin aloittanut terapian ja on nyt tullut siihen "tukasta repijän" paikalle.
Elon mainingit korkeina käyvät...Voi meitä äitejä, kaatopaikkoja! On jo aikoja sitten ymmärtänyt senkin vanhan fraasin: Lapset - pienenä polevat syliä, isona polkevat sydäntä.
Jaksamisiin kaikki äidit - ja isät myös!
Molemmilla tytöillä sama ongelma.Välillä ollaan turvakodissa ja välillä lapset huostaan otettuja.Nyt vanhempi tyttö Tervalammella.Tuttua mutta ikävää on.Toivotaan että joskus tilanteet rauhottuu ja elämä seestyy puolin ja toisin.Voi hyvin!
"jonka päähän ei kukaan alan asiantuntija saanut mitään menemään."
eräs hyvin läheisen isä kuoli, rattijuoppo ajoi auton kylkeen kun hän oli tulossa em. luokse.
Häneltä meni taju kun poliisit tuli yöllä 4 aikaan. Mutta "suljetulla osastolla" antoivat lääkkeet ja hän lähes unohti isänsä olemassaolon, koko elämästään.
Vaikka Äiti/ Isä tekisivät mitä ja kestäisivät vaikka mitä, niin ei se aina tuota tulosta. Sinä voit olla onnellinen että sinulle se tuotti tuloksen, että lapsesi tajusi missä mennään ajoissa, tai sinä jaksoit loppuunsaakka.
Meillä ihmisillä on meidän luonteet, toisilla on vaikea luonne. Kuten meillä kaikilla se on syntymästä saakka. Mutta kaikkien luonteet eivät sovi keskenään. Se on joskus todella vaikeaa jos sattuu sellainen täysin sopimaton luonne Äitiin ja Isään nähden ja vielä saattaa olla ettei sovi sisarienkaan kanssa. Jos luonne sattuu olemaan vahvin kokoperheestä, on myös lapsi vahvempi valtataistelussa, mutta jos lapsen luonne on keskivahva, voi vanhempien ja sisarien välille syntyä tosi voimakkaita ristiriitoja. Mutta jos luonne on heikko kaikkiin muihin verrattuna, niin voidaan tulla elämässä siihen kohtaan kun lapsi tekee itsemurhan. Hän ei yksinkertaisesti jaksa olla näiden itseviisaiden ihmisten kanssa ja kaikki muutkin asiat menettää elämisen arvon.
Viisaat sanovat, vihan olevan osa rakkautta.
Rakkauden vastakohdaksi taas nimetään, välinpitämättömyys.
Miten selittää välinpitämättömyyden ja itsenäisyyden kunnioituksen ero, aikuiselle lapselle?
Viha tekee teettä hallitsemattomana, pahoja asioita ja sanoja.
Miten voi luokitella vihan ja välinpitämättömyyden.
Mitä on välinpitämättömyys läheisessä suhteessa perheen sisällä?
järjestin omikseni:
Meillä ihmisillä on persoonakohtaiset luonteet, toisilla on vaikeammin huomioitavia/esille tulevia luonteen piirteitä. (kasvattajana)
Kaikilla on ominaiset/persoonakohtaiset luonteenpiirteet syntymästä saakka.
Kaikkien luonteet eivät sovi keskenään.
Todella vaikeaa, jos sattuu täysin sopimaton persoona/luonne Äitiin ja Isään nähden.
Varsinkin, kun vanhemmat eivät tajua kasvattajan arvoaan ja velvollisuuttaan, myös sopimattomaan luonteeseen nähden.
Saattaa vielä olla, ettei sovi sisarienkaan kanssa, jää yksi perheen sisällä.
Jos tämä luonne sattuu olemaan vahvin koko perheestä, on lapsi vahvempi tiedottomassakin valtataistelussa, tai tiedostaen käyttää valtaa heikompiin nähden (vanhemmat ja tai sisarukset)
Lapsen luonteen ollessa keskivahva, voi vanhempien ja sisarien välille syntyä tosi voimakkaita ristiriitoja, vaihtoehtoisesti yhdistävä vahvaside rakentavassa ja tukevassa kasvatusilmapiirissä.
Heikon/pehmeämmän luonteen omaava kaikkiin muihin verraten, saatetaan tulla tilanteeseen jolloin lapsi tekee itsemurhan. Hän ei yksinkertaisesti jaksa pitää puoliaan näihin muihin nähden, tulevaisuus menettää silloin elämisen arvon.
