Päiväkotihoito ei taidakaan olla lapsille niin terveellistä kuin yleensä uskotellaan. Yhä enemmän on nähtävissä merkkejä siitä, että lasten pahoinvointi alkaa samaan aikaan kuin päiväkotihoitokin. Sattumaako ? Uskallan sanoa, ei ole. Toisille päiväkoti sopii, toisille ei, jokainen lapsi on erilainen ja hoidot pitäisi suunnitella lasten tarpeita ajatellen, eikä päinvastoin. Nyt muokataan lapsia pienestä pitäen, "ihmisen mallina" toimii yleensä päiväkodin tädit, jotka ikävä kyllä, useinkin ovat tuohon tehtävään täysin sopeutumattomia. Täytyykö kaikista lapsista todellakin tehdä samanlaisia ? Tiedän tapauksia joissa lapsen hyvät harrastukset ja kaikki luovuus ja taidot ovat kadonneet päiväkodissa, onko se lasta kohtaan oikein ? Ne lapset, jotka eivät pärjää päiväkodissa kuten muut, heidät luokitellaan heti B-kansalaisiksi, jos sama jatkuu koulussakin, siitä alkaa lasten alamäki, jota lasketellaan siihen asti kunnes vankilan avoimet portit ovat edessä.
Täytyykö kaikilta hiemankin erilaisilta lapsilta riistää ne kaikki hienot asiat jotka tekevät heistä niin ainutlaatuisia. Miksei aikuiset voisi elää lasten "säännöillä" ja ennenkaikkea heidän tarpeidensa mukaan.
Täytyykö kaikilta hiemankin erilaisilta lapsilta riistää ne kaikki hienot asiat jotka tekevät heistä niin ainutlaatuisia. Miksei aikuiset voisi elää lasten "säännöillä" ja ennenkaikkea heidän tarpeidensa mukaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
heti loman jälkeen päiväkotiin palattuaan päivän jälkeen olemaan itkuinen ja aamuisin vatsa kipeä eikä halua lähteä hoitoon.
Jonkilaisesta turvattomuudesta on kyse.
Ei se lapsessa ole vika jos päiväkodissa on jotakin joka tekee lapsen olon kurjaksi. Jonkun hoitajan toimintatavat tai toisten lasten käytös.
tarkkailen nyt omaa lastani ja yritän selvittä mistä kyse.
muu, mikä lapsen ja nuoren ympärillä on. Näiden kaikkien
"valvominen, seuraaminen ja myös palautteen antaminen"
on myös meidän lasten vanhempien tehtävä.
Kaikkien vanhempien pitäisi olla nykyistä aktiivisempia päivähoidon "palautteen" suhteen, samoin kuin koulussakin tapahtuvien "negatiivistenkin" asioiden suhteen.
Minut herätti lopullisesti professori Keltinkangas-Järvisen tutkimuksen tehneen työryhmän tulos, millä "mallilla" ja minkälaista nämä yhteiskunnan taholta tulevat
"viestit ja palautteet" lapsille, nuorille
ja heidän vanhemmilleen ovat.
YLE:n sivuilla oli jo aiemmin tänä vuonna samantapaista ja samansuuntaista asiaa.
Mutta nyt kyllä viimeistään pitää jo eri tahojen viranomaistenkin herätä ja puuttua lapsista ja nuorista yhteiskunnan taholta annettaviin "negatiivisiin" palautteisiin.
Normaalin lapsen ja nuoren malli on todellisuudessakin kaventunut
ja suvaitsevaisuus vähenee lasten ja nuorten ympärillä olevan yhteiskunnan taholta koko ajan.
Ja "rangaistukset, laskujen maksut",
tästä yhteiskunnan taholtakin tulevaan suvaitsemattomuuteen lankeaa aina lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä "maksettaviksi"
(terveys, elinolot, elämän laatu jne).
Kaikki vaikeudethan johtuvat kodista/perheistä, siksi laskut lankeavatkin isin ja äidin maksettaviksi.
Niin on ajateltu tähän saakka. Tuo mainittu professori esiintyi tv:ssä ja puhui asiaa. Jonka olin itse tajunnut jo vuosia sitten, yksin vain ei voi tapella yhteiskuntaa vastaan, mutta nyt jo tiedän sen, ettei meidän lasten paikka ole päiväkodissa, jos jonnekin vaaditaan viemään, pitää olla sellainen hoitomuoto , etteivät lapset joudu kärsimään traumoistaan loppuelämäänsä.
