Aloin seurustella miehen kanssa, jolla lapsi.Olemme olleet yhdessä jo usean vuoden. Kaikki meni hyvin. Tykkäsin leikkiä lapsen kanssa ja hän piti minusta. Ainoa, joka aiheutti ongelmia, oli miehen entinen. Jatkuvaa puhelinterroria, kiristystä, manipulointia, meidän asioihin sotkeutumista. No...minä yritin ne kaikki kestää mieheni kanssa urhoollisesti. Miehen entistä harmitti kovasti nähdä, kuinka hienosti meillä meni. Kävi jopa joskus meidän ikkunamme takana seuraamassa elämäämme.
Muutin miehen kanssa yhteen. Sitten alkoi jo kypsyttäää, aina kun lapsi tuli, tiesi se ongelmia eksän suunnalta. Aina oli jotain naputettavaa. Emme päässeet naisen ahdistelusta eroon sitten millään. Nyt kun lapsi on 6-vuotias, olen vieraantunut hänestä täysin. Kaikki nuo negatiiviset tunteet ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni häneen. Olisi niin paljon helpompaa, jos me olisimme mieheni kanssa säästyneet vuosien kiusanteolta ja ahdistukselta. Suhteemme on kärsinyt tuon eksän kiusan takia aivan liikaa.
Että näin. Emme me eroamassa ole, mutta niin erilaista olisi myös lapsen elämä, jos äitinsä olisi hänen parastaan ajatellut ja antanut meidän olla rauhassa. En ikinä ehkä enää saa suhdettani lapseen normaaliksi, koska se tuntuu kuitenkin niin vieraalta ajatukselta, että olisin hänen kanssaan läheinen. Siitä kärsimme me molemmat yhtä lailla. Mieheni ymmärtää kyllä tilanteen ja on minun tukenani, hän on aivan yhtä kypsä tähän pelleilyyn.
Ettekö te hyvät lasten vanhemmat ymmärrä, että lapsi siitä kärsii ihan yhtä lailla kuin me aikuisetkin, kun terrorisoitte ex-puolisojanne? Kyllä se aiheuttaa sellaista yleistä pahaa oloa, eikä missään tapauksessa ole hyväksi lapselle. Ette te voi rikkoa ex-puolisojenne suhdetta, vaikka kuinka yrittäisitte, mutta kaikkea muuta pahaa kyllä saatte aikaan.
Muutin miehen kanssa yhteen. Sitten alkoi jo kypsyttäää, aina kun lapsi tuli, tiesi se ongelmia eksän suunnalta. Aina oli jotain naputettavaa. Emme päässeet naisen ahdistelusta eroon sitten millään. Nyt kun lapsi on 6-vuotias, olen vieraantunut hänestä täysin. Kaikki nuo negatiiviset tunteet ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni häneen. Olisi niin paljon helpompaa, jos me olisimme mieheni kanssa säästyneet vuosien kiusanteolta ja ahdistukselta. Suhteemme on kärsinyt tuon eksän kiusan takia aivan liikaa.
Että näin. Emme me eroamassa ole, mutta niin erilaista olisi myös lapsen elämä, jos äitinsä olisi hänen parastaan ajatellut ja antanut meidän olla rauhassa. En ikinä ehkä enää saa suhdettani lapseen normaaliksi, koska se tuntuu kuitenkin niin vieraalta ajatukselta, että olisin hänen kanssaan läheinen. Siitä kärsimme me molemmat yhtä lailla. Mieheni ymmärtää kyllä tilanteen ja on minun tukenani, hän on aivan yhtä kypsä tähän pelleilyyn.
Ettekö te hyvät lasten vanhemmat ymmärrä, että lapsi siitä kärsii ihan yhtä lailla kuin me aikuisetkin, kun terrorisoitte ex-puolisojanne? Kyllä se aiheuttaa sellaista yleistä pahaa oloa, eikä missään tapauksessa ole hyväksi lapselle. Ette te voi rikkoa ex-puolisojenne suhdetta, vaikka kuinka yrittäisitte, mutta kaikkea muuta pahaa kyllä saatte aikaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että kaikki laitetaan aina ex:n syyksi? Jotenkin vaan tuntuu oudolta, että kaikki olisi yhdestä ihmisestä kiinni. Tangoon tarvitaan aina kaksi, you know!
