Paljon oli mietitty sitä, oliko Tymppiksellä enää mahdollisuuksia tuntea helliä tunteita kuten rakkautta ja välittämistä kiihkeästä intohimosta puhumattakaan. Oli selvää, että rankat testokuurit ja keholle suoritetut geenimanipulaatiot olivat muuttaneet Tymppiksen luonnetta peruuttamattomasti. Erityisen huolissaan asiasta oli Esko, jolle Tymppiksen elämänlaatu oli eräänlainen sydämen asia.
Asiaan tuli lopulta selvyys odottamattomalta taholta. Tymppis oli nimittäin nähnyt eräänä iltana kauniin nuoren naisen, johon hän oli heti palavasti rakastunut. Asian huomasi Esko, joka alkoi ihmetellä mitä Tymppis oikein piirteli vihkoonsa. Esko kysäisi kohteliaasti, saisiko hän kenties vilkaista mitä Tymppis oli vihkoonsa tuhertanut. Lupa myönnettiin. Ja siellähän niitä oli sivutolkulla: sydämiä, kaiken värisiä ja kokoisia. Tymppis oli värittänyt ne joululahjaksi saamillaan värikynillä oikein huolellisesti. Esko ilahtui kovin.
Näin asia lopulta ratkesi. Tymppis pystyi kuin pystyikin tuntemaan helliä välittämisen tunteita, rakkaudella oli vielä sija hänen elämässään. Nyt oli tietysti tärkeää saada selville, kuka tuo mysteerinen nainen oli. Tuntomerkit pantiin tarkasti ylös ja sen jälkeen laadittiin lehti-ilmoitus, jossa pyydettiin tuntomerkeillä varustettua naista ottamaan yhteyttä Tymppikseen.
Viikon päästä vastaus tuli. Tapaamisesta sovittiin. Tapaaminen oli tapahtuva huoltoaseman kellarissa. Juuri siinä samaisessa katakombissa, jossa Tymppis vietti suurimman osan ajastaan. Kun nainen sitten saapui, johdatteli Esko hänet alas portaita kohti Tymppiksen tyrmää. Nainen oli todella hämmästynyt. Hän ei ollut saattanut kuvitellakaan, että ihmisiä asui niinkin luotaantyöntävissä paikoissa kuin Tymppiksen kellari oli. Siellä Tymppis kuitenkin karjahteli tuttuun tapaansa. Tymppiksen miehekäs ääni sai tyttösen aivan kiihottuneeksi.
Kun Tymppis näki naisen, hän riemastui ja alkoi vehtailla loukossaan villisti. Nainen oli kuin sulaa vahaa nähdessään massiivisen ja miehekkään Tymppiksen, jonka iho kiilteli puhtaasta testosteronista. Pari oli selvästikin luotu toisilleen. Esko toi pariskunnalle mutusteltavaa ja jätti heidät sitten tutustumaan toisiinsa. Esko oli hyvin iloinen kun Tymppis oli vihdoin löytänyt itselleen naisseuraa.
Keskustelu eteni jouhevasti ja monet mielenkiintoiset aiheet käytiin läpi. Tymppis kertoi naiselle geenimanipulaatiosta ja täydellisen sotilaan luomiseen liittyvistä kysymyksistä. Nainen oli aidosti kiinnostunut. Naisen nimi oli Johanna Kurjenmutka. Johanna oli ammatiltaan suutari, mutta vapaa-ajallaan hän lueskeli paljon tieteellisiä teoksia ja oli itse asiassa lukenut avoimessa yliopistossa molekyylibiologiaa ja genetiikkaa. Tymppiksen rakastama aihe ei siis ollut hänelle vieras.
Kun ilta koitti, asettui pariskunta Tymppiksen tyrmään pedattuun vuoteeseen. He mutustelivat juustonaksuja ja juttelivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Kukaan ei tiedä mitä tuona yönä tapahtui, mutta kun Esko meni aamulla katsomaan Tymppistä oli tämä hyvin iloinen ja uhkui miehistä itseluottamusta. Joku muu olisi ehkä sanonut, että Tymppis oli saaneen näköinen.
