Hyppääjän polvi

onnistuu? Olen tänä kautena löytänyt myös pyöräilyn rullaluistelun rinnalle ja on rasitusvammat ym. kipeytymät historiaa. Muutenkin on ollut tosi piristävää vetää pyörällä pitempiä lenkkejä. Viime vuosina on tullut luisteltuu se 3000 km. rullilla aika tarkkaan ja on ollut takareiden kiinnittäjälihaksen, jalkapöydän ja pohjelihaksen kanssa tosi ongelmia. Nyt kun on suosiolla tiputtanut määrän 1500-2000 km. ja pyörällä se 2500-3000 niin hyvältä tuntuu ja meno maistuu. Ja lenkkien pituudetkin olen tiputtanut korkeintaan 50 km. ja sekin tosi harvoin. Usein 25-30 km. Tsemppiä sulle Rullari ja koita pitää pää kasassa vaikka tulee pikku breikkejä luisteluun.

Sää se kans tiiät kaike!

Ihan taustatiedoksi kerrottakoon, että minulla on oikeassa polvessa pieni synnynnäinen kulmavirhe. Polvi siirtyy vasemmalle kyykistyessä.

Dp on todellakin aika hankala oppia. Minä tiedän kuitenkin, että a-potkuni (ulkosyrjäpuristus) vie minua eteenpäin, sillä pääsen pelkillä a-potkuillakin jo aika lujaa. Fillarinikin kuluvat nyt ihan eri tavoin, paljon tasaisemmin kyljiltään. Takafillarissa on selvä a-potkun lopun aiheuttama viiste.

DP-potkussa on polvea erittäin paljon rasittava kaarros a-potkun päätteeksi. Se kulutttaa kierukkaa ja patellan alapuolista jännettä. Lisäksi sivusuunnassa liikuttaminen lisää patellan alapuolisen jänteen reunojen kuormitusta, joten ihan pelkkä väärä tekniikka ei selitä asiaa. Vamma on kuulemma rullaajien, hiihtäjien ja pujottelijoiden keskuudessakin hyvin tunnettu.

Kuten sanottua vaihdoin jäykempiteräiseen luistimeen, joka vaatii aika lailla rajun potkun ja kaarroksen kääntyäkseen b-potkuun. Kullä se hyppäjän polvi kehittyy täydellisen taitaville hyppääjillekin. Tekniikkavirhe varmasti vaikutaa, mutta osittain kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista: kuinka pitkä patellan alapuolinen jänne on, kuinka korkealla polvessa patella on, kuinka suoran linjan yläpuolen ja alapuolen jänne muodostavat. Ja sitten vähän päälle tekniikkavirhettä, niin tässähän sitä ollaan. Mutta yrittämättä ei opi - ja hauskaa on ollut.

Nyt polvi on levännyt viikon, mutta kyykistyessä kipu on tullut jopa pahemmaksi. Ostin Intersportista törkeän kalliin (15 e) McDavidin polvipannan tarkoitukseen. Se helpottaa vähäsen, mutta kivun tullessa jalka pettää silti alta. En pysty nousemaan edes portaita kivutta. Mobilatia on tullut hierottua ja se näyttäisi jopa auttavan (?), mutta vain väliaikaisesti. Lukemani perusteella vain vähäinen vamma paranee itsestään kokonaan. Yleensä jänne rispaantuu ja vasta leikkaus parantaa vian lopullisesti. Kortisonipistosta ei suositella, koska piikin osuessa jänteeseen, jänne haperoituu lopullisesti.

Rullari kirjoitti:

Sää se kans tiiät kaike!

Ihan taustatiedoksi kerrottakoon, että minulla on oikeassa polvessa pieni synnynnäinen kulmavirhe. Polvi siirtyy vasemmalle kyykistyessä.

Dp on todellakin aika hankala oppia. Minä tiedän kuitenkin, että a-potkuni (ulkosyrjäpuristus) vie minua eteenpäin, sillä pääsen pelkillä a-potkuillakin jo aika lujaa. Fillarinikin kuluvat nyt ihan eri tavoin, paljon tasaisemmin kyljiltään. Takafillarissa on selvä a-potkun lopun aiheuttama viiste.