Voin todellakin uskoa että on olemassa pareja joiden ei olisi ikinä pitänyt ees yhteen mennä,tai ees hankkia yhdessä lapsia!
Itse erosin,kun mies löysi uuden..en alkanut heitä terrorisoimaan..vaan annoin elää omaa elämäänsä kuten hekin tekivät minulle ja lapsille.
Nyt vain tuon nykyisen miesystäväni ex-avopuoliso terrorisoi aivan liiaksi..ja kun tukeakin häntä viel pitäisi?Vaikka miesystäväni oli sinkku tavatessamme,ja tuolla hänen ex puoliskollaan oli uusi suhde..jonka kanss kuulema jo kihlautunutkin!
Jotensakin tahtoo pitää kiinni vanhasta..eikä
ymmärrä että se aika mennyttä!
Täällä on monia kirjoituksia terrorisoivista ex- puolisoista. Useimmiten miehen entinen puoliso ja lapsien äiti.
Kitjoittamasi ja kuvaamasi tilanne viittaa jo rikosoikeudellisen ilmoituksen tekoon. Jos ex-puoliso terrorisoi puhelimella ja kurkkii ikkunoista, se on kotirauhan rikkomista ja sitä kautta ilmoitus poliisille.
Mikäli ex- puoliso terrorisoi tavalla jos toisella tapaamisaikoina lapsen isän luona vierailuja, siitä tehdään ilmoitus lastenvalvojalle.
Mikäli lapsen oloissa kotona on jotain arveluttavaa, epäillään esim. että lasta rajoitetaan yhteydenpidossa tai hänelle mustamaalataan isää, siitä tehdään ilmoitus lastenvalvojalle.
Sosiaalitoimi puuttuu asiaan, tarvittaessa lapsen äidin eli lapsen luona käydään, lasta ja exää haastatellaan, ja jos tilanne kärjistyy oikein pahaksi, se vaikuttaa jopa huoltajuuskysymyksiin. Onko terrorivoiva äiti todella lapsen etua ajatteleva vanhempi?
Huomatkaa, terroisoivaa lasta ei tarvitse kestää ja ennen kaikkea, hän ei ole lapsen etua ajatteleva! Päivastoin, kysymykseen voi tulla lastensuojelullinen; lapsen turvallisuus ja normaali kasvu vaarantuu.
Ja ei vähäisin seikka sekään; kenenkään ei tarvitse sietää kenenkään ikkunoiden takana kyttäämistä, soitto vain poliisille ja ilmoitus!
Samantyyppinen on mieheni exä, jo 8kk jatkunut puhelinterrorismi on onneksi laantumaan päin.
Aina kun lapset olivat meillä niin koko ajan soitteli lasten puhelimiin "Miten menee, mitä te teette?". Siihen v***tuneena suljimme kummankin kännykät viikonlopun ajaksi ja ilmoitimme exälle että ei pitäisi olla mitään asiaa kun lapset ovat täällä, kuulumiset ehtii kertoa sitten kun kotia palaavat. Okei, ei riittänyt, sitten alettiin hakkaamaan viestejä exän puhelimeen, jos viestiin ei vastattu niin kohta soi puhelin.
Riitaa tuli haku ja palautus ajoista/paikoista. Nyttemmin on nämä paperille sovittu lastenvalvojalla, eipä exä raukka keksi enää mistään millä terrorisoida :)
On noi jotku, varsinkin naiset sitten idiootteja. Otetaan ero lasten isästä, yleensä vaihdetaan uuteen. SItten kun isä löytää uuden kumppanin tehdään kaikki että heillä menisi suhde nurin, kutti vaan kaikille niille jotka ette ole onnistuneet siinä *räkänaurua*
Ja ketjun aloittajalle, pidä kiinni äläkä kiusallakaan näytä hermostumistasi sille luuskalle. Hymyilet nätisti vaan, ärsyttää vielä enemmän. Ja jos se vielä tulee ikkunoista kurkkimaan niin soitat poliisit ihan heti.
Noista muista asioista lastenvalvojalle ja äkkiä.
