käymme usein mieheni kanssa syömässä ravintolassa päivisin. suomessa ja ulkomailla. tarjoilija tietenkin tulee, ja kääntyy ensin miehen puoleen, mitä saisi olla.
voisitteko valistaa miten tässä kuuluisi nyt käyttäytyä
1. mies täräyttää omat toivomuksensa tarjoilijalle, jonka jälkeen tarjoilija kysyy minulta, siis naiselta samaa
2. mies kääntyy puoleeni ja kysyy ensin minulta mitä saisi olla ja sen jälkeen sanoo omansa
3. mies sanoo molempien tilaukset, jotka ollaan jo etukäteen yhdessä valittu
4. joku muu vaihtoehto
varsinkin ulkomailla tämä aiheuttaa välillä pieniä hämmennyksiä. ei tunneta etikettiä, ehkä pitäisi.. mutta sillä sitä tässä nyt kyselen!!
voisitteko valistaa miten tässä kuuluisi nyt käyttäytyä
1. mies täräyttää omat toivomuksensa tarjoilijalle, jonka jälkeen tarjoilija kysyy minulta, siis naiselta samaa
2. mies kääntyy puoleeni ja kysyy ensin minulta mitä saisi olla ja sen jälkeen sanoo omansa
3. mies sanoo molempien tilaukset, jotka ollaan jo etukäteen yhdessä valittu
4. joku muu vaihtoehto
varsinkin ulkomailla tämä aiheuttaa välillä pieniä hämmennyksiä. ei tunneta etikettiä, ehkä pitäisi.. mutta sillä sitä tässä nyt kyselen!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan ekoilla treffeillämme vuosia sitten olimme ravintolassa, kumpikin katseli menuaan, ja sitten tarjoilija tuli paikalle kysymään tilausta. Minä en ollut vielä päättänyt mutta treffikumppanini oli ja täräytti sitten siinä tilauksensa tarjoilijalle. Sitten kun sanoin etten vielä ole päättänyt tarjoilija näytti hämmentyneeltä ja sanoi tulevansa kohta takaisin.
Sentin lähellä oli ettei ne treffit loppuneet siihen, eli minä poistunut niskojani nakellen moista junttiutta, mutta päätin sitten että kun mies vaikutti tosi kivalta niin antaa olla, virheitähän sattuu jokaiselle. Ja oli kyllä onnistunut päätös; jälkikäteen selvisi että miekkonen oli vaan niin hermona eikä muutenkaan juuri treffeillä ravintolassa ollut. Juttua on kyllä naurettu monta kertaa jälkeenpäin, ja nyt kun on oltu jo vuosia, vuosia naimisissakin ja usein ravintolassa syödään, niin ne tilauksetkin sujuvat paremmin. :-)
No tämän muiston jälkeen asiaakin. Eli ensinnäkin koko pöytäseurue tilaa tietysti yhdessä, eli odotetaan että kaikki ovat päättäneet, ja kaikkien tilaukset sanotaan samaan aikaan. Tilaukset hoitelee illan isäntä, tai jos porukkaa on paljon ja tilanne vähän epämuodollisempi, niin jokainen voi sanoa oman tilauksensa.
Jos mies ja nainen ovat yhdessä syömässä niin vaikka tasa-arvo maailmassa onkin, niin yleensä siihen mieheen suhtaudutaan isäntänä. Ja ihan mukavaakin se minusta on.
Eli näin toimimme me, riippuen ravintolasta.
Jos ollaan vähän sellaisessa epämuodollisemmassa paikassa, niin tarjoilijan tullessa mies ikäänkuin nyökkää minulle ja minä sanon tilaukseni ensin. Sitten mies sanoo tilauksensa. Tämä siis aina tässä järjestyksessä.
Jos ollaan hienommassa paikassa oltu, varsinkin ulkomailla, niin siellä ollaan toimittu niin että minä en (lukuunottamatta kiitosta, kun tarjoilija antaa jotain eteeni) puhu tarjoilijoiden kanssa ollenkaan. Tilauksen päätämme yhdessä etukäteen, ja tarjoilijan tullessa mies sanoo ensin minun tilaukseni ja sitten omansa. Koskee sekä ruokia että juomia. Minä istun ja hymyilen kauniisti. :-) Tätä jatketaan läpi koko aterian, eli jos tarvitaan lisää vettä tms. niin mies pyytää.
Mutta normaalilla lounaalla minusta kumpikin voi hyvin sanoa oman tilauksensa.
Miten joku voi helvetti keksiä noin paljon joutavanpäiväistä paskaa ja lätinää aiheesta
"kuka tilaa ravintolassa ensin"?!!?
Missäs vaiheessa te ihmiset oikeasti ehditte elämään kun tuollaisia pitää miettiä?
Eiköhän se ole niin että jos ravintolassa syödään jokainen sanoo ilman välikäsiä sen mitä haluaa.
Jos nykypäivänä tasa-arvon aikana pitää naisen vaan hymyillä nätisti tarjoilijalle ihan niinkuin ei osaisi puhua ollenkaan niin älkää valittako että palkat ei ole samalla tasolla!
