Sisko haki eron miehestään. Siskon mielestä mies oli pyhä yksinkertaisuus, tollo. Hän ei kuulemma jaksanut kunnioittaa miestään, eikä siis tuntenut mitään mielenkiintoa häntä kohtaan.
No ehkä siskoni mies oli vähän sellainen suomalainen juntti, mutta hyväsydäminen juntti kuitenkin, ja ennen kaikkea hän todella rakasti lapsiaan ja halusi pitää heihin eronkin jälkeen tiiviisti yhteyttä.
Eron jälkeen siskoni ja hänen ex asuivat samassa kaupungissa pari vuotta. Kaikki oli hyvin. Molemmat näyttivät toipuvan erosta ja lasten tapaamiset hoituivat rutiinilla. Sitten sisko päätti pakata kimpsunsa ja lapsensa ja muuttaa uuden rakkautensa perässä 500 km päähän kotikaupungistaan. Tämä oli valtava järkytys siskoni lasten isälle. Isä menetti lapsensa, arkisen, välittömän ja jokapaiväisen kontaktin heihin. Tilalle tuli uusi arki-isä.
Tapasin siskoni entistä miestä kesällä. Vietimme mökkiviikonlopun miesten kesken kalastellen ja saunoen. Erosta on jo 16 vuotta ja lapset ovat aikuisia. Isä on erakoitunut ja yksin. Hän on ja tulee aina olemaan isä, jolta riistettiin lapset. Siskoni teki 14 vuotta sitten käsittämättömän julman teon. Ehkä hänkin nyt vähä kerralla alkaa ymmärtää, ettei aika aina korjaakaan haavoja, vaan pikemminkin haavojen kanssa on vain opittava elämään ja kipuja mukana kantamaan.
Teille tämän päivän eroisät ja -äidit haluan sanoa vain sen, että koettakaa nyt edes sopia siitä, että sitoudutte asumaan samalla paikkakunnalla, kuin missä ydinperheenne on asunut ennen eroa, siihen asti, kunnes lapsenne ovat aikuistuneet. Se olisi oikeus ja kohtuus kaikkia osapuolia kohtaan.
No ehkä siskoni mies oli vähän sellainen suomalainen juntti, mutta hyväsydäminen juntti kuitenkin, ja ennen kaikkea hän todella rakasti lapsiaan ja halusi pitää heihin eronkin jälkeen tiiviisti yhteyttä.
Eron jälkeen siskoni ja hänen ex asuivat samassa kaupungissa pari vuotta. Kaikki oli hyvin. Molemmat näyttivät toipuvan erosta ja lasten tapaamiset hoituivat rutiinilla. Sitten sisko päätti pakata kimpsunsa ja lapsensa ja muuttaa uuden rakkautensa perässä 500 km päähän kotikaupungistaan. Tämä oli valtava järkytys siskoni lasten isälle. Isä menetti lapsensa, arkisen, välittömän ja jokapaiväisen kontaktin heihin. Tilalle tuli uusi arki-isä.
Tapasin siskoni entistä miestä kesällä. Vietimme mökkiviikonlopun miesten kesken kalastellen ja saunoen. Erosta on jo 16 vuotta ja lapset ovat aikuisia. Isä on erakoitunut ja yksin. Hän on ja tulee aina olemaan isä, jolta riistettiin lapset. Siskoni teki 14 vuotta sitten käsittämättömän julman teon. Ehkä hänkin nyt vähä kerralla alkaa ymmärtää, ettei aika aina korjaakaan haavoja, vaan pikemminkin haavojen kanssa on vain opittava elämään ja kipuja mukana kantamaan.
Teille tämän päivän eroisät ja -äidit haluan sanoa vain sen, että koettakaa nyt edes sopia siitä, että sitoudutte asumaan samalla paikkakunnalla, kuin missä ydinperheenne on asunut ennen eroa, siihen asti, kunnes lapsenne ovat aikuistuneet. Se olisi oikeus ja kohtuus kaikkia osapuolia kohtaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikka kyseessä on vain muutama kymmenen kilometriä rakkaani luo. Pakosta en ajattele kylläkään ex-miestäni, koska tapaa muutenkin vain joka toinen viikonloppu lapsia, joten onnistuisi ne tapaamiset noista kilometreistä huolimatta. Kuitenkin lasteni kasvettua haluaisin, että voisivat kulkea vapaasti "kahden kodin" väliä. Ja silloin nuo kilometrit voisivat olla liikaa.
on noin 20-25 v., ja hänellä voisi olla tulevaisuus jossain. Mikäli hän jää odottelemaan vaikka 16 vuotta, on hän jo lähes nelikymppinen "päästyään lusimasta". Sinne meni ura ja elämä, kiitos lasten. Varmasti kohentaa kaikkien elämänlaatua?
paljon lastenkin iästä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos aikuiset ovat päättäneet haluta lapsen ja päättäneet erota ja päättäneet mullistaa jo muutenkin lapsen elämää (enkä nyt puhu todellakaan leskistä), niin kohtuutonta on jo kouluikäisiä lapsia pakottaa vielä vaihtamaan koulua ja kaveripiiriänsä omien opiskelujen vuoksi.
Itse aion kouluttautua oppisopimuksella omalla paikkakunnallani, koska mielestäni se sopii parhaiten tämän hetkiseen elämäntilanteeseemme ja on meille lapsiystävällisin tapa vaihtaa minun alaani.
Meillä kävi klassinen "teinivahinko", minkä vuoksi suin päin syöksyimme naimisiin, vaikkei enää 70-luvun lopulla olisi ollutkaan "pakko". Tulin järkiini aika pian huomatessani, että minulla oli kaksi hoidettavaa jaloissa, yksivuotias ja 19-vuotias :)
Yksinhuoltajana sitten yritin taaplata eteenpäin työttömyysalueella, kunnes pakkasin kimpsuni ja lähdin Helsinkiin. Siellä sain heti työtä ja samoin minäkin kouluttauduin työn ohessa etäopiskelijana.
En uskalla edes kuvitella mitä olisi tullut minusta ja lapsestani mikäli olisin jäänyt sinne pyörimään.
Mutta tämä siis on tietenkin vain yksi tarina - mutta tuskin ainoa lajissaan.