Vahinko on jo tapahtunut, syyttely ei auta. Ja vaikka lapsen äiti on tehnyt tyhmiä asioita, niin muuttaako se oikeasti sitä, että lapsi ei ole vihaasi ansainnut? Miten ajattelit tehdä jatkossa? Jotenkin tulee niin surullinen mieli, kun asetun tuon lapsen asemaan. Yhtä pahalta se viha lapsesta tuntuu, oli sen aiheuttanut sitten hänen äitinsä tai oli se syntynyt vain hänen olemassaolostaan. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka tekevät väärin. Mutta se ei oikeuta sinua alentamaan itseäsi heidän tasolle.
En kutsuisi tunteitani vihaksi, se on turhan väkevästi sanottu, mutta sanotaanko vaikka,että ahdistun lapseen liittyvistä asioista. Lapsi on syytön, hän ei ole saanut äitiään valita, mutta silti. Ihmismieli on niin kiemurainen ja vaikea, että vaikka kuinka itselleen toitottaisi,että älä ajattele niin tai näin, niin se ei aina auta. Tiedän sen tosiseikan, että jos emme olisi näitä ilkeyksiä koskaan nähneet, vaan lapsen äiti olisi ollut aikuinen ihminen, olisi meidän tilanteemme ollut todella paljon helpompi! Olisi ollut aikaa keskittyä olennaiseen, yhdessä oloon, eikä aina tuskastella sitä, kun yöllä tulee viestiä tai kännipuheluja, että mitä nyt taas! Jotkut ihmiset ovat viisaampia ja osaavat ajatella järjellä, minä olen aikalailla tunne-ihminen ja minun on vaikea antaa anteeksi tällaisille ihmisille!
Näin se on meilläkin mennyt. Miehellä 8 vuotias lapsi edellisestä liitosta. Kohta 3,5 vuotta mennyt heidän erosta ja meidän yhteisestä ajasta.
Oma lapsi meille tulossa ja hirveää valittamista/haukkumista tulee edelleen mieheni ex:n suunnalta. Ja minä olen kuulemma syyllinen kaikkeen ja olen heidän välissä. Rikoin kuulemma heidän liiton, vaikka ex kävi itse vieraissa ja luonteeltaan on todella todella vaikea ja hyvin lapsenomainen persoona. Hän on myös hyvin taipuvainen masennuksiin ja syökin lääkkeitä vähän väliä (näin oli jo aiemmin). Tulin kyllä samaan aikaan kuvioon mukaan kun mies muutti erilleen, mutta heidän välejään en rikkonut.
Ex erosi vasta uudesta suhteestakin, joka heillä kesti 2 vuotta. Tänäkin aikana saimme kuulla kuinka hän haluaa mieheni takaisin ja kuinka uusi mies on niin huono kaikessa (silti piti tätä 2 vuotta). Hän syyttää miestäni, että hän on niin eri mies minun kanssa kuin hänen. Siis eikös se näin ole, että jokainen suhde on erilainen?
Mieheni lapsesta pidän paljon ja hänen kanssaan touhuan mielellään, vaikka on usein päiviä, jolloin lapsenluonne ja sanat muistuttaa, etten ole hänen äiti. Ongelmat toisessa päässä näkyvät lapsen kautta meille. Olemme puolestaan yrittäneet ettei niin ainakaan meidän puolelta tule. Lapsi kyselee erosta ja kaikesta ja yritämme keksiä vastauksen, joka ei aiheudta ongelmia ja on puolueellinen selitys molemmille kodeille. Esimerkiksi eron syyksi olemme kertoneet isän ja äidin erimielisyydet ja luonteen - ei suinkaan äidin psykopaattisuutta/syrjähyppyä.
Olemme tehneet ratkaisun, että en ole yhteydessä miehen ex:ään koska hän ei minua siedä. Exä haluaa hoitaa asiat mieheni kanssa ja minulle se sopii. Olenoppinut suhtautumaan asioihin nyt keveämmin eli en ajattele tätä exää vaan eläköön hän siellä omalla puolellaan. Onneksi välimatkaa on 250 km niin ei ole vaaraan vahingossa törmäillä.
Että joskus lapsen käytös ahdistaa, jos huomaa, että se juuri siitä, että lapsi on kuullut toisessa kodissa puhuttavan asioista, josta sen ei tarvitse tietää tai että äiti on selittänyt asioita meitä vastaan.
Yritämme näissä tilanteissa korjata asian, mutta minulla tekisi joskus mieli ottaa auto ja ajaa exän luo ja kertoa pari faktaa näistä hänen sanomisistaan.