DP-potkussa on polvea erittäin paljon rasittava kaarros a-potkun päätteeksi. Se kulutttaa kierukkaa ja patellan alapuolista jännettä. Lisäksi sivusuunnassa liikuttaminen lisää patellan alapuolisen jänteen reunojen kuormitusta, joten ihan pelkkä väärä tekniikka ei selitä asiaa. Vamma on kuulemma rullaajien, hiihtäjien ja pujottelijoiden keskuudessakin hyvin tunnettu.

Kuten sanottua vaihdoin jäykempiteräiseen luistimeen, joka vaatii aika lailla rajun potkun ja kaarroksen kääntyäkseen b-potkuun. Kullä se hyppäjän polvi kehittyy täydellisen taitaville hyppääjillekin. Tekniikkavirhe varmasti vaikutaa, mutta osittain kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista: kuinka pitkä patellan alapuolinen jänne on, kuinka korkealla polvessa patella on, kuinka suoran linjan yläpuolen ja alapuolen jänne muodostavat. Ja sitten vähän päälle tekniikkavirhettä, niin tässähän sitä ollaan. Mutta yrittämättä ei opi - ja hauskaa on ollut.

Nyt polvi on levännyt viikon, mutta kyykistyessä kipu on tullut jopa pahemmaksi. Ostin Intersportista törkeän kalliin (15 e) McDavidin polvipannan tarkoitukseen. Se helpottaa vähäsen, mutta kivun tullessa jalka pettää silti alta. En pysty nousemaan edes portaita kivutta. Mobilatia on tullut hierottua ja se näyttäisi jopa auttavan (?), mutta vain väliaikaisesti. Lukemani perusteella vain vähäinen vamma paranee itsestään kokonaan. Yleensä jänne rispaantuu ja vasta leikkaus parantaa vian lopullisesti. Kortisonipistosta ei suositella, koska piikin osuessa jänteeseen, jänne haperoituu lopullisesti.

Lue lisää

kaikkea, ja tuossa aikaisemmassa viestissäni käytinkin ilmaisua "yleensä".

Itsellänikin on synnynnäisiä fyysisiä poikkeamia, joista on ollut riesaa joissakin harrastamissani lajeissa.

Noissa kirjoituksissasi (nimim "Rullari")oli sellasia kohtia jotka johtivat ajatukset tekniikkavirheen mahdollisuuteen.
Mm tähän suuntaan:
- DP-potkussa on polvea erittäin paljon rasittava kaarros a-potkun päätteeksi...
- b-puristuksen päätteeksi paino menee päkiälle...
- ylävartalo heiluu ja luistelusta tulee mutkikasta...

No, opettelemassa tässä ollaan vielä itsekin joten saattaa tämä besserwisserointi vielä kolahtaa omaankin polveen (sananmukaisesti) ;-)

Ps: Omana "vahvana puolenani" olen (tässä asiassa) pitänyt sitä, että lapsuus ja nuoruus menivät urheiluharrastusten osalta enimmäkseen suksien/rullasuksien päällä, joten en koskaan edes opetellut luistelemaan hokkareilla.

Rullari kirjoitti:

Sää se kans tiiät kaike!

Ihan taustatiedoksi kerrottakoon, että minulla on oikeassa polvessa pieni synnynnäinen kulmavirhe. Polvi siirtyy vasemmalle kyykistyessä.

Dp on todellakin aika hankala oppia. Minä tiedän kuitenkin, että a-potkuni (ulkosyrjäpuristus) vie minua eteenpäin, sillä pääsen pelkillä a-potkuillakin jo aika lujaa. Fillarinikin kuluvat nyt ihan eri tavoin, paljon tasaisemmin kyljiltään. Takafillarissa on selvä a-potkun lopun aiheuttama viiste.

DP-potkussa on polvea erittäin paljon rasittava kaarros a-potkun päätteeksi. Se kulutttaa kierukkaa ja patellan alapuolista jännettä. Lisäksi sivusuunnassa liikuttaminen lisää patellan alapuolisen jänteen reunojen kuormitusta, joten ihan pelkkä väärä tekniikka ei selitä asiaa. Vamma on kuulemma rullaajien, hiihtäjien ja pujottelijoiden keskuudessakin hyvin tunnettu.

