Kun meitä sijaisperheitä on monenlaisia, eikä mikään tunnu biovanhemmille oikein kelpaavan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) olisikin kiva kuulla mielipiteitä, millainen olisi se ihanne sijaisperhe teidän biovanhempien mielestä. En puhu nyt pelkästään sijais"äidistä" vaan siis koko sijaisperheestä, ottakaa myös huomioon perheen muut ominaisuudet, työpaikat, lapsilukumäärä, iät, asuinalueet yms. Perustelkaa mielipiteenne.
Paras sijaisperhe!
Kaisuli
121949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
joka tekee sen ilman rahakorvausta.
Että se parantaisi jotenkin sijoitettujen lasten arkea? Että sijaisperheellä olisi mahdollisimman vähän rahaa käytettävänään toisen lapsen hoitoon? Vai miksi näin ajattelet?
Jatkaa tätä keskustelua,nauttii vaan tämä ,joka ilmaseksi kehottaa tekee,on meinaan ihminen ,joka ei tie näistä asioista mitään,kunhan yrittää provoilla,annetaan olla !
mutta itselleni tuli mieleen, että ehdottaja tarkoittaa sitä, että kun perhe ottaa sijaislapsen, niin ottaa hänet perheenjäseneksi eikä rahan vuoksi. Kasvattaa aivan kuin omia lapsia samoilla tuloilla, eli ylimääräisenä "tuloina" lapsilisä ja mahdollinen kelan hoitotuki, jos lapsella on esim diabetes ym, hoitotukeen edellytettävä kriteeri. Silloin lapsenkasvatus ja hoito on samalla viivalla omien lasten kanssa, eikä se ole bisnestä.
Toinen keino on saada adoptio, niin lapsi on silloin samanarvoinen omien kanssa.
jos joku tekee rahasta hoitotyötä sellainen ei ole hyvä sijaisvanhempi. silloin on parempi antaa ne rahat äidille joka voi hoitaa oman lapsensa
ajattelua.
En hoitaisi kahta sijaisnuortani ilman korvauksia vaan saisivat lähteä.
Enkä tukilapsiani.
Yhden vauvana tulleen adoptoisin mielelläni.
Kyllä meille sijoitetut lapset ovat ihan täysin perheenjäseniä, mutta emme me heitä olisi perheemme jäseniksi ilmaiseksi ottaneet.
Meillä on neljä biologista lasta ja heidät olemme tuloillamme pystyneet kasvattamaan, enempää biologisia lapsia emme laskujemme mukaan olisi voineet kasvattaa siten kuin haluamme (on maksullisia harrastuksia yms.). Kuitenkin koimme henkisten resurssiemme riittävän hyvin vielä useammallekin lapselle, joten tarjouduimme sijaisperheeksi - meillä on siis perhe, jossa osan lapsista taloudellinen ylläpito on yhteiskunnan vastuulla.
Ei mielestäni kukaan voi vaatia, toivoa tai odottaa että joku hoitaisi jonkun ventovieraan lapsia ilman minkäänlaista korvausta.
Onhan jo lapsellakin siihen oikeus. Eikä me sijais vanhemmat näitä korvauksia olla vailla siksi että rakkautta annamme jonkun toisen lapselle.
Et ymmärrä että rakkaus on laaja käsite joka näköjään sinulla on vielä hakusessa. Mitä rakkaus on sinulle kuinka sen välität lapselle/nuorelle jolla on elämässä hätä ja suuri tunnepohjainen tuska.
oletko jäänyt olettamukseen että rakkaudesta elää vaikka ilman ruokaa ym.
Lähisukulainenkaan ei siihen hommaan ryhdy ilman rahallista korvausta. Olet varmaan lukenut täällä ketjussa kuinka moni lapsiaan rakastava suorastaan huutaa ja vaatii omienlastensa hoitamiseen yhteiskunnalta juuri sitä puhdasta rahaa.
Miksi? kysynkin sitä suoraan itse biologisilta vanhemmilta. Miten heillä ei se onnistu vaan se raha on heidän rakkautensa omiin lapsiin eikä lapsi saa siitä kuitenkaan sitä omaa osinkoaan sen kummemmin raukkautta kuin rahaakaan.
