Mielenkiintoista mielestäni on se, että suurin osa äideistä, joiden lapset on huostassa- ovat sitä mieltä että huostaanotto on väärin perustein tehty. Että lapsilla ei olisi mitään hätää kotona, ja heidät pitäisikin palauttaa kotiin pikimiten..
Erityisen mielenkiintoista tässä mielestäni on se, että itse olen kasvanut perheessä, josta kaksi nuorinta sisarustani on huostaanotettu (itse muutin juuri ennen sitä pois kotoa, silloin 16v.). Ja täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen suuresti ettei huostaanottoa ole tehty jo aiemmin, paljon aiemmin- niin paljon ongelmia, mm. päihteiden käytön kanssa on ollut. Mutta äitini on todella vahvasti sitä mieltä, että huostaanotto on ollut väärin, sisarukset pitäisi palauttaa kotiin, hän on täysin kykenevä huolehtimaan lapsista.. Eli juuri sitä mitä suurin osa tänne kirjoittavista äideistä on mieltä.
Vaan perheessä eläneenä tiedän että tuo on vaan hänen kantansa- HÄN EI SITÄ SUINKAAN OLE... Eli oppikaamme että asioilla on aina molemmat puolet, ei aina se mitä biovanhempi uhoaa, se on nähty tosi elämässä! (totta kai nuori lapsi haluaa asua äitinsä/isänsä kanssa, sitä on turha käyttää mittapuuna. "lapset haluaisivat kotiin". niin 6v.pikkusiskonikin sanoo jos häneltä kysyy- totta kai! mutta aikusena sitä näkee asiat jo vähän eri kantilta)
Joskun olisi hyvä katsoa peiliin ja myöntää virheensä... En sano että tämä aina pitäisi paikkaansa, mutta mielenkiintoinen piirre silti.....
Erityisen mielenkiintoista tässä mielestäni on se, että itse olen kasvanut perheessä, josta kaksi nuorinta sisarustani on huostaanotettu (itse muutin juuri ennen sitä pois kotoa, silloin 16v.). Ja täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen suuresti ettei huostaanottoa ole tehty jo aiemmin, paljon aiemmin- niin paljon ongelmia, mm. päihteiden käytön kanssa on ollut. Mutta äitini on todella vahvasti sitä mieltä, että huostaanotto on ollut väärin, sisarukset pitäisi palauttaa kotiin, hän on täysin kykenevä huolehtimaan lapsista.. Eli juuri sitä mitä suurin osa tänne kirjoittavista äideistä on mieltä.
Vaan perheessä eläneenä tiedän että tuo on vaan hänen kantansa- HÄN EI SITÄ SUINKAAN OLE... Eli oppikaamme että asioilla on aina molemmat puolet, ei aina se mitä biovanhempi uhoaa, se on nähty tosi elämässä! (totta kai nuori lapsi haluaa asua äitinsä/isänsä kanssa, sitä on turha käyttää mittapuuna. "lapset haluaisivat kotiin". niin 6v.pikkusiskonikin sanoo jos häneltä kysyy- totta kai! mutta aikusena sitä näkee asiat jo vähän eri kantilta)
Joskun olisi hyvä katsoa peiliin ja myöntää virheensä... En sano että tämä aina pitäisi paikkaansa, mutta mielenkiintoinen piirre silti.....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulle kävi lapsena kaikenlaista, mutta aika kultaa muistot. Niitä kauhisteltiin ja ihmeteltiin kuinka selvisin. Monet asiat saattavat tuntua aikuisena oikeilta vaikkeivät sitä olisikaan. Lapsena eletään lapsuutta ja aikuisena muistellaan ajan kultaamia muistoja.
Kyllä täällä palstalla on monia äitejä kirjoittanut, että heidän kohdallaan huostaanotto on tehty aiheesta, päihteiden käyttöä monilla, kuten sinunkin kotonasi.
Mutta sekaan sopii päihteistä vapaita äitejä, lapsensa hoitaneita. Näitä äitejä rääkätään olan takaa.
Mitä erityisen mielenkiintoista siinä on, että olet kasvanut perheessä, josta on kaksi nuorinta sisarustasi huostaanotettu?
mielenkiintoista siinä on se, että näyttää siltä että kaikki huostaanotettujen äidit ovat sitä mieltä että heidän luonaan lasten oli hyvä olla- aivan kuten oma äitini.. Suureen äänen kailotetaan sitä miten suuri vääryys häntä ja lapsia kohtaan oli huostaanotto. Tilanteessa itse eläneenä tiedän ettei näin ole. Mielenkiintoista mielestäni oli se. Muu on lähinnä surullista.
on se, että näytät kuvittelevan kaikkien huostaanotettujen olevan päihdeäitien lapsia. Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että niin ei ole!
En suinkaan, ymmärräthän sen.
mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa,
parisuhdeongelmia ym.
sekä osa varmasti täysin aiheettomia.
Uskon kyllä, että virheitä sattuu, ja hoidolliset
huostaanotothan eivät varsinaisesti ole aiheettomia, vaan perustuvat käytäntöön (tosin kummalliseen), aiheettomia siis vain siltä osin,
ettei vanhempien toimissa ja lapsen kotioloissa ole vikaa.
olemassakaan, että lapsi sairauden takia huostaanotetaan, koska se sisältää aina vanhemmista erottamisen ynnä muut järkyttävät toimenpiteet!