Kuten sanottua vaihdoin jäykempiteräiseen luistimeen, joka vaatii aika lailla rajun potkun ja kaarroksen kääntyäkseen b-potkuun. Kullä se hyppäjän polvi kehittyy täydellisen taitaville hyppääjillekin. Tekniikkavirhe varmasti vaikutaa, mutta osittain kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista: kuinka pitkä patellan alapuolinen jänne on, kuinka korkealla polvessa patella on, kuinka suoran linjan yläpuolen ja alapuolen jänne muodostavat. Ja sitten vähän päälle tekniikkavirhettä, niin tässähän sitä ollaan. Mutta yrittämättä ei opi - ja hauskaa on ollut.

Nyt polvi on levännyt viikon, mutta kyykistyessä kipu on tullut jopa pahemmaksi. Ostin Intersportista törkeän kalliin (15 e) McDavidin polvipannan tarkoitukseen. Se helpottaa vähäsen, mutta kivun tullessa jalka pettää silti alta. En pysty nousemaan edes portaita kivutta. Mobilatia on tullut hierottua ja se näyttäisi jopa auttavan (?), mutta vain väliaikaisesti. Lukemani perusteella vain vähäinen vamma paranee itsestään kokonaan. Yleensä jänne rispaantuu ja vasta leikkaus parantaa vian lopullisesti. Kortisonipistosta ei suositella, koska piikin osuessa jänteeseen, jänne haperoituu lopullisesti.

Lue lisää

Joskus olen tuollaisen vamman onnistunut itselleni hankkimaan jo aivan tavallisen lenkkeilyn yhteydessä kun juoksin paljon maantiellä suositusten mukaan aina samalla puolen tietä. Eli jo tuollainenkin kaltevuus sai vasemman polveni vastaavaan kuntoon. Niin ettei siinä niin kovin suuria virheitäkään aina tarvita.
En haluisi olla toinen besserwisser mutta kyllä tuossa jo saamassasi palautteessa on totuuden siementä. Väännön ei tarvitse olla kovinkaan suuri jos kilometrejä kertyy mittavasti.
Kun taas pääset palaamaan baanalle niin kannattaisi saada se turha ylävartalon heilutus pois ja luistin kulkemaan hieman suorempaa linjaa. Jos vielä saat sen alaskevennyksen rytmitettyä oikein niin huomaat ettei sitä vääntöä oikeasti edes huomaa; luistin vaan kulkee siinä mukana. Huomaat myös että ei se paino ulkopuristuksessa enää menekään lopussa päkiälle.
Tuolle kulmavirheelle ei tietysti voi mitään. Kun en tiedä sen laatua tai suuruutta niin en voi asiasta juuri mitään sanoa. Mikäli, kuten sanoit, kyykistyminen aiheuttaa tuon siirtymän vois ajatella että sinun kannattaisi nimenomaan saada luistin kulkemaan suorempaan ja vartalon alla koko puristuksen ajan. Tällöin saisit pienemmälläkin polvikulman muutoksella kehitettyä nopeuden joka olisi täysin riittävä maantiematkoille. Oikeastaan tuo matalalla luistelu koskee pääasiassa sprinttereitä, joskus sitä tosin tarvitaan myös kirivaiheessa. Itsensä saa vedettyä keskeytyskuntoon myös korkeasta kulmasta, joten tuo asennon mataluus ei määrää esimerkiksi maratontulostasi. Väittäisin jopa että helpompi asento parantaa lopputulosta.

Pikaista paranemista

tiedä kirjoitti:

kaikkea, ja tuossa aikaisemmassa viestissäni käytinkin ilmaisua "yleensä".

Itsellänikin on synnynnäisiä fyysisiä poikkeamia, joista on ollut riesaa joissakin harrastamissani lajeissa.

Noissa kirjoituksissasi (nimim "Rullari")oli sellasia kohtia jotka johtivat ajatukset tekniikkavirheen mahdollisuuteen.
Mm tähän suuntaan:
- DP-potkussa on polvea erittäin paljon rasittava kaarros a-potkun päätteeksi...
- b-puristuksen päätteeksi paino menee päkiälle...
- ylävartalo heiluu ja luistelusta tulee mutkikasta...

No, opettelemassa tässä ollaan vielä itsekin joten saattaa tämä besserwisserointi vielä kolahtaa omaankin polveen (sananmukaisesti) ;-)

Ps: Omana "vahvana puolenani" olen (tässä asiassa) pitänyt sitä, että lapsuus ja nuoruus menivät urheiluharrastusten osalta enimmäkseen suksien/rullasuksien päällä, joten en koskaan edes opetellut luistelemaan hokkareilla.

