Moikkelis! Minulla on 6,5v. tyttö, joka juuri aloitti esikoulun. Hän harrastaa parhaillaan urheilua, eli tarkoittaen tällä, että hän käy urheilukoulussa (yleisurheilu) 2 kertaa viikossa. Nyt olemme ajatelleet hänelle myös telinevoimistelukoulua, josta hän on aivan innoissaan ja olisi halukas sinne myös menemään. Se olisi myös kaksi kertaa viikossa. Nyt mieltäni kuitenkin painaa se, että mahtaako 6,5v jaksaa? ..että on eskari, yleisurheilukoulu ja plus sitten vielä tämä telinevoimistelu..mitäs mieltä..onko liikaa vaadittu..lapselta, joka on kuitenkin kasvavassa iässä...kommentteja..pistäisittekö vielä sinne telinevoimistelukouluun..? Onko muita vanhempia, joiden lapset harrastavat kahta eri lajia?
liikaako?
mitäs mieltä te?
8633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, minun mielestäni 6,5 vuotias ei jaksa käydä yhteensä 4kertaa vk:ssa harrastuksessa, koska on eskarissa. mielestäni 1-2krt vk:ssa on sopiva määrä, tuon ikäiselle. Tiedän nä'istä harrastuksista että moni ottaa aina harrastuksia 4-7 krt v:kossa ja siiten se äkkiä lopahtaa. eli suositus on että ei niin montaa kertaa viikossa vaikka olisi 6,5v tai pienempi tai vanhempi.
Moikka!
jos lapsi haluaa, niin kokeilla voi mielestäni hyvin. Tehkää lapselle selväksi, että jos alkaa vanhemmista näyttää liian raskaalta lapselle, niin toinen harrastus loppuu kunnes lapsi kasvaa hiukan lisää.
Mun 8v. pojalla on pari harrastusta, treenejä viitenä päivänä viikossa yhteensä ja pelit päälle sekä koulu. Hyvin tuo jaksaa urheilla ja hoitaa koulunsa hyvin.
Meillä ehtona on, että koulu tulee aina ykkösenä, siitä ei laisteta urheilun vuoksi! Ja tietenkin lapsen oma tahto urheilla on tärkeää, pakottaa ei saa. Myös yöunet on oltava riittävän pitkät, illalla meillä ei kukuta vaan nukutaan =)
Mutta te vanhempina tunnette oman lapsenne parhainten, mitä hän jaksaa ja mikä on liikaa hänelle.
Lapsi ei tunne rajojaan ennen kuin saa kokeilla niitä, mutta vanhemmat viimekädessä asettaa ne rajat.
Kaunista syksyä ja iloa urheiluun koko perheellenne =)
Kyllä 4-7 kertaa viikossa on ehdottomasti liikaa. leikillekin pitäisi löytää aikaa.
Meillä aikoinaan silloin 8-9-vuotias poika harrasti 4-5 keraa viikossa urheilua. Hyvin tuntui jaksavan ja koulu sujui. Jouduin hakemaan kesken päivän koulusta pois, kun puhe ja kävely yhtäkkiä aihettivat hankaluuksia. Lääkäri epäili ensin aivoverenvuotoa, mutta vuorokauden tarkkailun jälkeen kun mitään fyysistä ei löytynyt, totesi, että ylirasitusta. Tuon ikäinen lapsi ei osaa vielä hallita rajojaan vaan saattaa oireilla näinkin. Urheilua vähennettiin ja sen jälkeen kaikki ok.
...rajojen asettamisen tärkeydestä, se on viimekädessä vanhempien tehtävä.
Meillä ei ole ilmaantunut mitään ongelmia jaksamisen(fyysisen tai henkisen)kanssa. Enemmänkin tuntuu, että lapsi jaksaa paremmin keskittyä esim.kouluun, nukkuu paremmin ja syö paremmin kun on liikkunut.
Lapset(kin) ovat yksilöitä, toiset jaksaa enemmän kuin toiset. Merkittävää on myös kunkin lapsen mielenkiinnon kohteet. Lasta tulisi kuunnella aktiivisesti; mitä hän ajattelee harrastuksistaan, pitääkö hän niistä oikeasti, jaksaako hän, onko innostunut jne....yhdenkään lapsen ei tulisi harrastaa mitään koska vanhemmat haluaa, sitäkin näkee ikävä kyllä...