Lapsi hahmottaa tulevaisuutensa lapsuuskodin hierarkiasta. Heikoin lenkki on harvoin tyhmä tai tunteeton, vain voimaton asetetussa/muodostuneessa hierarkiassa.
(itsari yrityksestä 17 vuotiaana selvinnyt, nyt suvuton ja perheetön)
karjalainen äitini ja pohjalainen isäni olivat toistensa vastakohtia.
Äitini halusi koko ajan hyökätä isääni vastaan, hän oli räväkkä, hän tölvi ja hän oli siitä ylpeä, että hän se uskaltaa sanoa.Myö karjalaiset ollaa paljo parempii ko te muut, oli hänen lempilauseensa, johon isä vältti vastaamasta mitään.
Karjalaisten kokouksiin hän matkusti usein.
Lapsuuteni oli kauhea, oli hirveä katsoa isää, joka teki kaikki työt, ja jolle äiti sitten esitti, miten hän se tekee kaiken. Isä ei hänelle enää viime aikoina väittänyt edes vastaan.
Isän kuoleman jälkeen äiti sanoi kerran huomanneensa, kuinka valtavasti olisi työtä, kun vain jaksaisi tehdä. Kaikki on aina tekemättä. Minua hän vaati töihin. Vihasin häntä yrittäessäni luoda järjestystä siihen kaaokseen.
Isäni ansiosta olen selvinnyt. Äitini oli jopa mustasukkainen siitä, että isä piti minusta. Kerran äiti sanoi että mitä siinä notkuttelet? ja minä olin 13-vuotias. Äänensävy, jolla se sanottiin oli vihainen, räväkkä.
Keskustelemaan hän ei pystynyt, ainoastaan kehumaan itseään.
Hänen kuolemansa ei ollut menetys.
Äiti kuoli mielisairaalassa.
Anoppini oli Pohjanmaalta, hanen miehensä Hämeestä. Pohjalainen ulkokuoren moitteettomana pitäminen meni kaiken edelle.Tunteita ei saanut näyttää. Appeni ei sitä jaksanut, kuoli pois. Mieheni on tullut isäänsä ja on perheensä pehmo.Hän hämmästyi minun savolaisen sukuni lämpöä ja savalaissuvun parissa lapsemmekin ovat paremmin viihtyneet.
jo sen ymmärtävän.
Jos yleistäisin kaikki karjalaiset äitini kaltaisiksi...antaapa olla.
voisin sanoa samat saanat kuin sinä,
kyllä Karjalassa on riidelty, miniät keskenään ja anopit.
satun tietämään.
Ennenkuin äidin rakkauden ymmärsin kesti siinä todella kauan,todella kauan.
Erittän hyvä alotus,
tärkeää asiaa pohdittavaksi,
liian moni vanhempi ja aikuinen nuori taistelee
näitten tunteitten kanssa,
napanoran katkaiseminen on aina suuri kipeä vaihe ihmisen elämässä,
ei helppo koskaan,
ei auta kuin jaksaa ja elää elämä niin hyvin kuin osaa
kaikki varmasti tekee parhaansa ,,,
rakkaus on suurin kaikista, se kestää lopulta kaiken.
Ei ollut mitään ”rakkautta”!
Sinullako ?
no kuinka sinä kaiken olet sitten kokenu, jos ei ollut rakkautta,,,
Välinpitämättömästi. En välittänyt, kun ei kannattanut.
