Raudanmakuinen päivä vetää luukkunsa kiinni,
auringon sormet jäävät väliin, vähän hehkuvina.
Tulee niin väsynyt olo tästä kaikesta ja ei mistään.
Lapsen nauru auttaisi, tai vilkas punarinta ehkä.
Nyt niitä ei näy. En näe
hiljaisuuttani pidemmälle.
Kotikin on kovin kaukana,
kynnyksien yli kiivetessä
satuttaa tänään varpaansa.
Saisinko olla hetken tässä, polvistua eteesi?
Saan. Mutta voinhan silti aina kysyä sitä.
Vala minuun viileys hymystäsi, ja viisautta,
josta en tiedä muuta, kuin sen olemassaolon.
Väsymyksen muuttuessa suloiseksi raukeudeksi,
hetki vaihtuu huokaukseen ja hämärään muistoon.
Juurellasi.
auringon sormet jäävät väliin, vähän hehkuvina.
Tulee niin väsynyt olo tästä kaikesta ja ei mistään.
Lapsen nauru auttaisi, tai vilkas punarinta ehkä.
Nyt niitä ei näy. En näe
hiljaisuuttani pidemmälle.
Kotikin on kovin kaukana,
kynnyksien yli kiivetessä
satuttaa tänään varpaansa.
Saisinko olla hetken tässä, polvistua eteesi?
Saan. Mutta voinhan silti aina kysyä sitä.
Vala minuun viileys hymystäsi, ja viisautta,
josta en tiedä muuta, kuin sen olemassaolon.
Väsymyksen muuttuessa suloiseksi raukeudeksi,
hetki vaihtuu huokaukseen ja hämärään muistoon.
Juurellasi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmmmm, piti pitää tauko noiden muiden
kommentointieni jälkeen, että pystyi
keskittymään sinun runoosi, mutta siihen
mennäkseni, niin;
Kaksi ensimmäistä riviä toivat mieli-
kuvan synkästä päivästä, ja olit löy-
tänyt uskomattoman hyvä vertaukset
siihen.
Kaksi seuraavaa myötäilee hyvin tunto-
ja ensimmäisiin säkeisiin.
Seuraavat 4 riviä on todella haikeita,
ja voin hyvin elää nuo hetket.
Loppu soljuu kuin itsestään, yhtä kos-
kettavia joka ainoa kappale ja rivi.
En osaa sanoa enempää, mutta tämä runo
kosketti vanhaa,näin aamusta vielä, kun
unihiekkaakin on silmissä ja itselläkin
haikea olo, niin melkein tuli tippa
linssiin, kun luin.
Kiitos Hessu, olet sinä runouden aatelia,
vilpittömästi.
Parempaa tätä päivää toivotellen,
Rellu
Tämä runo oli vain yleisesti kaikista niistä ikävän ja uupumuksen hetkistä, joita matkan varrelle aina välillä sattuu. Minulla harvoin koko päivää menee tällaisissa aatoksissa, ja toivoakseni sinun jokainen päiväsi on runon päivää parempi. :) Kirjoitin itseasiassa sinun innoittamanasi: tuolla pari sivua taakse päin on runosi "Anna voimaa", ja vähän samasta asiasta on minunkin riveissäni tällä kertaa kyse.
Minä liikutun sinun liikutuksestasi. Ihmelliistä, jos minä voin sanojen ja internetin välityksellä vaikuttaa toiseen ihmiseen näin. Koskaan en lakkaa hämmästelemästä sitä. Kiitos jälleen rohkaisevista sanoistasi, lämmittävät mieltä (sitäkin enemmän, että nyt tunne oli minullekin tärkeämpi kuin loistava kirjallinen suoritus:)). Hyvää päivää sinullekin!
Hessu-kissa
tykkäsin tästä niin perhanasti.
(Tässä tapauksessa "Oooh" ilmaisee syvää ihmetystä). Mikäpä sen mukavampaa kuin se, että huomaa jonkun todellakin saavan jotain harrastuksestasi. En olisi (ehkä:)) uskonut runoni yltävän sille tasolle, että se herättää halun voimasanoilla kehystettyyn mielenilmaukseen. Huu... Ei nyt tule mitään fiksua mieleen. Kaunis kiitos sinulle, zacharias, kommentistasi! Mukavaa, että miellytti.