Sillä rahalla kun on niin kummallinen taito vain huveta kukkarosta, eikö vaan. Minä tiedän koska minulla on rahaa ja kyllä se vaan hupenee mukavasti lasten toimintaan enkä siitä ole katkera enkä huolissani se on täysin oikeuden mukaista kaikilla pitää saada olla mielekästä toimintaa ja se useinkin maksaa aika paljon. Esim. halkojen pilkkominen on mielekästä toimintaa mutta se maksaa kun pitää ostaa niitä puita joita sitten voi ruveta porukalla tekemään polttopuiksi. Panna pinolle ja sitten tarpeen vaatiessa kantaa ne polttopuut vielä sisälle sekin on perheen kaikkien yhteiseksi hyödyksi ja "iloksi".
Enkä muuten usko että saisimme huostaan otettuja lapsia ilman että siitä maksettaisiin korvausta. Itsestä on sitten kiinni jos sen korvauksen annan hyväntekeväisyyteen. Mutta ei se minusta tee sen parempaa sijaisvanhempaa.
On asia erikseen olla lapsia vain tilapäisesti kuten maalla oli aina kaupunkiserkut kesälomilla eikä heistä mitään yhteiskunnan varoista maksettu se oli aivan muuta kuin sijaislasten kasvatus joka on toimeksianto ja sopimuksen mukainen tehtävä.
Toivon että sinun sanomasi on pelkkä olettamus ja ajattelematon kommentti. Näinkin voi käydä.
Jos lapsen on kuitenkin elettävä sijaishuollossa, sijaisperheessä, niin eikö se ole lapsenkin etu, että hänen hoitoonsa on panostettu ja että sen hoitorahan turvin häntä voidaan hoitaa kotona ja sillä korvataan hoidosta aiheutuneet kulut mm. En ymmärrä mitä sijaislapselta on pois, jos hänen hoitoonsa annetaan rahaa tai päinvastoin, miksi hänen hoitoonsa ei annettaisi rahaa? Miksi biovanhempi haluaisi että oman lapsen hoitoon ei annettaisi tukea...ei mene jakeluun.
Tätä bio juuri pelkäävätkin, että sijaisperheet ottavat lapsen kuin omakseen, rakkaudesta.
Sehän on kiellettyä!
Ei saa pitää kuin omaansa, ei saa ottaa rahallista korvausta, lapsen pitäisi saada kännykät ja viimmesen päälle vaatteet ym, päästä matkoille, olla yhteydessä bioäitiinsä joka päivä.
Mitäs me tästä opimme?
Sen, että teet sitä tai tätä, aina se on väärin,
väärin ymmärtetyiden biojen mielestä.
Siltähän tämä vaikuttaa. Eivät taida biot itsekään tietää mitä haluavat ja se mitä haluavat ei ole mahdollista. Lisäksi bioilta tulee paljon vastakkaista mielipidettä, pitäisi rakastaa - ei pitäisi. Pitäisi olla ammatillinen, mutta palkkaa ei pitäisi ottaa..höh.
Tosiasia kuitenkin on se että sijaislapset eivät ole sijaisperheiden omia, he kuluttavat kuitenkin siinä kun muutkin perheen jäsenet. Sijaisperheiden velvollisuus ei ole kustantaa lapsen menoja omista varoistaan, mutta tätä he käytännössä tekevät, sillä ei se korvaus riitä kattamaan sijaislapsen kuluja, kuin ne perusmenot. Miettikää itse; ruoka, vaatteet, lelut, harrastukset (seuramaksut välineet), kännykkä, OMA HUONE (vuokra?), kulut isommasta autosta, lomamatkat ymym
Jos sijaisvanhemmat eivät saisi tätäkään korvausta, kuka tämän kaiken maksaisi? Eikö tämä ole ainoastaan sijaislapsen etu ja turva?
jotka toisaalta innostivat pohtimaan lisää.
Kirjoitit näin: "Olet varmaan lukenut täällä ketjussa kuinka moni lapsiaan rakastava suorastaan huutaa ja vaatii omienlastensa hoitamiseen yhteiskunnalta juuri sitä puhdasta rahaa."