Lue lisää

A-potkun päättävä kaarros on rankka Salomoneillani, mutta K2:ni tulevat suorastaan itsestään painopisteen ali toiselle puolelle. Salomonit vaativat enemmän voimaa ja kiertoa, mutta vastaavasti potku on tehokkaampi.

Päkiälle meno b-potkun (sisäsyrjäpuristus) lopuksi lienee todellakin virhe, mutta tuppaa tulemaan varsinkin ylämäissä.

Heilunnasta - jos tiessä on katkoviiva, niin a-potkuni kiertävät viivat aina ristiin ja uloimmillaan luistin käy ehkä 10 cm viivan ulkopuolella. Arvelen, että naamani on tällöin suunnilleen vastaavasti 10 cm viivan toisella puolella. Pääni sivuttaisliike on suunnilleen kainalovälini luokkaa. Käteni liikkuvat varsin vähän ja olen siitä saanut huhomautuksia paremmiltani.

Saapa nähdä osaako sitä enää luistella ollenkaan sitten kun polvi taas sallii :(

Topi K kirjoitti:

Joskus olen tuollaisen vamman onnistunut itselleni hankkimaan jo aivan tavallisen lenkkeilyn yhteydessä kun juoksin paljon maantiellä suositusten mukaan aina samalla puolen tietä. Eli jo tuollainenkin kaltevuus sai vasemman polveni vastaavaan kuntoon. Niin ettei siinä niin kovin suuria virheitäkään aina tarvita.
En haluisi olla toinen besserwisser mutta kyllä tuossa jo saamassasi palautteessa on totuuden siementä. Väännön ei tarvitse olla kovinkaan suuri jos kilometrejä kertyy mittavasti.
Kun taas pääset palaamaan baanalle niin kannattaisi saada se turha ylävartalon heilutus pois ja luistin kulkemaan hieman suorempaa linjaa. Jos vielä saat sen alaskevennyksen rytmitettyä oikein niin huomaat ettei sitä vääntöä oikeasti edes huomaa; luistin vaan kulkee siinä mukana. Huomaat myös että ei se paino ulkopuristuksessa enää menekään lopussa päkiälle.
Tuolle kulmavirheelle ei tietysti voi mitään. Kun en tiedä sen laatua tai suuruutta niin en voi asiasta juuri mitään sanoa. Mikäli, kuten sanoit, kyykistyminen aiheuttaa tuon siirtymän vois ajatella että sinun kannattaisi nimenomaan saada luistin kulkemaan suorempaan ja vartalon alla koko puristuksen ajan. Tällöin saisit pienemmälläkin polvikulman muutoksella kehitettyä nopeuden joka olisi täysin riittävä maantiematkoille. Oikeastaan tuo matalalla luistelu koskee pääasiassa sprinttereitä, joskus sitä tosin tarvitaan myös kirivaiheessa. Itsensä saa vedettyä keskeytyskuntoon myös korkeasta kulmasta, joten tuo asennon mataluus ei määrää esimerkiksi maratontulostasi. Väittäisin jopa että helpompi asento parantaa lopputulosta.

Pikaista paranemista

Lue lisää

Topi, painoni menee päkiälle vasta b-potkussa (sisäsyrjäpuristus) päätteeksi, ei a-potkussa (ulkosyrjäpuristus) lainkaan. Ulkosyrjäpotkuni päättyy oikeastaan hieman takapainoisesti (,jotta luistin kääntyy).

Nyt kun näitä luen, huomaan kyllä kovastikin pohtivani ylös-alas liikettäni. Mielestäni tehostan a-potkun voimaa painollani - onkohan se virhe ... mutta se kyllä tuo lisää vauhtia.

Joo, minä olen tällainen epäkuranttijalka. Jalkani ovat noin 2 cm erimittaiset (oik. lyhyempi), oikea polvilumpioni killittää sisäänpäin ja jännelinja tekee pahan mutkan polven yli. Kyykistyessä vasen polvi menee eteenpäin, mutta oikea kaartaa sisään auraamaan. Fillarointia en pysty juurikaan harrastamaan, kun oikea polvi alkaa särkeä nivelestä. Sekunda mikä sekunda. Oikean jalan rintapotku futiksessa lähtee kyllä hienosti näillä kulmavirheillä.