toista mieltä,
omaki äiti oli jotenki vähä-puheinen, jotain mystiikkaa häneen liittyi,
kovat oli erimielisyydet, riidat itsenäistymisvaiheessani
vasta nelikymppisenä tajusin
VOI ÄITI RAKAS VOINKO OLLA SINULLE AVUKSI ,
äitinihän rakasti tietenki syntymästäni asti, jota en tajunnu,
hän vaan ei eläny enään monta vuotta
se harmittaa olisin vielä halunnu elää äitini läheisyydessä mutta luoja ei suonu,
onneksi sain näyttää rakkauteni häneen
ennen hänen kuolemaansa,
näyttää kuinka paljon hän todellisuudessa merkitsi minulle,
vaikka ärripurri suhde oli ollut monta vuotta välilämme,
mutta se kaikki ristiriita OLI vain rakkautta ja kasvamista aikuisuuteen,
kuitenkin ehdin osottaa hellyyteni ja rakkauteni hänelle ennen hänen kuolemaansa,
siitä olen kiitollinen luojalleni,
siis aikuistuminen tapahtui kohdallani vasta noin vanhana, nelisen kymppisenä,
mutta
sitä ennekin ihan lapsesta asti oma persoona ymmärti
jo pienestä asti
ÄITINI on parasta,
puolustin aina ÄITIÄNI kaikissa tilanteissa, jos oli tarvis,
jo pienestä lapsesta asti huomasin mikä on aina TOTTA
joten toivon sydämeni pohjasta sinulle 23:03
löydä
äidin rakkutesi,
olethan äitisi synnyttämä, osa äitiäsi,
se rakkaus piilee sisälläsi,
myös äitisi rakastaa sinua ylikaiken,
hiljaa rukoilee sinulle kaikkea hyvää,
suojelua, viisautta elämään,
VAIKKA ÄIDIN VAATIMUKSET joskus tuntuu todella ahdistavilta,
tuntuu kuin äiti vaan vaatisi, tuputtaa vain omia mielipiteitään,
tuntuu ettei äiti kertakaikiaan ymmärrä
että sinäki olet ihminen ja sinulla on omat mielipiteesi, ja sinulla on niihin oikeus,
ja sinulla on korkempi koulutus takana kuin meneisyyden äidillä.
tietenki lopulta voisi yrittää sopeuttaa eriäviä mielipiteiä
ja elämän katsomuksiaan keskenään
jospa löytyis jokin yhteinen sävel loppuelämän varrelle,
olettehan kuitenki äiti ja tytär
ja rakkaus on teidän vaälillä suurin kaikista
vaikka sitä ei heti tajuakkaan,,
meillä kaikilla on elämässä omat kriisivaiheet
niitä aiheuttaa aina enimmäkseen omat puolisot,
heidän kansaaan pitäisi oppia elämään arkea, persoonat ovat kovin erilaisia,
avio / avo liitot ne on aina oma taistelunsa, oppia elämään elämää
niissä usein ihminen haavottuu,
joskus syyttää omia vanhempiaan epäonnistuneista avio/ avo liitoista,
elämä on kimurantti kokemus kaikille ihmisille,
kaikkein paras neuvo on
ihmisen pitää oppia elämään ensin OMAN ITSENSÄ kanssa,
OPPIA TUNTEAMAAN ITSENSÄ,
siis hyväksyä kikkinen OIKEUKSINEEN itsensä ihmisenä
perustaa OMA elämä ensin TOTUUDEN varaan,
tunnistaa aina mikä on totta,
mikä on muunneltua totuutta tai keksittyä vanhetta jossaki vaiheessa elämää.
tunnistaa oikein ja väärin olemisen erilaisuuden,
vääryys aiheuttaa a i n a vaikeuksia itselle ja muille,
ja tunnistaa jos itse on joutunu VÄÄRYYDEN kohteeksi,
se jos mikä tekee todella kipeetä ihmisen sieluun,
mutta kun sen toteaa, niin sen KIPEÄN tunteensa kanssa pitää vain elää,
minä itse en ole pystyny koskaan kokemiani vääryyksiä mitenkään korjaamaan joten mun on ollu vaan pakko elää sen tuskan kanssa, ja todeta tosiasia,
mutta en koskaan syyllistä muita ihmisiä niistä
tai niitten takia,
se on ollu minun kohtaloni,
ja ristini,
kuten raamattu on sanonu, " jokainen kantakoon oman ristinä "
on raamatussa sanottu,
sitten kun tuntee oikeesti itsensä,
elää elämänsä TOTUUTEEN turvautuen , kaikki elämässä on totta, mitä sanoo, mitä tekee, mitä tuntee,
sitten voi rakentaa hyviä ihmissuhteita läheisiinsä
ja voi alkaa nähdä rakkkuatta itsessään
ja muissa läheisissä ihmisissä,
toivon syvätä sydämmestä rakkutta elämääsi,
löydä totuus elämääsi,
elä loppu elämäsi totuuteen turvautuen, puhu aina totta,
anna ensin anteeksi itsellesi,
sitten voi pyytää luojalta voimia antaa anteeksi muille,
itsellä ei välttämättä ole siihen voimia
jos on joutunu vääryyksien kohteeksi,
mutta
jumala voi antaa anteeksi jos niin katsoo oikeaksi,
anteeksi anto helpottaa äärettömästi sinun itsesi elämää
vaikka ei heti niin uskoisikaan,
itse pyysin jumalata voimia
ja viisautta että pystyisin antamaan anteeksi minulle tehdyt vääryydet,
itse kun en siihen pysty,
mutta junala pystyy tekemään sen minuki puolesta,
kiitso siitä luojalleni.