Kun nämä jutut ovat vuosien saatossa iskostuneet osaksi omia tapoja niin ei niitä sen enempää tarvitse miettiä. Emme me joka kerta ravintolassa käydessämme tuskaile että "kumpi nyt sanoo tilauksen vai sanooko kumpikin". Se menee täysin juohevasti siinä ilman mitään miettimistä, riippuen siitä millaisessa ravintolassa olemme, eikä siihen siis kulu aikaa niin että se aika olisi jostain muusta elämisestä pois. Ja kyllä minusta on mukava tunne varsinkin ulkomailla, jossa vielä ravintolaetikettiin kiinnitetään huomattavasti Suomea enemmän huomiota, että tunnen käyttäytyväni oikein ja olevani varma siitä että homma toimii. Kaikilla osapuolilla on helpompaa (myös tarjoilijoilla) kun näitä ei-niin-kovin-vaativia tottumuksia noudatetaan. Ja jos maksaa kahden hengen pitkän kaavan illallisesta pari-kolmesataa euroa, miksi ihmeessä pitäisi väen väkisin rikkoa etikettiä? Mitä iloa siitä olisi meille kummallekaan?
Minulla on muuten muutaman sata euroa parempi palkka kuin miehelläni. :-) Teen töitä varsin teknisellä alalla, ja pärjään siinä kuin miehetkin, jopa paremminkin. Mutta ei tasa-arvo minulle tarkoita sitä että minun pitäisi ehdottomasti käyttäytyä täysin samoin kuin mies aivan jokaisessa tilanteessa. Joskus on kiva heittäytyä ladyksi ja hemmoteltavaksi. :-)
Noudatamme muuten aina myös toista vanhaa sääntöä: laskun maksaa AINA mies. Ja nimenomaan hänen vaatimuksestaan. Alussa maksoin muutaman kerran omalla vuorollani, mutta se aiheutti miehelleni ihan oikeasti tuskaa ja epämiellyttävän olon, joten nyt siis laskun saapuessa en sillä päätäni vaivaa. ;-)
Kyllä on tosi asia se että, kun tietyn rutiinin oppii niin se käy jouhevasti silloin. Eli etiketti ei ole jäykkää kun sen osaa myös käytännössä.
Meillä tehdään muuten niin että jos haluan maksaa niin annan joko etu- tai jälkikäteen rahat miehelle. Ja mies hoitaa laskun.
Jos olen isäntä esim. työni puolesta niin silloin hoidan tietysti laskun.
Ammattitaitoinen tarjoilija kyllä näkee milloin asiakkaat ovat valmiit tilausta antamaan.
Tilauksen antaa etiketin mukaan isäntä. Eli tarjoilija tuo myös laskun isännälle.
Isäntä myös istuu isännän paikalla eli pöydän päässä tai esim pitkänpöydän toisen sivun keskellä jne.
Isäntä hoitaa myös puhumisen vaikka kukin antaa oman tilauksensa. Eli johtaa käytännön asioissa. Silloinkin kun kukin pariskunta maksaa itse niin joku ottaa ohjat ja kertoo menettelyn tarjoilijalle.
keksin nuo juttuni päästäni mutta minua ärsyttää kun minulle ei koskaan mc donaldsissakaan maksa mitään ja miehet etuilevatkin joskus. Olen oikeasti lesbo ja pidän piirkasta enemmän kuin nakista. Feministi olen tottakai ja teknillistä työtä minulla on sen verran mitä tyttöystvän dildoja ja anaalisauvoja tulee korjattua kun värinä niissä loppuu. Se mitä teksteissäni oli totta on se että minulla on pakonomainen tarve täydellisyyteen. Voitteko kuvitella, harrastin tyttöystäväni kanssa seksiä aamulla ja sain vain 8 orgasmia ja tyttöystäväni käänsi kylkeä ja sanoi hyvää yötä! Törkeää. Alle kymmenen en suostu nukkumaan menemään joten oikea käteni hoiti homman.
Tosin tietenkin niin että vasen käsi ensin avaa "portit" ja pyytää varauksen. Oikea käteni sitten hymyilee kauniisti ja antaa römpsälleni kunnon kyydit. Täydellisyys ennenkaikkea
Kas tässä sääntö, joka on tehty rikottavaksi. Mielestäni kiinnostavinta, varsinkin ulkomailla, jos kielitaitoa riittää, on päästä keskusteluun tarjoilijan/hovimestarin kanssa. Joten se, jolla on jotain sydämellä, sen sanokoon. Jokainen tilatkoon itse, ihan sen takia, että voi kysyä kysymyksensä.
Mutta jos noudatetaan etikettiä, noudatettakoon sitä ihan viimeisen päälle. Eli mies myös nousee pöydässä, kun nainen nousee. Ja sapuu pöytään.
Säännöt tuovat turvallisuutta. Kuinka hienoa minusta on kun Ranskalaisen asiakkaan kanssa on helppoa: "Hän asikkaaana antaa ensin käden ja hän esittelee." Verrattuna Suomalaiseen tapaan "Täh, kele, siis, toi on yks asiakas". Arvatkaa kuinka noloa kun asiakas tuntee tervehtimistavat..-.
Edesmennyt äitini, joka oli koko ikänsä ravintola-alalla (1800-luvun ihminen) opetti minua (poikaa):
"Nainen on prinsessa, nainen ei puhu mitään ravintolassa, nainen kertoo toivomuksensa miehelle jo ennen ravintolaan tuloa."
Nyt tämä ("PUNK"= jätkä) kulttuuri ei tajua käytöstavoista mitään.
Olen työni puolesta joutunut opettamaan useille sihteereilleni käytöstapoja.
Ruokatilaustilanteessa nainen puhuttelee miestä, ei ikinä tarjoilijaa. Nainen ei IKINÄ ravintolassa puhuttele tarjoilijaa.
Miten sitten näillä hienostelijoilla on antaa ohjeeksi kun naispari menee illastamaan hienoon ravintolaan?
Näistä vaihtoehdoista tuo kohta 2.