Pääsin sattumalta tutustumaan kasvatustieteellisen tiedekunnan "tieteellisiin lopputöihin". Olin aivan äimän käkenä siitä, millaisia sepustusksia tiedekunta päästää läpi mukamas tieteellisen lopputyön statuksella.
Näkemäni kirjoitelmat oli jotain seminaarityön alimman vativuustason luokkaa.
Ja läpi meni!
Oppilaitosten hinku saada valtmistuneita tilastoihin on näköjään huikea.
Näkemäni kirjoitelmat oli jotain seminaarityön alimman vativuustason luokkaa.
Ja läpi meni!
Oppilaitosten hinku saada valtmistuneita tilastoihin on näköjään huikea.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hattu nousee kuitenkin niistä taidoista, joita lasten kanssa työskentelevät tarvitsevat (ja varsinkin k-pää vanhempien kanssa...) ja olisi mukava tietää, toimiiko arvostelijana "kovien tieteiden" edustaja, sillä humanistististen tieteiden edustajan on turha alkaa puhua heidän kanssaan tieteestä.
Syytä olisi pohtia, miten pärjäävät työelämässä (joka kuitenkin on kaikilla aloilla suurimmaksi osaksi sosiaalista kanssakäymistä) ihmiset, jotka tuijottavat yliopistossa 7 vuotta pelkkiä lukuja, ja keräävät sitten työmarkkinoilla korkeimpia liksoja.
Ei siis aleta väheksymään kenenkään taitoja, koska taitoja voi olla monenlaisia...
Edellinen kommentti oli oikeiden humanistien häpäisyä. He sentään tekevät itse gradunsa. Kasvatustieteen gradut tehdään ryhmätyönä ja tieteellisyydestä ei ole tietoakaan JA LAAJUUS ON PUOLET OIKEASTA GRADUSTA. Yhdelle tyypille tulee tekemistä noin proseminaarin verran ja sitten ollaan niin kasvatusTIETEILIJÄÄ. Eikö kasvatustieteen graduissa ole käytetty kopiokoneitakin melko lahjakkaasti.
Kasvatusopin gradujen tason on yleensä aivan surkea... Ei edes viitsisi puutteita alkaa eritellä. Toki joukkoon mahtuu yksi hyvä työ sadasta. Ammattikorkeaan koko opettajakoulutus!
Oletteko niin kateellisia, vai miksi tällainen asia saa tikun teidän perseeseenne. Vilkaiskaa opetushenkilöstön palkkoja. Samanlaiseen palkkatasoon yltää ammattikoulun lopputöilläkin (joita ei sovi myöskään väheksyä).
Tällaisilla kommentoijilla taitaa todellakin olla melkoisen kapea-alainen näkemys eri tieteisiin yleensä. Ottakaa huomioon, että joka tieteessä on omanlaisensa tutkimusalueet ja ottakaa huomioon, mihin koulutuksilla ylipäätään pyritään. Itselleni opettajankoulutuksen siirtäminen ammattikorkeaan sopisi vallan mainiosti. Akateemisuus ei ole mikään meriitti.
"Kasvatusopin graduja" ei ole olemassakaan.
Ihmettelen tätä(kin) ketjua, neuropsykologina olen tehnyt paljon yhteistyötä sekä luokan- että erityisopettajien kanssa, ja he ovat kaikki yhtä lukuunottamatta olleet erittäin asiantuntevia, fiksuja ja päteviä. Seurustelin aikoinani myös luokanopettajaopiskelijan kanssa, ja hänen opiskelunsa sivusi monesti hyvin paljon omia pääaineopintojani. Läsnäolopakko heillä oli, mikä itselle oli vieraampaa.
Omissa opinnoissani aikoinani käytin kasvatustieteen graduja (Jyväskylä) lähteenäni, ja ne olivat hyviä graduja, eivätkä eronneet psykologian tai yhteiskuntatieteellisen graduista kuin siinä, että äärimmäisen harva oli määrällinen tutkimus. Määrällisen lähestymistapa taas ei sopisikaan kovin useaan, sillä kasvatustieteessä yleensä nimeomaan halutaan tutkia ja ymmärtää, ei yleistää.