Kun ei rakastanut, niin ei. Sanoi sen ihan itse, kun en toivottuna syntynyt. Haki aborttia, muttei saanut. Sanoi vain kaiken onnettomuuden olleen syytäni.
Ei siinä ole mitään kaunistelemista!
14:22
tuo on vain osittain totta,
mutta
siiten kun synnyit
uskoisin
äitisi tunsi varmasti jotain sisimmässään,
rakkautta ja tuskaa,
kaikki ei osaa ilmaista tunteitaan,
vaan hätäpäissään töksäyttää jotain tyhmää,
vaikka ei varmasti sisimmässään olisi ikinä halunnu s i n u a loukata,
sillä sinä olit, olet edelleen täysin syytön syntymääsi,
meitä ON mutaki EI TOIVOTTUJA lapsia maailma täynnä,
se tietnki jokenki vaikuttaa persoonaamme,
mutta
omalla kohdallani sain suurta rakkutta isovanhemmilta, isältäni,
kaikilta sukulaisilta ja varmasti äidiltäni vaikka hän ei sitä sanoilla ilmaisukkaan koskaan,
sillä muutenhan en olisi riidelly ja taistellu itsenäisyyttäni
ja irrottautumista hänen käsky vallastaan itsenäisesti ajattelevaksi ihmiseksi,
vaikka en tunne sinua,
kohdistan kaikki rakkauteni mitä sydämmestäni irtoaa sinulle
lohduksi loppuelämääsi,
luoja sinua sinatkoon,
johtakoon oikeaan,
antakoon jaksamista ja rakkautta paljon paljon paljon elämääsi,
olethan hyvä ihminen,,
luojalle hyvin hyvin täekeä ja rakas,,,
Äidin rakkaus tulee ymmärtää, sen kun ymmärtää on kaikki paha poissa.
Meille soitettiin teholta yöllä 3 aikaan muutaman kerran, kun lapsi oli siellä. Sanoivat että oltiin yli vuoteen ainoat vanhemmat kun tulivat lastaan katsomaan, yöllä.
Lapset olivat 14-16v.
Saatiin kaikki kondikseen, kävi ammiksen ja sitten teknisen opiston, ovat di ja arkkitehti. Ovat 45v ylittäneitä. Aina kun kävelen heidän "onnettomuuspaikoillaan" muistan ja tippa tulee silmään.
Miksi äidin rakkus on mysteeri ?
Tietää vain että äiti rakastaa
mutta
on vain vaatimuksia,
ja on tietävinään aina kaiken paremmin kuin tytär,,
oi äiti
olit minulle rakas,
kiitos kaikesta,
vaikka en ollukkaa se kiltti työttö,,
Ihminen on luomakunnan hitaimmin kehittyä eläin,
aikuistuminen itsenäiseksi ihmiseksi kehittyminen on erittäin kivulia
hidas prosessi ,
napanuoran katkaisu tuottaa vuosien kestäviä
kriisivaiheita
enenkuin ihminen huomaa olevansa aivan itsenäinen yksilö,
huomaa olevansa
minä ja minun oikeudet olla ja tehdä itse päätökset
alotuksentekijälle toivon kaikkea hyvää,
aika parantaa henkiset kuhmut,
kaikki kääntyy lopulta hyvin,
Suosittelen kirjaa Puuseppä vai puutarhuri?/engl. Alison Copnik: vanhempana olemisesta ja lapsista huolehtimisesta.
Myös vertailu eri eläimiin on hauska pointti.
Mukava toteava ote kirjassa. Ei päsmäröintiä.
Beng
Vanhemmillemme ei juurikaan ollut mitään kirjoja kasvatuksesta. Sodan jälkeen traumojensa ja lastensa kanssa yrittivät pärjäillä. Ehkäisykin oli mitä oli.