Päiväkotien johtajat ja suurin osa hoitajista on sitä ikäluokkaa, jonka on vaikea opetella uusia tapoja, mutta kun lasten ehdoilla mennään, eikö olisi järkevämpää pistää päiväkotiväki opiskelemaan, eikä suinkaan pakkosyöttää lapsille vanhentunutta oppia.
Maailma muuttuu kovaa vauhtia, muuttuuko mikään viranomaistahoilla. Vai täytyykö lasten kärsiä siitä etteivät viranomaiset enää opi mitään uutta. Olisi syytä laittaa vanhukset päiväkodeista ompelukerhoihin ja palkata nuoria tilalle. Heistä lapsetkin pitävät.
Minä vain luulin että lapsessani on vika kun päiväkodissa ei ole kivaa. Lähes joka aamu lapseni sanoo että ei halua tarhaan. Päiväkoti ei vaan sovi hänelle. Mitenhän koulu, nyt jo jännittää.
sentään puheissa jo vilahtanut koululaitoksen edustajilta vähän suvaitsevaisempaa asennoitumista, niin toivottavasti tämä asenne ajaa itseään läpi tulevina vuosina.
Ja kyllä se sieltä heijastuu sitten tarhankin puolelle vähitellen.
Muutoksesta olen iloinen, koska tuosta kaikkien samaan muottiin survomisesta olen edellisten kanssa samaa mieltä. Se että ei suvaita erilaisuutta, tappaa tosiaan luovuuden ja sitä taas tarvittaisiin paljon yritysmaailmassa, tutkimuksessa, talouselämässä ja tietysti taiteessa. Ja sinällään ihmisen itsensä kannalta on älytöntä, että joutuu 'kuolettamaan' persoonallisuudestaan pois joitain piirteitä, jotka poikkeavat yleisestä massasta. Älytöntä!
Hesarin Mielipide-sivulta päivähoidon kehittämispäällikkö Sole Askola-Vehviläisen kirjoitus otsikolla Lapset ovat päivähoidon tärkeimmät asiakkaat.
"Pitkät hoitopäivät kodin ulkopuolella asettavat lapsen turvallisen kiintymyssuhteen kehittymiselle haasteita. Tutkimusten mukaan kohtuullinen hoitopäivän pituus ja päivähoidon hyvä laatu parantavat lapsen tilannetta kuitenkin huomattavasti.
Vantaalla on kehitetty päivähoidon palvelutarjontaa lisäämällä kehotoimintaa, avointa päiväkotitoimintaa ja osapäivätoimintaa. Perheet ovat toivoneet näitä palveluja, koska ne antavat mahdollisuuden lapsen kotona hoitamiselle ja toisaalta antavat lapselle mahdollisuuden osallistua toimintaan vertaisryhmässä toisten lasten kanssa.
Päivähoidon nykyistä palvelurakennetta on ollut vaikea ylläpitää kustannussyistä. Osa-aikaisten hoitomuotojen kehittäminen Vantaalla on ollut osa kustannusten soeputtamista käytössä oleviin voimavaroihin. Palvelut joudutaan sopeuttamaan joskus nopeastikin muuttuvien perheiden elämäntilanteiden mukaisiksi.
Päivähoidon tehtävä vanhemmuuden tukemisessa on vanhempien tukemista heidän kasvatustehtävässään. Tukeminen tapahtuu kasvatuskumppanuutena, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Yhteistyön asetelma on tyystin toinen kuin aikaisemmin. Päivähoito on vastuussa kasvatuskumppanuuden rakentamusesta, mutta vanhempien asiantuntemus lastensa parhaina tuntijoina tunnustetaan ja otetaan päivähoidossa käyttöön voimavarana.
Lasten hoitavan aikuisen ja lapsen läheistä vuorovaikutussuhdetta pidetään lasta riskikehitykseltä suojaavana asiana. Vantaan päivähoitohenkilöstön osaamisen kehittämisessä varhaisen kiintymyssuhteen tukeminen on ollut runsaasti esillä. Päivähoitoon koetetaan luoda toimintatapoja, jotka turvaavat lapsen kiintymyssuhteen kehitystä.
