Lueskelin pitkästä aikaa näitä juttuja täällä ja pakko oli kirjoittaa omasta kokemuksestani.Eräs kirjoittaja oli kirjoittanut "kummituksista" näin:"Kummitus on ihmisen oma näköharha silmän verkkokalvolla"
Tästä olen täysin eri mieltä.Itse olen aina uskonut henkimaailmaan,vaikkei minulle ollut sattunut mitään tai en ollut nähnyt mitään kunnes n.4 vuotta sitten olimme kaverimme kanssa hoitamassa kahvitusta hänen vanhempiensa järjestämässä tilaisuudessa,todella vanhassa rakennuksessa joka oli joskus toiminut majatalona.Talon oli omistanut 3 sisarusta josta viimeisin oli kuollut n.vuosi sitten.(En muista oliko kuollut siinä samaisessa rakennuksessa)En ollut ikinä nähnyt kyseistä naista,joten en tiennyt minkä näköinen hän oli ollut.Touhutessani keittiössä jotain kuulin kuinka joku käveli aivan kuin paljain jaloin sanomalehtien päällä.Pelästyin ja lähdin pois keittiöstä.Kun tulin tovin päästä hakemaan lisää kahvia keittiöstä näin käytävällä vaalean hahmon kävelemässä todella hitaasti minua kohti.Hahmo oli todella selkeä ruumiin rakenteeltaan ja kasvoiltaan sekä vaatetukseltaan.Taas tietenkin pelästyin ja lähdin pois.Kun kaverini tuli vastaan käytävän päässä,pyysin häntä katsomaan käytävään ja kysyin että näkeekö hän tuon ja hän vastasi että kyllä.Menimme hoitamaan kahvitusta ja kun jonkin ajan päästä jouduin palaamaan keittiöön(en olisi todellakaan halunnut koska pelkäsin niin paljon)näin saman hahmon uudestaan.Tällä kertaa hän oli paikoillaan ja minäkin katselin häntä nyt hieman pidempään.Kumminkin pelko taas voitti ja lähdin pois.Sen jälkeen hahmoa ei enää näkynyt.Kun tilaisuus oli ohitse,tuli kaverini perhe tuttu näyttämään minulle valokuviatästä naisesta jonka hahmon olin nähnyt ja hän kysyi että oliko hahmo tämä nainen tässä valokuvassa?Vastasin että aivan täysin samannäköinen vaikka en ollut ikinä nähnyt valokuvia tästä naisesta enkä ollut nähnyt häntä elävänä.Kokemus oli toisaalta pelottava mutta toisaalta taas mielenkiintoinen.Tämän jälkeen en ole mitään nähnyt vaikka kovasti haluaisin.Jossain keskustelussa kirjoitettiin että kyky nähdä henkiä voi säilyä koko elämän tai sitten se on vain jonkun aikaa elämästä.Voiko tälläistä kykyä harjoittaa jotenkin?Jos,niin miten?Ja jos jollain samanlaisia kokemuksia niin olisi kiva kuulla.
Tästä olen täysin eri mieltä.Itse olen aina uskonut henkimaailmaan,vaikkei minulle ollut sattunut mitään tai en ollut nähnyt mitään kunnes n.4 vuotta sitten olimme kaverimme kanssa hoitamassa kahvitusta hänen vanhempiensa järjestämässä tilaisuudessa,todella vanhassa rakennuksessa joka oli joskus toiminut majatalona.Talon oli omistanut 3 sisarusta josta viimeisin oli kuollut n.vuosi sitten.(En muista oliko kuollut siinä samaisessa rakennuksessa)En ollut ikinä nähnyt kyseistä naista,joten en tiennyt minkä näköinen hän oli ollut.Touhutessani keittiössä jotain kuulin kuinka joku käveli aivan kuin paljain jaloin sanomalehtien päällä.Pelästyin ja lähdin pois keittiöstä.Kun tulin tovin päästä hakemaan lisää kahvia keittiöstä näin käytävällä vaalean hahmon kävelemässä todella hitaasti minua kohti.Hahmo oli todella selkeä ruumiin rakenteeltaan ja kasvoiltaan sekä vaatetukseltaan.Taas tietenkin pelästyin ja lähdin pois.Kun kaverini tuli vastaan käytävän päässä,pyysin häntä katsomaan käytävään ja kysyin että näkeekö hän tuon ja hän vastasi että kyllä.Menimme hoitamaan kahvitusta ja kun jonkin ajan päästä jouduin palaamaan keittiöön(en olisi todellakaan halunnut koska pelkäsin niin paljon)näin saman hahmon uudestaan.Tällä kertaa hän oli paikoillaan ja minäkin katselin häntä nyt hieman pidempään.Kumminkin pelko taas voitti ja lähdin pois.Sen jälkeen hahmoa ei enää näkynyt.Kun tilaisuus oli ohitse,tuli kaverini perhe tuttu näyttämään minulle valokuviatästä naisesta jonka hahmon olin nähnyt ja hän kysyi että oliko hahmo tämä nainen tässä valokuvassa?Vastasin että aivan täysin samannäköinen vaikka en ollut ikinä nähnyt valokuvia tästä naisesta enkä ollut nähnyt häntä elävänä.Kokemus oli toisaalta pelottava mutta toisaalta taas mielenkiintoinen.Tämän jälkeen en ole mitään nähnyt vaikka kovasti haluaisin.Jossain keskustelussa kirjoitettiin että kyky nähdä henkiä voi säilyä koko elämän tai sitten se on vain jonkun aikaa elämästä.Voiko tälläistä kykyä harjoittaa jotenkin?Jos,niin miten?Ja jos jollain samanlaisia kokemuksia niin olisi kiva kuulla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
satutäti kyllikkikö siellä. Täällä satusetä.