Onko se nyt niin helevatan vaikeeta tunnustaa, että se kasvatus"tiede" on pelkkää paskaa? Ja gradut ovat yhtä tyhjän kanssa.
Itse kävin koko 160 opintoviikkoa tässä mahtavassa kasv.tieteellisessä tdk:ssa. Mitään opiskelujen eteen en tehnyt. Gradun väsäsin kokoon viidessä viikossa (kolme työtuntia per päivä). En minä kyllä ainakaan oman kokemukseni pohjalta arvosta omaa "tieteen"alaani paskankaan vertaa. Semminkin, kun itse sain joka aineesta erinomaiset tiedot tekemättä yhtään mitään.
Nimimerkillä "OKL:n kahvilassa viihtynyt"
P.s. Kuka tahansa voi olla hyvä opettaja tekemällä sitä työtä esim. muutaman vuoden. Tässä ketjussa puhutaan siitä kasvatustieteen opiskelusta, ei open työn vaativuudesta.
Sama.
Jos on tarpeeksi fiksu, niin ei luulisi olevan todellakaan vaikeaa myöntää että ko "tiede" on täyttä huuhaata - vaikka itse olisi näitä opintoja tehnytkin. Olen itsekin sitä paskaa opiskellut pakon edessä (opettajan ped. opinnot), enkä turhempaa ole ikinä opiskellut. Helppoa se tietysti oli, sainpahan ilmaiseksi opintoviikkoja..
Samaa mieltä olen myös siitä, että kasvatustieteellä ei ole mitään tekemistä hyväksi opettajaksi kehittymisen kanssa. Onneksi itseään kunnioittavat ihmiset voivat halutessaan opiskella yliopistossa (ja muualla) myös aineita, joissa tuntevat oppivansa uutta ihan oikeasti. Vaikka on selvä, että sellainen opiskelu teettää työtä huomattavasti enemmän.
pikku-OKL:ien opiskelijat oikeille kasvatustieteilijöille ;)
KASVATUSTIEDETTÄ ON AIVAN USKOMATTOMAN IHANAA JA MIELENKIINTOISTA OPISKELLA. TÄÄLTÄ PÄÄSEE JOPA AIKANAAN TYÖELÄMÄÄN, VAIKKEMME KUITENKAAN EHDI KULKEA ARVOSTELEMASSA TOISTEN TIEDEKUNTIEN KIRJASTOISSA MUIDEN LOPPUTÖITÄ.
KAHVILLAKIN EHDITÄÄN KÄYMÄÄN. VOI ETTÄ MEILLÄ ON MUKAVAA! :) AJATELKAA! OPISKELUKIN VOI OLLA OIKEESTI MUKAVAA JA KIINNOSTAVAA.
ÄRSYTTÄÄKÖ EDES? :)
Jostain syystä tätä paskaa ja huuhaata opiskelemaan pyrkii joka vuosi eniten hakijoita lähes jokaisessa yliopistossa. Sisälle pääsemiseen ei riitä pelkkä pitkä matikka. Rannalle jää ruikuttamaan iso osa halukkaista. Kunhan ei täälläkin ole osa huutelijoista juuri sellaisia...
Minulla ei pokka kestäisi lähteä arvostelemaan koko tieteenalaa huuhaaksi pelkän appron perusteella. Pedagogisissahan ei enempää KT:ä opiskella.
Arvostelijoita ei nyt oma naama jostain syystä miellytä, niin aletaan arvostelemaan ja vähättelemään muita. Oletteko koskaan kuulleet puhuttavan projektioista? Jos ette, niin etsikääpä psykologian sanakirjasta.
Kyllä teitä arvostelijoitakin ymmärretään, paljastatte itsestänne yllättävän paljon tällä kaikella vuodatuksella.