Tällaisia uusia toimintatapoja on esimerkiksi omahoitajajärjestelmä, jossa pieni lapsiryhmä on pääsääntöisesti yhden aikuisen vastuulla hoitopäivän aikana tai uudenlaiset panostukset lapsen päivähoidon aloitusvaiheeseen.
Pienten lasten vanhemmuuden tukemiseksi on tarjolla monenlaisia palveluja. Päivähoito ja neuvola tekevät jo nyt arvokasta työtä järjestäen areenoita vanhempien vuoropuhelulle.
Tilaisuudet ovat myös palveluohjauksen paikkoja, joissa voidaan antaa tietoa muista perhepalveluista ja/tai päihde- ja mielenterveyspalveluista. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen asiakastyössä tulisikin erityisesti ottaa huomioon se, että asiakkaalla on lapsia.
Nykyistä räätälöidympiä palveluja tulisi tarjota erityisesti niille perheille, jotka eivät tavanomaisin tukikeinoin vanhemmuudesta selviä Tällöin puhutaan rajatummasta joukosta perheitä.
Palvelujen sisältöä ja vaikuttavuutta pitäisi myös arvioida asiakaskohtaisesti. Kaikki kun eivät samansisältöisistä palveluista hyödy."
sitä, mikä meitä olisi auttanut eniten, mutta eihän sitä silloin, liki 10 v sitten, ollut tietenkään tarjolla.
Lapsi oli tunne-elämältään vielä hyvin kiinni minussa, eikä sopeutunut tarhaan ollenkaan. As-lapselle tyypillisesti kärsi myös nukahtamisvaikeuksista, joten aamuheräämiset klo 8 tarhaan ehtimiseen olivat lapselle vaikeita.
Näitä asioita ei henkilökunta halunnut ymmärtää ollenkaan, vaan lapsen aamu-unisuuskin oli huonoista ja oudoista kotioloista johtuva oire, samoin hänen kaikenlainen sopeutumattomuutensa uusiin oloihin, sekä vieraisiin lapsiin ja aikuisiin.
Tuollaisen kirjoituksen mukaisen ymmärryksen lasten erityistarpeita kohtaan toivoisi leviävän kaikille paikkakunnille mahdollisimman nopeasti.
tuollaisen lauseen bongasin, naurettavaa, päivähoidosta ei vastuunkantajia löydy.
asetelmaan ja kuvioon
perheiden lasten päivähoidon tarjoajana
että ainoana
JOHTAVANA AJATUKSENA JO PIDEMMÄN AJAN
KOKO PÄIVÄHOITO JÄRJESTELMÄSSÄ ON OLLUT
VAIN JA AINOASTAAAN
SÄILYTTÄÄ LAPSI VANHEMPIEN TYÖPÄIVÄN AJAN "JOSSAKIN".
Kun ryhmät ovat olleet
liian suuria,
hoitohenkilökuntaa liian vähän
ja sijaiset epäpäteviä, jos heitä
on saanut yleensä edes palkata tarvittaessa
ja suunnitellut tilat mitoitetut paljon nykyisiä ryhmiä pienemmille lapsimääräille.
Ei päivähoidossa ole
siedetty, kestetty, ymmärretty,
ei ole edes haluttu ajatella,
että kaikki lapset
eivät ole samanlaisia,
eivät käyttäydy samalla tavalla,
eivätkä kaikki lapset kestä suuria ja "hälyisiä"
lapsi ryhmiä,
eivätkä sopeudu yleensäkään hoitoon, ovat ujoja, raisuja, vilkkaita, työläitä hoitaa jne.
Kas kummaa,
"jokin" kaupunki on huomannut,
että lapsiahan täytyy oikein hoitaakin ja huoltaa ja jopa kasvattaa koko tämän 10 tunnin hoitopäivän ajan, tarjota jokaiselle "sortille" jotain, mitä tarvitsevat, huomioida lasten erilaisuus, jne. Kas kummaa.......
tuolla tavalla kuin tuossa Hesarin jutussa on.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Vantaa nousee suht myönteisesti esille lasten asioissa. Ainakin Vantaan perhekuntoutuskeskus on tehnyt ansiokasta työtä lasten ja heidän perheidensä hyväksi.