ns.Euroopan omistajat

Hassu juttu, monta kertaa sattuu aihe juuri sellaiseen saumaan, että on päässyt harmittelemasta samanlaista tapausta. No, minulla on vähän samoin kuin sinulla, lähin Euroopan keisari löytyy seinän takaa. Aikuisen ikäinen ihminen, joka hakee aina vaan rajojaan.

Tuntuu kyllä siltä, että tämä lajike on lisääntynyt. Tavallaan arvoton/moraaliton yhteiskuntamme on ollut sille suosiollinen kasvualusta. Kun kukaan ei kiellä eikä käske... tai sanotaan vaikka, että loppujen lopuksi käskijä on monelle vasta oikeuslaitos.

Monta kertaa olen miettinyt, pitäisikö röyhkeyttä vastaan taistella vai luovuttaa vaan, antaa olla. Loppujen lopuksi harvoin olen noussut barrikadeille, se kuluttaa valtavasti voimia. Kuitenkaan helpolla tässä elämässä ei pääse kukaan, ei edes röyhkimys. Elämä karsii kovalla kädellä ihan kaikkia ennemmin tai myöhemmin.

Euroopan omistajuus ei tunnu olevan iästä kiinni. Minusta vaikuttaa siltä, että se kulkee perheittäin. Lapset omaksuvat omilta vanhemmiltaan käyttäytymismallinsa.

Ollessani vielä työssä, niin samassa talossa työskenteli muuan henkilö, joka piti lasikattoista Mersuaan jatkuvasti joko oven vieressä invalidipaikalla tai ulkoilmakahvilan pöytien seassa jalkakäytävän levennyksellä. Ravintolassa tai hotellissa tai ostaessan jotakin hän valitti kaikesta. Ruoan hän lähetti takaisin keittiöön, hotellihuone ei kelvannut, tavarassa oli aina jotakin vikaa, ja hän vaati hyvitystä. - Hänen poikansa ja tyttärensä ovat samaa maata. Samoin oli hänen isänsä.

Eräs sukulaisperhe on samanlainen. Koko huusholli on sitä mieltä, etteivät mitkään säännöt koske heitä. Käytöstavat ovat vain jotakin antiikkista perua. He eivät ole sovussa muun suvun kanssa. Vanhemmat antoivat rauhassa 11-vuotiaan ison veljen petkuttaa nuoremmalta 7-vuotiaalta veljeltä kaikki hänen säästönsä. "He oppivat rahan käytön". (Nyt, kun veljekset ovat aikuisia, he eivät ole puheväleissä.)

Eräs entinen työtoverini teki naimisissa ollessaan lapsen neljän muun naisen kanssa. No, hän kyllä maksaa yhä tänäpäivänäkin kaikille viidelle. Hänellä oli lapsi myös entisen vaimonsa kanssa. Hän on minulle kaukaista sukua. Hänen isänsä oli samaa sorttia.

Bussissa ja junassa olen kyllä itsekin syyllistynyt kahden paikan valtaamiseen. Kun on oikein väsynyt, niin kaipaa tilaa ympärilleen. Yritän olla mahdollisimman leveäsi ja sen näköinen, ettei tähän ole tulemista, mutta pakkohan sitä on antaa tilaa, jos vaunu on täynnä.

(Kerran lapsena junassa vastapäätä istui pulska rouva, hyvin pulska. Hänellä oli kaksi paikkalippua.)

Kyllä se uusi laji on keksitty. Nyt vain täälläkin vielä turhaan hidastellaan, pitäisikö etuoikeuksiin laittaa kersojen yliajaminen suojatiellä yms. Rahojen jako näille on jo hoidettu.

Busseista et tätä lajia kovin paljon kuitenkaan löydä. Sieltä löytyvät kuuluvat enimmäkseen kalojen rotuun, siihen kännikalojen heimoon.

Niitäkö on sittenkin olemassa, ihan oikeesti. Ja minä kun poloinen luulin jo tulleeni harhaiseksi ja kuvittelevani että niitä olisi.

Tarkoitan otsikossa meitä eläkeläisiä. Aika usein -varsinkin aamupäivisin- eläkeläisjoukko kokoontuu vaihtamaan kuulumisia kaupan käytäville, oviaukkojen eteen, jalkakäytäville... ohi ei pääse ellei kainosti huomauta, että saisiko tästä mennä. Olen aikaisemmin paheksuen ihmetellyt näitä 'tulppia' varsinkin kaupoissa. Nyt olen muutaman kerran huomannut itsekin seisovani piirissä :( .
-Onkohan kaupoissa liian kapeat käytävät??

palstalla.