Meillä poika ei ole juurikaan kiinnostunut pleikasta/tietokonepeleistä vaikka niitäkin meiltä löytyy, mielummin hän lähtee ulos liikkumaan/pelaamaan. Meillä liikunta muutenkin yhdistää perhettä, liikumme paljon yhdessä eri tavoin. Meille laatuaikaa on esim. yhteinen telttaretki, kalareissu, uimareissu, pyöräily jne... Joskus on toki mukavaa rentoutua leffaa katsomalla ja herkuttelemalla =)
Mutta jokainen tyylillään ja resurssiensa mukaan, mielestäni ei oikein voi lähteä arvostelemaan toisten perheiden/lasten tapaa urheilla, koska ulkopuoliset harvemmin tietävät perheen asioista kuin pienen pintaraapaisun...ainakaan näin keskustelupalstoilla ;)
Liikkumisen iloa kaikille!
Et tiedä ellette kokeile.Meillä lapset harrastavat paljon: kesällä yleisurheilua, suunnistusta, pesäpalloa...Talvella painia, hiihtoa...
Minulla on nyt ekaluokkalainen tyttö, eli viime vuonna oli eskarilainen. Koko vuoden tyttö kulki isonveljen (silloin tokalla, nyt kolmannella) mukana 2 kerta viikossa painiharjoituksissa. Lisäksi meillä hiihdetään aktiivisesti ja käydään hiihtokilpailuissa, painikisoissa, ja joskus yu-hallikisoissa. Siis talvisin. Kesäisin on taas kesälajit.
Meiltä tuonne painisalille tuli matkaa 60 km, eli n 40 min autolla, ja tuo matka väliin rassasi lapsia. Joskus olivat väsyneitä, mutta silloin jätetiin joku kerta väliin tai ei hiihdetty niin usein. Koti-iltojakin täytyy olla ja aikaa jäädä kavereille ja leikeille.
Kokeilkaa. 4 iltaa viikossa tuntuu aika paljolta, mutta voitteko esim käydä kerran toisessa ja kerran toisessa? Yleisurheilu ja telinevoimisteluhan vain tukevat toisiaan ja tuon ikäiselle on plussaa monipuolisesta liikkumisesta. Jos lapsi on väsynyt, ei ole pakko lähteä ihan joka kerta.
Kerro sitten miten kävi. Ihan itseä kiinnostaa, koska meitä pidetään jonkin sortin kaheleina, kun lapset rehaavat kilpamielessä niin monessä eri lajissa (poika kuudessa ja tyttö neljässä)
Vaikuttaa ihan yltiöpäiseltä touhulta. Ei ihme jos teitä pidetään kaheleina. Kohtuus kaikessa.
Kuka sanoi, ettei meillä harrastettaisi kohtuudella? Nimenomaan mielestäni mainitsin, että jos ollaan väsyneitä tai ei muuten huvita, ei ole pakko mennä.
Jos ollaan monessa mukana, ei se tarkoita sitä, että muuta ei tehtäisi. Lapset ovat sen verran nuoria (7 ja 9), että heidän ei tarvi vielä olla kybällä mukana kilpaillakseen jossakin lajissa. Valinnan aika on sitten myöhemmin ja toivottavasti silloin on edes joku laji jäänyt harrastukseksi. Kyllä niitä katumaleksijoita näkee yllin kyllin kaupungilla. Ja kun lapsille mieluisia lajeja on ja niitä ei haluttaisi jättää poiskaan, miksi suotta pitäisikään?
Tää on meidän elämäntyyli ja olen kyllä huomannut, että sellaiset, joiden lapset eivät urheile (ja nimenomaan kilpaile), eivät sitä käsitä. Me lähdemme lauantaina kisoihin, te ehkä uimaan tai torille enkä näe kumpaakaan huonona vaihtoehtona. Eikä tämä tarkoita, että me joka lauantai johonkin lähtisimme.
Urheilu ja kisat ovat tuoneet todella paljon sellaisia kavereita lapsille, joita he eivät muuten ehkä olisi lainkaan tavanneet. Harjoitukset ja kisat on myös samalla yhdessäoloa ja muiden tapaamista.
Poika varsinkin olisi oikea pleikkarifriikki, jos antaisi. Mieluummin vien hänet urheilun pariin pariksi tunniksi, kuin kuuntelen naukumista peliajoista.
Meillä on ilmeisesti erit arvostukset elämässä. Minulle on tärkeää, että lapset urheilevat edes jotenkin. Ja mitä enemmän vaihtoehtoja tarjoaa, sitä varmemmin joku laji jää. Tällä hetkellä kaikki lajit ovat lapsille tärkeitä. Jollekin toiselle voi olla tärkeää, että lapsi soittaa pianoa tai käy näytelmäharjoituksissa. Enkä näe kumpaakaan huonona vaihtoehtona.
meillä vähän saman tyylistä touhua ja ei sitä muut ymmärräkään kuin samanhenkiset ihmiset. meillä myös 2 lasta ja monta kilpalajia. taaplatkaa te tyylillänne ja älkää välittäkö ihmettelijöistä. niin mekin tehdään.