Mitä on itku

Olen pähkäillyt asian näin...
Kipu ja suru aktivoivat jonkun kyynelnesteliukoisen puudutusainehormonin kehossamme toimimaan, se on kuitenkin haitallista ainetta pitemmän päälle, niinpä meidän pitää itkeä, että se aine tulisi ulos...
Siksi itkemisen jälkeen on niin "puhdistunut" olo... ;D
Nauru varmaan aktivoi saman hormonin - ehkä siksi ettemme nauraisi itseämme hengiltä...
Naurun jälkeen sattuu mahaan... ;D

tarkoitus lienee alunperin ollut vanhemmistaan eroon joutuneen jälkikasvun tai nälkäisen..ihmisen tai eläimen..emon huomion herättäminen ja sitä kautta pelastuminen.

Aikojen saatossa ja uhkien vähennyttyä ihmisen itku on liittynyt osaksi tunnemaailmaamme.

Tunnekuohussa..oli se sitten iloa tai surua..sympaattinen hermostomme käy ylikierroksilla ja parasympaattisen hermoston kontrolloima itku palauttaa sen takaisin lepotilaan.

Vauvojen itku on vielä alkukantaista eloonjäämisitkua.

Olen joskus ihmetellyt kuinka helposti ja "sydämestä" etelämaalaiset ihmiset..miehetkin.. itkevät, mutta itkeminen on muuttunut myös kulttuurisidonnaiseksi.

Joissakin maissa julkisesti itkeminen ei ole muuttunut heikkouden merkiksi tai hulluuden oireistoon kuuluvaksi..ei edes masennuksen oireeksi.

Nk. sivistysvaltioissa itku on valitettavasti muuntautunut "yksityisasiaksi"

Mietinkin tässä kirjoittaessani esim. oman itkuni syitä..nyt ei tosin ole aikoihin itkettänyt..*hymyilee*

Suruitku..haluanko sen voimalla jonkun lohduttavan minua? Hakevan minut pois ja pitävän sylissään?

Kipuitku..haluanko jonkun lopettavan kivun tai sen loppuvan itsekseen?

Iloitku..toivonko jonkun jakavan sen aiheuttaneen ilon kanssani?

Viluitku.. toivonko pääseväni lämpimään?

KYLLÄ kaikkiin!

Joten olenko sittenkään "päässyt pois" alkukantaisuudesta..

ja nyt teetä..

Ai niin..oikein mukavaa lauantaita *hymyilee*

on tietynlaista stressin tasaamista - niin hyvässä kuin pahassa.
Itse liikutun helpommin pienistä asioista.
Suurissa asioissa menen ensin "kipsiin" - itku tulee sitten myöhemmin.

Itku on hyvä asia, kuten naurukin!

Ja mielenkiintoisia vastauksia.
Mutta mutta kun kaivellaan syvemmälle niin ei vaan vastausta löydy.Tarkoitan onko ihminen vielä niin kehittymätön,ettei pysty itseään hallitsemaan ja purskahtaa itkuun kun ei löydä muuta tilanteeststa selviytymiskeinoa.
Taas tuli huomattua etten olekkaan täydellinen(vaikka mä jo niin luulin).
Kiitos teille vastauksista ja hauskaa lauantaita.
Ps.on totta naurun jälkeen sattuu mahaan vaikka on sanottu et nauru on iloinen asia???

Se opitaan pienenä ja sitten se jää "tavaksi"
Se on tunne tilojen purkaus, niin kuin orgasmi, mut ei sinne päinkään vaikka kylläkin samat "oireet" erittäin kivoja "asioita".
Ihmiselle tulee kysymys 0,000001 sekunissa ja siihen pitää vastata 0,00001 sekunissa, siksi menee joskus väärin, kun pitäisi saada orgasmi, tuleekin itku..ne ovat asioita joita me ihmiset emme ymmärrä..aina.

Ei itkemällä pysy hengissä ja toisekseen ei kaikkia asioita kannata ymmärtää, ei sitä nauruakaan.

että itku on tietynlainen "kanava" purkaa syviä tuntoja.

Itku puhdistaa. Kun on tarpeeksi vuodattanut esim. surun kyyneleitä, niin olo on kevyempi. Suuren surun kohdalla niitä kyyneleitä tosin saa tiputella ihan litrasotalla.

Ilosta itkeminen on aitoa ilon ilmaisua.

Olenhan Galleria sivuilla kertonut että nauran ja itken yhtäaikaa...niin.
Jos meitä on kielletty tuntemasta niin kyllä se tuntuu..
Annetaan kontroloimatta itkun niinkuin naurunkin tulla se se vasta maistuu elämältä!