Hei!
Kertokaapa minulle, mitä ajattelette aikeistani. Olen 25-vuotias lievästi vammainen nuori mies ja aikeeni on adoptoida muutaman vuoden kuluttua lapsi(a) yksin. Luen kasvatustieteitä ja yhteiskuntatieteitä ja harrastan vapaaehtoistöitä alaikäisten kanssa.
Olen ajatellut adoptoida luultavasti Virosta tai Venäjältä lapsen, koska se on ymmärtääkseni hiukan helpompaa kuin adoptiolapsen saaminen Suomesta. Sen sijaan tiedän, että miehen on ylipäätään hankalaa adoptoida lapsi yksin. Kuitenkin haluan tehdä sen, mikäli kasvattajapuolisoa ei muuten löydy. Mielestäni lapsen on parempi asua kykenevän yksinhuoltajan kanssa kuin lastenkodissa, jossa hoitajat ja harjoittelijat vaihtuvat tiheään tahtiin.
Toivon saavani kommentteja!
t. Jukka
Kertokaapa minulle, mitä ajattelette aikeistani. Olen 25-vuotias lievästi vammainen nuori mies ja aikeeni on adoptoida muutaman vuoden kuluttua lapsi(a) yksin. Luen kasvatustieteitä ja yhteiskuntatieteitä ja harrastan vapaaehtoistöitä alaikäisten kanssa.
Olen ajatellut adoptoida luultavasti Virosta tai Venäjältä lapsen, koska se on ymmärtääkseni hiukan helpompaa kuin adoptiolapsen saaminen Suomesta. Sen sijaan tiedän, että miehen on ylipäätään hankalaa adoptoida lapsi yksin. Kuitenkin haluan tehdä sen, mikäli kasvattajapuolisoa ei muuten löydy. Mielestäni lapsen on parempi asua kykenevän yksinhuoltajan kanssa kuin lastenkodissa, jossa hoitajat ja harjoittelijat vaihtuvat tiheään tahtiin.
Toivon saavani kommentteja!
t. Jukka
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä sinulla on mahdollisuus hakea adoptiota, mikäli vammasi ei vaikeuta vanhempana oloa (lääkärintodistus terveydentilasta). Lopullisen adoptio-oikeuden määrää erillinen lautakunta ja yleensä noin 95% hakijoista saa oikeuden adoptointiin.
lähtökohtasi ei ole lasta ajatellen ollenkaan hyvä koska tässä on kyse omasta tarpeestasi jota sinä voimakkaalla tahdolla aiot panea täytäntöön. Tässä sinun pitää muistaa että adoptoitu lapsi on ERITTÄIN huomiokykyinen juuri tätä asetelmaa kohtaan koska kaikki lapsen perseptio on suunnattu siihen miksi biologinen äiti jätti ja yleensä kyse om selivytyminen omasta elämästä. Lapsen käsitys kasvattajasta on se että lapsi itse on toisarvoinen ja hän arvioi jatkuvasti tätä. Tämä tarkoittaa että sinun pitäisi jättää vapaehtoistyösi ym ym. Adoptio on yksinkertainen paperien transaktio mutta tämä adoptiolapsi elää kauemmin kuin sinä itse ja tämän elämän aikana adoptoiduilla on HUOMATTAVASI enemmän ongelmia, mm mielenterveys, verrattuna muihin mikä on mm Ruotsissa todettu. Ulkomailta adoptoiduilla naisilla on todettu itsemurhayrityksiä joka kymmenellä! On myös todettu että adoptiolapsen aikuistua hän on "omillaan" ihan toisella tavalla kun biologinen lapsi ja monet ongelmat ilmenevät juuri tässä vaiheessa.
Käsityksesi lastenkotien riittämättömyydestä ei perustu mihinkään faktaan. Lastenhoitajat ovat sinua enemmän ammattilaisia kasvatettaessa adoptiolapsia ja tämä käsitys perustuu faktaan. Tuntemani adoptoidut ovat a) juuri vapautunut vankilasta, b)itsemurhayrityksen jälkeen 5 v sitten sairaslomalla mielent.ongel.takia c) pistänyt välit poikki vanhempiin 10 v sitten d)kaikki suhteet päättyy väkivaltaan (n) e) täysin kykenemätön yhteistyöhön
Toki löytyy hyviäkin esimerkkejä mutta nämä ovat tavallista paremmista kodeista... Jos haluat lisää tietoa, tai päästä yhteyteen voit mailata [email protected]
Hei!
Adoptoivan henkilön on oltava vähintään 25-vuotias, joko naimisissa tai yksinäinen henkilö - avoparit eivät voi siis adoptoida. Suomessa on mahdollista myös yksinhuoltajaisän saada adoptiolupa, MUTTA ongelma tuleekin sitten siitä, että suostuuko mikään taho luovuttamaan lapsen pelkälle isälle.
Kotimaisia adoptiolapsia annetaan vain lapsettomille pariskunnille, ei siis lainkaan yksinhakijoille. Kansainvälisistä adoptiokontakteista ei ole toistaiseksi kokemusta, antaisiko joku lapsen yksinhuoltajaisälle. Yksinhuoltajien hakemuksia saa kaikista hakemuksista olla vain pieni osa, kiintiö vaihtelee hieman kohdemaittain, ja Suomesta ei tosiaan ole koskaan vielä lähetetty ulkomaisille kontakteille yhtään yksinäisen miehen hakemusta. Periaatteessa se siis on mahdollista, mutta käytännöstä ei ole vielä kokemusta.
Muuten adoptiokontaktit suosivat hyvin koulutettuja, mukavasti toimeentulevia henkilöitä, joilla katsotaan olevan kykyä kasvattaa "erilaista" lasta tulemaan tasapainoiseksi aikuiseksi. Adoptiolapsen kasvattamiseen liittyy monia haasteita, joita biologisen lapsen kanssa ei joudu kohtaamaan. Silti adoptiolapsellakin on hyvät edellytykset kasvaa "normaaliksi", tasapainoiseksi ja menestyksekkääksi aikuiseksi, vaikka joku nimimerkki tuossa ihan muuta väittikin.
Ennen adoptioluvan saantia on tehtävä kotiselvitys, joka kestää noin vuoden. Kotiselvityksen aikana sosiaalivirkailijat tutustuvat henkilöön, ottavat selvää hänen kasvatuskyvyistään, sosioekonomisesta tilanteestaan, terveydentilastaan jne. Täten pyritään varmistamaan lapselle mahdollisimman hyvä koti ja karsimaan pois sellaiset adoptioluvan hakijat, jotka ovat liikkeellä vääristä vaikuttimista. En tiedä mikä vamma sinun tapauksessasi on kyseessä, adoptiovanhemman ei tarvitse olla täysin terve, mutta terveydentilan on oltava sen verran hyvä, ettei lapsi oletettavasti tule menettämään vanhempaansa ennenaikaisesti - onhan lapsi kärsinyt jo ainakin yhden menetyksen aikaisemmin.
Lisää tietoa adoptiosta voit löytää kolmen suomalaisen palvelunantajan sivuilta:
www.interpedia.fi
www.pela.fi
www.hel.fi/sosv/