Noh, koittakaahan nyt kuitenkin pärjätä. Eiköhän se teillekin oma ala loppujen lopuksi löydy, jossa voitte olla tyytyväisiä ja iloita muidenkin menestyksestä.
Vastaus kysymykseesi. Ihmiset, jotka tuijottavat yliopistossa 7 vuotta pelkkiä lukuja pärjäävät hyvin, mikäli he saavat korkeaa liksaa ja eivät joudu olemaan pitkiä aikoja elämässään työttöminä! Opiskelujen tärkein tehtävä on valmistaa ihmisiä työelämää varten!
Näennäistieteelliset teorioitten pyöritykset tuovat rahaa vain harvoille!
Ei siihen taaskaan vaaadittu kuin yksi provokatiivinen keskustelunaloitus ja taisteluhautoja ryhdyttiin kaivamaan innolla...
Jos nyt jokainen leikkaisi sen viimeisen terän sapestaan ja ihan asiallisesti pyrkisi ilmaisemaan mielipiteensä.
Oma käsitykseni (mitä olen kuullut, muutaman työn lukenut ja mitä itse opiskellut) on, että luokanopettajien gradut eivät tasoltaan ole yleisesti ottaen kovin tieteellisiä. Lyhyt työ, jossa tausta otetaan suoraan lähteistä ja oma analyysi tehdään jonkin kyselylomakkeen kautta. Sen huomion tekisin, että kasvatustieteiden sisälle mahtuu monenlaista ja LO:n koulutus on niin omanlaisensa, että sen pohjalta tyypittely ei ole kovin hedelmällistä.
LO:t valmistuvat suoraan ammattiin ja vaikka tutkivasta oppimisesta nykyään paljon puhutaankin, ei varsinaisesta tieteellisyydestä ole heidän arkipäivän työssä juurikaan hajua. On selvää, että kun tavoitteena on sylkeä ulos joka kevät useampi kymmenen LO:aa/tiedekunta, niin esim. noiden gradujen suhteen tavoitteita ei voida asettaa turhan korkealle. Suomen koululaitosta tai yhteiskuntaa ei hyödytä se, että yliopiston kirjastojen kätköissä on opiskelijoita pakertamassa "tieteellistä" gradua kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen. Eihän LO:n koulutuksessaan juuri tähän tieteelliseen tutkimiseen panosteta.
Mitä tulee muihin kasvatustieteisiin, niin eiköhän siellä ole niitä keskustelun avaajan kaipaamia laadukkaita lopputöitä riittävästi. Mutta siellähän opiskelukin on teoreettisempaa.
LO sopisi todellakin aivan hyvin ammattikorkeaan. Kuten eräs kirjoittajista osuvasti sanoikin, akateemisuus ei ole meriitti. Sonta on sontaa yliopistollakin ja sitä näkee turhankin paljon.
nämä "totuutesi"?
OKL:ssä on paljon eroja, mutta tervetuloa esim. Jyväskylän OKL:ään opiskelemaan, graduja ei täällä missään parissa kuukaudessa parityönä tehdä,
ja opinnoissa kannustetaan nimeomaan tutkivan oppimisen malliin ja kannustetaan opiskelijoita jatko-opiskelemaan. On huikea ero sillä, kuinka moni Jyväskyläläinen jatko-opiskelee ja väittelee esim. kasvatuspsykologiasta, kuin jatkavien määrä esim. Savonlinnassa tai Kajaanissa.
Taso on eri, ja sillä sipuli. Ei niputeta kaikkia yhteen.
Kajaanissa kandintutkielmatkin on vaan teorian kopiointia, Jyväskylässä jo siinä vaiheessa tehdään ihan oikea tutkielma kasvatustieteen tutkimuskonventioiden mukaisesti.