Kaikki sijoitukset, jotka eivät täytä lain vaatimia edellytyksiä huostaanottoon, ovat aiheettomia. Näin myös aina hoidollinen = aiheeton.
Sairaus ei ole syy huostaanotolle, ei edes lain mukaan!
kun lapsi voi huonosti tai kun häntä kohdellaan kaltoin vanhemmat veisivät lapsensa pois: tämä ei käy, siksi on oltava voimakkaat pakotteet joilla hoito saadaan jatkettua säädetyn kahden vuoden ajan, tämä siis viranomaisen näkökulmasta.
huostaanoton 2-vuotisen hoidon antamiselle. Kun meillä sossu puolusti 'hoidon' lopettamista 3,5 kuukauden jälkeen, lastenkodin henkilökunta aloitti raivoisan pelottelun, mitä meille pahimmassa tapauksessa voi tapahtua, jos jäämme ilman heidän olematonta 'hoitoaan' ja toisaalta mahtava huuto siitä, että tuon 3,5 kuukauden ajalta heidän kallis hoitonsa menee hukkaan.
Hah-hah!!! Ei siellä mitään hoitoa annettua, se on pelkkä lasten säilytyspaikka koko laitos.
Ja jos meillä olisi ollut yhtään huonommat sossut, lapsi olisi siellä vieläkin. Mutta kerrankin olivat asialla ammattinsa osaavat ja LAPSEN PARASTA ajattelevat sosiaalityöntekijät ja niin meidän kävi onnellisesti: Diakkarin 'hoito' loppui kohdallamme lyhyeen kuin kananlento! Onneksi!
Mutta niin minullekin sanottiin, että huostaanottovaatimuksen yksi syy on nimenomaan tuo, että kallis hoito ei jäisi kesken.
tilanteesta. Sairaus sinällään ei toki ole syy, mutta sairaus voi aiheuttaa perheessä tilanteen, jossa lapsen kasvuolot vaarantuvat. Esim. psyk. sairaudet.
Mutta kaikilla ei oikeassa elämässä (lue huostaanotettujen lasten vanhemmat) ole päihteitten kanssa ongelmaa, vai onko harvemmin kuin kerran kuussa pari siideriä päihdeongelma ? Mutta olen kanssasi samaa mieltä ettei päihdeongelmaisista ole vanhemmiksi. Meillä syitä olivat mm. köyhyys (soskun asiakkaita) ja puolentoista vuoden univelat.
varmasti tuossakin päihdeäidin perheessä olisi kodinhoitjan avulla selvitty tilanteesta, kun apu olisi tullut ajoissa. äiti vieroitukseen mikäli tilanne oli niin paha, mutta huostaanotto ei oikea ratkaisu vaan kotiapu!
Minä ainakin olen usein tunnustanut virheeni ja voimattomuuteni. Meidän huostaanotto oli aiheellinen. Perheessämme oli päihteiden käyttöä.
Tottakai ikävöin aina lapsiani mutta en toitottanut syyttömyytäni tai kieltänyt ongelmia. Päinvastoin. Ensin muserruin surun alle. Tarmolla kävin kuitenkin asioita läpi terapiassa. Useita vuosia. Elin toisinaan tosi raskasta aikaa. Syyllisyys. Suru. Ulkopuollisten ja yhteiskunnan antama epäonnistujan leima otsassa ei parantanut oloani. Paha ihminen. Huono äiti. Olin yksin. Yksinäinen.
Usein tunsin pelkoa siitä että lapset eivät koskaan palaa takaisin luokseni vaikka asiat olisivatkin jo kunnossa. Elin päivän kerrallaan.
Lapsien tapaaminen antoi aina uskoa onnistumiseen. Ymmärrsin kuinka tärkeä olen heille. Kuinka rakkaita ovat minulle. Pelkkä rakkaus tunteena ei riittänyt, vaan tarvittiin tekoja. Päätin yrittää parhaani ja onnistuin.
Ongelmien tunnustaminen itselleen ja muille käynnistää vasta mahdollisuuden muuttaa elämäänsä. Se on alku uudelle tielle ja täysin uuteen elämäntapaan. Nyt näen maailman selkeästi iloineen ja suruineen. Erotan oikean ja väärän. Tunnen syvällä sydämmessäni suurta kiitollisuutta että olen saanut mahdollisuuden elää vielä rikasta elämää lapsieni kanssa. Ilman päihteitä ja menneisyyden mörköjä. Se helvetti on menneisyyttä. Syksyn alkua kaikille ja voimaa.
sanota, että 1. asia on myöntää olevansa voimaton alkoholin käytön hallinnassa ja haluaa lopettaa juomisen. Varmaan rehellisyytesi kuitenkin auttoi asioiden selviämisessä.
Tuli iloinen olo puolestasi, että sen yksinäisen ja raskaan tien jälkeen sait uuden elämän lastesi kanssa. Kaikkea hyvää teille jatkossakin!