Asiaan tuli lopulta selvyys odottamattomalta taholta. Tymppis oli nimittäin nähnyt eräänä iltana kauniin nuoren naisen, johon hän oli heti palavasti rakastunut. Asian huomasi Esko, joka alkoi ihmetellä mitä Tymppis oikein piirteli vihkoonsa. Esko kysäisi kohteliaasti, saisiko hän kenties vilkaista mitä Tymppis oli vihkoonsa tuhertanut. Lupa myönnettiin. Ja siellähän niitä oli sivutolkulla: sydämiä, kaiken värisiä ja kokoisia. Tymppis oli värittänyt ne joululahjaksi saamillaan värikynillä oikein huolellisesti. Esko ilahtui kovin.
Näin asia lopulta ratkesi. Tymppis pystyi kuin pystyikin tuntemaan helliä välittämisen tunteita, rakkaudella oli vielä sija hänen elämässään. Nyt oli tietysti tärkeää saada selville, kuka tuo mysteerinen nainen oli. Tuntomerkit pantiin tarkasti ylös ja sen jälkeen laadittiin lehti-ilmoitus, jossa pyydettiin tuntomerkeillä varustettua naista ottamaan yhteyttä Tymppikseen.
Viikon päästä vastaus tuli. Tapaamisesta sovittiin. Tapaaminen oli tapahtuva huoltoaseman kellarissa. Juuri siinä samaisessa katakombissa, jossa Tymppis vietti suurimman osan ajastaan. Kun nainen sitten saapui, johdatteli Esko hänet alas portaita kohti Tymppiksen tyrmää. Nainen oli todella hämmästynyt. Hän ei ollut saattanut kuvitellakaan, että ihmisiä asui niinkin luotaantyöntävissä paikoissa kuin Tymppiksen kellari oli. Siellä Tymppis kuitenkin karjahteli tuttuun tapaansa. Tymppiksen miehekäs ääni sai tyttösen aivan kiihottuneeksi.
Kun Tymppis näki naisen, hän riemastui ja alkoi vehtailla loukossaan villisti. Nainen oli kuin sulaa vahaa nähdessään massiivisen ja miehekkään Tymppiksen, jonka iho kiilteli puhtaasta testosteronista. Pari oli selvästikin luotu toisilleen. Esko toi pariskunnalle mutusteltavaa ja jätti heidät sitten tutustumaan toisiinsa. Esko oli hyvin iloinen kun Tymppis oli vihdoin löytänyt itselleen naisseuraa.
Keskustelu eteni jouhevasti ja monet mielenkiintoiset aiheet käytiin läpi. Tymppis kertoi naiselle geenimanipulaatiosta ja täydellisen sotilaan luomiseen liittyvistä kysymyksistä. Nainen oli aidosti kiinnostunut. Naisen nimi oli Johanna Kurjenmutka. Johanna oli ammatiltaan suutari, mutta vapaa-ajallaan hän lueskeli paljon tieteellisiä teoksia ja oli itse asiassa lukenut avoimessa yliopistossa molekyylibiologiaa ja genetiikkaa. Tymppiksen rakastama aihe ei siis ollut hänelle vieras.
Kun ilta koitti, asettui pariskunta Tymppiksen tyrmään pedattuun vuoteeseen. He mutustelivat juustonaksuja ja juttelivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Kukaan ei tiedä mitä tuona yönä tapahtui, mutta kun Esko meni aamulla katsomaan Tymppistä oli tämä hyvin iloinen ja uhkui miehistä itseluottamusta. Joku muu olisi ehkä sanonut, että Tymppis oli saaneen näköinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aa-hhaaa että tällaista kirjoitusharjoitusta tällä kertaa; nno,
onhan tämäkin sun mielestä kait jotenkin "rentouttava"
tapa pitää kirjoitus ja tarinankeksimis taitoaan vireillä.
Sehän on sun toimenkuvassasi toisaalla erittäin oleellista...