Omaa graduani teeskentelin kahvikupposen kanssa vuosia sitten. Siinä graduhuumassani tilailin omaa aihettani sivuavia graduja sekä Jyväskylästä että Helsingistä. Ainakaan siihen aikaan (90-luvun puoliväli) eivät nuo mainitsemasi Jkl:nkaan gradut kovin kaksisia olleet. Jonninjoutavaa löpinää teoriataustana, Khiin neliötestiä ja prosenttijakaumaa loput.
En suinkaan väitä, etteivätkö opiskelijat Jyväskylässä olisi kasvatustieteen intelligentsijaa. Saatatte hyvin ollakin. (Me joensuulaiset emme ainakaan sitä olleet/ole.)Mutta itse tuo "tiede" on niin Jyväskylässä kuin Kajaanissakin jotakuinkin kahden teesin varaan rakennettu korttitalo, joka kaatuu suurella metelillä joka kymmenes vuosi.
Katselepa alan kehitystä muutama vuosi. Nyt kovin sana taitaa olla "tutkiva oppiminen". Mutta kun olet viisi vuotta töissä, tutkiva oppiminen on jo menneen talven lumia. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä kasvatustiede.
Sinä nimimerkki "perustat" luit tekstini kovin ylimalkaisesti ja jossain mielessä huonosti. No annetaan tuon syyttävä sävy ja sapen kiehunta anteeksi, mutta...(pitää kai käyttää samaa, kun kaunis pyyntöni kaikui kuuroille korville)
"Oma käsitykseni (mitä olen kuullut, muutaman työn lukenut ja mitä itse opiskellut) on, että luokanopettajien gradut eivät tasoltaan ole yleisesti ottaen kovin tieteellisiä."
mutta näin kuriositeettina sanoisin että aivan samoin trendit muuttuvat yhteiskuntatieteissä ja humanistisissakin tieteenaloissa. Konstruktivismi, lapsilähtöisyys ja tutkiva oppiminen eivät ehkä ole
kuumia perunoita 10 vuoden jälkeen, mutta niinhän tieteenalat kehittyvät. Behaviorismi oli kova sana kasvatustieteessä ja psykologiassa 60-luvulla, eipä ole enää - onneksi.
Kasvatustieteilijät (kasvatustiede tai kasvatuspsykologia pääaineena) on eri asia kuin luokanopet tai lastentarhan opet. Ei ehditä käydä liikunta tai kuvistunneilla, vaan pelkkää teoriaa..
Kyllä luokanopettajat, lastentarhaopettajat ja erityisopettajat lukevat kaikki kasvatustiedettä pääaineenaan. Kasvatustieteilijöitä kaikki tyynni.
Tarkista tietosi muru ennen kuin pädet ;)
Olis oikeesti kiva saada sivuaine lattioilla konttaamalla ja siitä raportoimalla. Kenellä muulla se onnistuu kuin luokan-tai lastentarhan opettajilla?
..pääaineena kasvatuspsykologia ja gradu kattaa 150 sivua täyttä asiaa.. teoriaa tutkimusta ja muuta mukavaa. ylpeä siitä!!!!!
Täytyy sanoa, että olen kyllä ylpeä vastavalmistuneesta gradustani. Huomenna jätän sen tarkistettavaksi, joten arvosanasta en osaa mitään sanoa. Mutta niiden kansien välissä on 171 sivua ja kolmen vuoden työ (töiden ohella). Joten en sitä suostu yhtään häpeämään! Mitä olen muiden tiedekuntien graduja (esim. matematiikka, tuotantotalous ym.) nähnyt, niin ei ne minusta sen kummempia ole olleet. Eiköhän niitä paskagraduja tehdä tasaisesti kaikissa tiedekunnissa (niin kasvatustietiessa kun muuallakin)... Ihan sen kummemmin yleistämättä.
näkemäni lopputyö oli Nokian ohjelmistoinsinöörin tekemä. Kymmeniä sivuja kuvia erilaisista kännyköistä eikä tieteellisyydestä puhettakaan.