Onko se ihme jos huutaa, koska esim. tämän päivän HS kirjoitti, miten esim. työttömyyskorvaus ei riitä asumiseen ja ruokaan. Ja ttt-normien suuruisilla tuloilla elää muitakin kuin toimeentulotuen saajia, esim. pienipalkkaiset ja pientä eläkettä saavat yksinhuoltajat. Eivät saa toimeentulotukea, koska välttämättömien menojen jälkeen jää ruokaan, vaatteisiin, tv-, netti-, puhelinlaskuihin, harrastuksiin, lomamatkoihin juuri tuon ttt-normin verran palkasta tai eläkkeestä jäljelle. Ja se ei riitä kaikkiin viimeksi lueteltuihin, lomamatkoista ei tarvitse edes haaveilla.
Ja entä se äiti, joka kirjoitti saavansa pienten tulojensa lisäksi lapsesta elatusmaksun, lapsilisän ja sairaan lapsen hoitotuen, yhteensä vähän päälle 400 e/kk. Perhehuoltoliiton (oliko nimi oikein) sivuilta voi tarkistaa, että jos lapsi olisi sijaisperheessä, hänestä maksettaisiin 1300 e/kk.
Edes äitin tekemää työtä sairaan lapsensa hoitajana ei arvosteta, lapselle taataan riittävä toimeentulo vasta sijaisperheessä. Ei tämä mielestäni ole oikein! Sitäkö tuossakin tapauksessa odotetaan, että äiti väsyy lapsen vaikeahoitoisuuden lisäksi jatkuvaan rahattomuuteen ja todella lapsi sijoitetaan johonkin toiseen perheeseen? Eihän tuossa ole mitään järkeä!
En lue täällä kovin usein, enkä tiedä millaisia kirjoituksia on ollut, joissa kielletään sijaisvanhemmilta lapsen rakastaminen. Jos itse ajattelen, että olisi pakko antaa lapseni sijaisperheeseen, niin totta kai hänet rakastaville ihmisille haluaisin. Toivoisin myös, että perheessä olisi toinen saman ikäinen tyttö leikkikaverina, ehkä kotieläimiäkin, koska lapseni rakastaa niitä.
Kesällä olisi kiva puutarha, jossa lapset voisivat hoitaa vaikka omaa kukkapenkkiään tai hyötykasvejaan. Sijaisisä voisi olla töissä kodin ulkopuolella, mutta äidin toivoisin olevan kotona. Ja vähän sellainen pullantuoksuinen äiti, joka tarjoaa kivoja ja turvallisia lapsuusmuistoja, miten siistiin hoidettuun kotiin oli kiva tulla koulusta, kun välipala oli valmiiksi katettu.
Ja aina aikuisen turvallinen syli lohduttamassa, kun on paha mieli, tarjoamassa rajoja ja rakkautta, kannustamassa, kuuntelemassa ja neuvomassa, koska sitä lapseni tuntuu välillä loputtomiin tarvitsevan. Mutta toisaalta on tärkeää antaa lapselle myös omaa vastuuta, kehua hyvin tehdystä työstä ja tukea terveen itsetunnon kasvamisessa. Ja tietysti arkirutiineista irrottautuminenkin on silloin tällöin tärkeää.
Jos lisäksi perhe vielä jaksaisi osallistua lapseni harrastuksiin, alkaa kuulostaa jo aika täydelliselle.
Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvästä työstä pitää maksaa hyvin, mutta miten taata se, että vain hyviä sijaisvanhempia on alalla? Onhan liitonkin taholta myönnetty, että myös vääriä ihmisiä on hakeutunut sijaisvanhemmiksi. Siksi on julkisuudessakin kai ollut puhetta tuosta, että raha ei saisi olla se kannustin, että nimenomaan vääriä ihmisiä hakeutuu alalle eli siksi työstä ei saisi maksaa liian isoja korvauksia.
Mikä sitten ratkaisuksi? Tarkemmat valintakriteerit, psykologiset testit vai mitä? Vastatkaa te, jotka olette ilmeisesti enemmän näitä asioita ajatelleet.