Tunkekaa nuppinne hanuriin apinat ja antakaa kaikkien kirjoittaa vapaasti kokemuksistaan! Montakohan juttua tännekkin on jätetty kirjoittamatta juuri siksi kun tuo on se mitä saa vastaukseksi vaivannäölle!!
Epäilkää rauhassa mutta pitäkää se omana tietonanne...
jos et osaa käyttäytyä asiallisesti,niin älä enää kirjoittelekaan
mene pois häiriköimästä näiltä sivuilta,sulla on varmaan joku hyvä juttu kerrottavana,
kerro se ja lopeta noi lapsellisuutesi.
Minä näin pienenä kummituksia, nukuin usein valot päällä ja usein vaanhempien vieressä, jos he suostuivat. Äiti aina selitteli että kaikki olisi vain unia.
Kuulin välillä kuiskauksia ja tunsin jonkin läsnäolon usein ollessani yksin. Kerran jokin kuiskasi minua nimeltä ja kysyin onko joku huoneessa, vastaus oli, olemme täällä kahden. En muista mitä tuossa sitten seuraavaksi tapahtui, mutta tuo ei suinkaan ollut ainut. Tuota ei muula voi selittää varmaankaan, kuin että minulla oli kolmas silmä auki. Minulla oli pieni vaatekomero tyhjä että pääsin sinne piiloon, ja siellä usein olinkin kun äiti kävi kaupassa ja jouduin olemaan yksin.
Jatkan vielä hiukan myöhemmin.
Välillä näin aavemaisen naisen jolla oli vanhanaikaiset vaatteet, ihan keskellä kirkasta päivääkin. Muitakin juttuja tuli nähtyä, kukaan ei uskonut, kuten tyypillistä. Se nainen oli harmaa ihonväriltään eikä se tykännyt puhua.
Vaikka kerrottavaa riittäisikin enemmänkin, riittäköön tämä nyt tästä.
Jos muilla on ollut samanlaisia kokemuksia, olisin valmis kuuntelemaan.
Oli hauska lukea viestiasi. Itse kuulen niita "kuiskauksia" ihan nyt aikuisialla.
Veikkaan, etta kyseessa ovat joko henkioppaat, suojelusenkelit tai sitten joskus "tavis-henget", eli huoneistossa jostain syysta pyorivat henget...
Jos kuiskauksen sanoma on positiivinen ja avulias, kyseessa on todennakoisesti suojelusenkeli. Jos negatiivinen/pelottava, saattaa levoton "tavis-henki" olla asialla...
Oletko muuten koskaan nähnyt mitään kuiskausten lisäksi.
Haluisikko ruveta tän palstan sefuks. :P
Oot niin kiinnostunu rajatiedosta että voisit olla ehkä hyvä siinä. Tai en tiedä olisitko hyvä sefu, ainahan sitä vähän aikaa voi testata. :P
mikä on sefu
suurin osa aaveista ja kummituksista ovat aivan harmittomia,räyhähenget ovat sitten taas omaa luokkaansa,ne kannattaa ottaa tosissaan.itsemurhan tehneitten sielut eivät
pääse taivaaseen vaan jäävät tänne kummittelemaan,ja häiritsemään ihmisiä.yleensä
ihminen tapaa jonkun olennon kun hän on yksin,jossain.
muutin 2-kuukautta sitten kouvolan keskustaan kerrostaloon joka on rakennettu -54
en ehtinyt asua uudessa asunnossani kun kaks kuukautta kun alkoi tapahtua kummia,
kun olen nukkumassa herään siihen että joku kävelee eteisestä keittiöön ja alkaa niin-
kun tekemään jotain keittiössä,kolistelee astioita,tätä on sattunut jo monen viikon ajan.
kerran kyllästyin tähän hommaan ja menin keittiöön peloissani.hahmo seisoi minun
edessäni ja sanoi,mene lepäämään,minä tiskaan.olin aivan pelit pois ajatus ei toiminut
enkä pystynyt liikkumaan vähään aikaan,sitten käteni alkoi toimimaan ja yritin työntää
aavetta itsestäni poispäin ja sanoin että sulla ei oo mitään asiaa tänne,mene pois!!
astiat kilahti ja hahmo lähti pois,ja mulle tuli sellainen lämmin ja helpotuksen tunne.
mutta olen varma etää tapaan vielä jonain yönä tämän naisen joka varmasti on tullut
rajan tuolta puolen tervehtimään minua.
ilomantsin käenkoskella kummittelee.eräs mies tapettiin siellä uudenvuodenaattona,ja jäi sinne aaveena etsimään tappajiaan.joka uudenvuoden yönä tämä kyseinen mies
etsii metsästä tappajiaan joka uudenvuodenyönä,lyhty kädessäänmuistan vieläkin sen
risteyksen misssä tää on tapahtunut,koska olen ollut siellä tekemässä metsurin hom-
mia.