onko kauheen epänormaalia? ;( Koulussa muutaman kerran harjoiteltiin toisiimme ja työharjoittelussa sain pistää viitisen kertaa insuliiniä. Kädet vapisi jännityksestä joka kerta enemmän tai vähemmän, mut toivott se loppuu aikanaan. Sitten jotenki semmonen pelko taka-alalla, että mitäs jos osun hermoon jne. Onko teillä käynyt mitää mokia ikinä pistäessä tai ylipäätänsä, että onko muillakin ollut tällaista alkujännitystä?
pistäminen
jännittää
41547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän samantapasta oli mulla. Olen hoitoalan koulutuksen omaava. Vanhainkodissa olin töissä ja kun koko ajan oli niin kiire, ja toiset hoitajat häiritsivät lääkkeitten jakoa, rupesin pelkäämään että tulee virheitä ja lopetin työnteon kokonaan viideksi vuodeksi. Tiedän että olisi pitänyt hakea jotain apua, mutta olen itse sitä mieltä, että olen liian hidas luonteeltani siihen hektiseen menoon, mitä nykyajan työpaikoissa on.
Minä en kertakaikkiaan pysty keskittymään jos toiset esim. laittaa radion päälle kun jaan lääkkeitä. Siitä ei tuu mitään. Jos saisin yksin rauhassa tehdä se onnistuu, mutta vie aikaa muiden mielestä liikaa.
Nyt olen ollut kaksi vuotta iltapäiväkerhossa vastaavana ohjaajana, ja sekin työ on nyt loppu. olen 50v ja en koskaan mene hoitamaan sairaita tai vanhuksia, minä en siihen pysty. Eipä työnteosta ole paljoa pelkoa enää kun on viiskymppiä täyttänyt. Selkä on niin huonossa kunnossa ettei pysty lapsiakaan hoitamaan ja selkäkipu lyö jalkoihinkin niin ettei lasten perässä pääse juoksentelemaan. Joten ne kerhotätihommatkin saa loppua minun puolestani. Työttömänä saan olla rauhassa ja pärjään ihan hyvin näin. Vaihdevuodet napsuaa ja hermostuttaa kaikki asiat hirveesti. En todellakaan uskaltaisi pistää ketään enää.
Muistan joo... kädet tärisee niin, ettei tahdo neula ampullaan osua :)
Toistoja, toistoja, toistoja - lupaan, että jännitys hellittää.
Huolellinen kannattaa olla. Kun aine ruiskussa, itse ainakin vielä tarkistan onko oikea lääke ja annos.
Viidessä vuodessa ei tapaturmia ole sattunut.
Työparin saa pyytää ohjaamaan, varmistamaan vaikka olisitkin jo "valmis"hoitaja - ei osoita tyhmyyttä, vaan erinomaista fiksuutta tunnistaa oman osaamisensa rajat ja halua kehittyä.
Onnea työelämään!
Moi!
Älä säikähdä, minäkin jännitin pistämistä,kanyylin laittoa ja lihakseenpistämistä. Se on normaali, meidän kurssilla kaikki pelkäsivät enemmän tai vähemmän. Siihen tottuu, kun menet töihin ja saat varmuutta. Pisto kohdat ovat sellaisia, että älä turhaan huolehdi siitä, jotta osuu hermoon. Joudun välillä pistämään reiteen, jos potilas on vaikka lepositeissä. On myös kokeneita hoitajia, joille pistäminen tuottaa vaikeuksia eli pelkäävät ja jännittävät. Sinä kun pääset alkujännityksestä, huomaat ettei se nyt nii ihmeellistä ole. Minulle ei ole sattunut mokia ja enkä ole muidenkaan puhuvan mokista. Kaikkia jännittää eka kerrat, jos muuta väittävät valehtelevat. Työnnät vain rohkeasti piikin sisään ja sinä selviydyt kyllä.
Kyllä pistäminen jännittää aluksi kaikkia. Ammattilaisetkaan eivät aina onnistu. Itselläni on niin vaikeat suonet, että labrahoitaja on saanut pari kertaa kyynärtaipeeni mustaksi. Jos insuulinin pistää oikeaan paikkaan(ihon alle), ei vaaraa pitäisi olla. Harjoitus tekee mestarin. Liian varma ei saa koskaan lääkkeiden kanssa olla.