Olin kuullut paljon sekä myönteistä että kielteistä ennen menoani, vielä viimeisenä iltana eräs ystäväni paheksui kovasti niitä taloja ja onnitteli meitä, jotka emme ole aikeissa niihin muuttaa.
Seuraavana aamupäivänä aloin kierrellä siellä erään ystäväni kanssa, ja hämmästelin tosi paljon esim. sitä päretaloa, joka oli lehtikuusesta peräisin olevilla päreillä ulkovuorattu, en kyllä itsekään siihen muuttaisi.
Mutta oli monia kauniita ja kivoja asuntoja, joihin voisin aivan hyvin muuttaa! Niin, elleivät olisi siellä asti, Kauklahdessa, leikkisästi Kökkeliksi kutsutussa. Jäisi tutut kauemmaksi.
Tontit olivat liian pieniä, tuli tunne, että puuttui sekä yhteisöllisyys että yksityisyys.
Woodnotes- talo esmes oli kaunis ja varmaan hyvä asuinpaikka.
Kertokaahan kokemuksianne, jos kävitte!
Seuraavana aamupäivänä aloin kierrellä siellä erään ystäväni kanssa, ja hämmästelin tosi paljon esim. sitä päretaloa, joka oli lehtikuusesta peräisin olevilla päreillä ulkovuorattu, en kyllä itsekään siihen muuttaisi.
Mutta oli monia kauniita ja kivoja asuntoja, joihin voisin aivan hyvin muuttaa! Niin, elleivät olisi siellä asti, Kauklahdessa, leikkisästi Kökkeliksi kutsutussa. Jäisi tutut kauemmaksi.
Tontit olivat liian pieniä, tuli tunne, että puuttui sekä yhteisöllisyys että yksityisyys.
Woodnotes- talo esmes oli kaunis ja varmaan hyvä asuinpaikka.
Kertokaahan kokemuksianne, jos kävitte!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikä standarditalot, ahtaasti rakennetut. Tylsä kaupunki, ammattikorkeetasoset tyypit asumassa.
Sain myydyksi typerän paritalonpuolikkaan Espoosta ja rakensin uuden yalon sillä rahalla ja hulppealle tontille Espoosta 40 km länteen. Ne messutalot näyttävät ihan mökkihuusseilta.
Niin, Espoossa määrätyiltä alueilta menee 90 % nuorista lukioon ja suorittaa yo tutkinnon.
Jos ei joukossa pärjää, niin eihän se kiinnosta.
White trash-henkilö;D
ja hevosella pääsee, suoraan ammattikorkeaan. ;-) Yliopistot ovat erikseen.
Eihän päästy edes kävijätavoitteeseen, vaikka kaikki siitä vaahtosi.
Uusi asia minulle.
Niistä oli puhumus. TV:ssä näytetyt kuvat eivät tehneet oikeutta, hämmästyin nähdessäni todelliset asunnot, vaikkakin kuten sanoin jo aiemmin, ylilyöntejäkin oli, mielestäni, esmes tuo "Kotilo", siis se päretalo.
Toisaalta oli niin ihania olohuoneita, että tuli tunne, onko asuminen niissä viihtyisää ja kodikasta, vai pitääkö vain varoa vaaleita värejä hienoissa, ylisyvissä sohvissa. Miten niissä istutaan? mietin.
Joko reunalla ilman selkätukea tai takana jalat suorina "kuin muinen lasna"?
Aamupäivästä iltaviiteen riitti katselemista.
Yleensä asuntomessut on ollut pettymys. Mitään sykähdyttävää en ole nähnyt koskaan.
Olisipa joskus viihtyisä, tavalliselle ihmiselle sopiva talo. Kunnolla rakennettu, ilman fuskaamista. Asuntonäyttelyissä tietysti esitellään uusia tuotteita ja ratkaisuja. Joskus ne ovat sellaisia, että tietää jo heti nähdessään, että tuote on tuhoon tuomittu. (Esimerkiksi muoviset oven karmit ja kynnykset tai lastulevylistat ja -paneelit, joihin on prässätty kuvioita.) - Minulla on sellainen käsitys, etteivät entisten asuntomessualueiden talot mene kovinkaan hyvin kaupaksi, jos joku haluaa muuttaa pois.
Pari kertaa näyttelyn katunäkymät ovat muistuttaneet karjapihaa tai Rio de Janeiron slummeja. - Siitä on kyllä jo aikaa.
Asun varsin lähellä näyttelyaluetta. Kun menen sinne, niin toivoisin näkeväni jotakin sellaista, joka olisi hintansa väärti. - Oliko siellä?
Hintansa väärtejä, hmm..., vaikean kyssärin heitit!
Mutta jos ajatellaan messulipun hintaa, 15 €, niin
olihan toki näkemistä ja kokemista sen edestä. {Varsinkin minulla, joka sain vapaalipun.}
Vanhoista asuntomessuista puhuit. Minulla ensimmäisistä muistan vain sen, että kun mieheni ja esikoiseni kanssa siellä vaeltelimme, olin aivan väsähtänyt lopulta, vieläkin muistan juuri sen.
Nyt en väsynyt ollenkaan ja uskon sen johtuvan riittävästä veden juomisesta, mikä pitää virkeänä.
etten ottanut selvää asuntojen hinnoista, koska en mitenkään vakavissani suunnittele niin kauas kuin Kauklahteen muuttamista. Silloin jäisivät ystävät liian kauaksi.
Tutustuin asuntoihin vain asian harrastamisen vuoksi. Aikoinani olin niin innokas sisustaja. Nyt en enää niinkään, riittää kodikkuus ja viihtyisyys.
Ne ovat nykyisin ainoat kiinnostavat asiat.
Ei kiinnosta vähimmässäkään määrin tällainen sumppuasuminen ja kulissien pystyttäminen. Tykkään persoonallisista taloista, joita löytyy vallan muualta kuin messualueilta tai yleensäkään Espoon pönäkästä ilmapiiristä. Vanha puukaupungisosa saa minusta joskus vielä asukkaan.
Puutaloja oli myöskin asuntomessuilla, ja monet melko kivojakin, ainakin, jos vertaa niihin TV:ssä esitettyihin 'kanakoppeihin'.
Minäkin pidän paljon vanhoista puukaupunginosista, koulukaupungissani oli niitä paljon, rakkaus ehkä sieltä peräisin.