Mikä on parasta/tärkeintä parisuhteessa? Paljon aiheet sivuavat parisuhdetta, siitä heräsi ajatus tähän kysymykseen.
Itselleni merkitsee eniten, että suhteessa on Hyvä olla kummankin. Fyysisesti ja psyykkisesti.
Itselleni merkitsee eniten, että suhteessa on Hyvä olla kummankin. Fyysisesti ja psyykkisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
John O´Donohue kertoo kirjassaan Anam cara, Se on kelttiläistä viisautta.
Sitä kuvaa vanha gealinkielinen nimitys anam cara. Se on gealinkeilinen ja tarkoittaa sielunkumppanuutta.
Sain kirjan eräältä ystävältäni ja se on kuulunut mielilukemistooni.
Eräs kihlapari kaiverrutti sormuksiinsa nuo sanat.
Minusta parisuhde ei toimi laisinkaan ellei siinä ole
- ANAM CARA !
sitä se hyväolo lienee, sielunkumppanuutta.
Fyysinen sotkee vaan asioita.
parisuhteeseen kuuluu minusta se, että molemmat arvostavat toisiaan aidosti. Luottamus toiseen on suhteen peruskivi, silloin toiselle antaa vapaasti liikkumatilaa kehittyä ihmisenä. Kuten mainitsit, fyysinen ja psyykkinen hyvä olo on myös keskeistä.
Onko tämä muiden ihmisten suhteen kehittymistä? Minusta pari voi toimia ja seurustella parina muiden ihmisten kanssa. Siinä tila rajautuu ihan sopivasti.
tarkoitan, hyvässä olossa, luottamus ja vapaa liikkuminen, jota mm. monet harrastuksetkin vaativat sekä ennenkaikkea arvostus sekä kumppaniaan että itseään kohtaan.
on voida tuntea, että toinen välittää, että on toiselle tärkeä ihminen. Ja että voi täysin luottaa toiseen, ja tietysti itsekkin olla sen luottamuksen arvoinen.
Tunteet tietysti:Rakkaus ilman ehtoja!
Muíta johdannaisia:
-kemiat
-saada olla oma itsensä
-rajoittamaton itsemääräämisoikeus/ vapaus ja lojaalisuus
Palkitsevinta:
-lapset
-uudelleen aika-ajoin syvenevä rakkaus/rakastuminen
-yhteinen koti, minne tulo voittaa aina lähtemisen sieltä.
Jos menettää toisen luottamuksen,sielussa nakertaa jatkuvasti.
Toinen on että saa olla oma itsensä,toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin tänne maanpäälle olet sattunut syntymään.
Voi kumpa nuo ja monet muut asiat olisikin järjestyksessä!!
Omastani vain voin puhua, muista ei ole kokemusta.
Kysyin kerran mieheltäni, että tiedätkö, miksi sinä?
Mieheni vastasi: Olen se turvallinen ja luotettava. Itse sanoisin että lisäksi myös loppuikäinen lohduttajani.
Ei puoleensavetävin.
Ei sielunkumppani.
En varsinaisesti nauti hänen seurastaan.
Mutta elämämme ei myöskään ole tylsää ja joka yö minulla on sängyssäni OMA MIES ja LASTENI ISÄ. Ja meillä on myös runsaasti täysin toisistaan poikkeavia lastenkasvastusmenetelmiä, emme täydennä toisiamme varsinaisesti, mutta melko laaja-alaista tämä on, kun molemmilla on ihan omat täysin toisistaan poikkeavat käsitykset likipitäen kaikesta...
Tämä ilmeisesti toimii... Ei oikein kyllä vastaa nuoruusiän haaveita, mutta kuitenkin.
(huom. ei sanaakaan rakkaudesta, se oli vain nuoruuden haavekuva ja me ollaan kait se ylijäämäpaloista koottu pari - tavallaan. Mieheni on minulla tavallaan uusiokäytössä, kun ei kelvannut entiselle eukolleen vaan sillä ois pitänyt olla vaan etelämaan elävää. Minä taas suosin suomalaista)
Johan tässä on mennyt näin jo yli 15 vuotta, niin miksei se mene vielä loppuelämäkin....