Itse valmistuin tämän vuoden toukokuussa restonomiksi AMK:sta ja matkailun koulutusohjelmasta. Tällä hetkellä töissä toisella alalla, joka on pienipalkkainen.
Minua kiinnostaisi kovasti päästä matkailualan töihin. Myös messu, kokous ja kongressi maailmassa työskentely kiinnostaa kovasti (kuten varmaan monia). Hain tapahtuman järjestämisen alalle työharjoitteluunkin Helsinkiin, niin että olisi pitänyt olla vähintään 6 kuukautta tonnin kuukausipalkalla (brutto). Sinne oli kaksikin paikkaa, mutta ei tärpännyt. Tuli vaan vastaus, että olivat saaneet paljon hyviä hakemuksia.
Sitä miettii, että miten paljon työttömiä restonomeja on liikenteessä... Ja sitten on vielä alemman tason tutkinnot matkailualalle ja esim. kulttuurituottajat AMK:sta ilmeisesti kilpailee myös samoista paikoista.
Koulutukseen sopivia työpaikkoja tuntuu olevan vähän haettavana. Nekin pääosin pk-seudulla tai lapissa. Ahdistaa jotenkin ajatus, että opiskeli 4 vuotta mieleistä ja itseään kiinnostavaa alaa ja sitten ei olekaan töitä. Tai ainakaan siis oman alan töitä. Onko koulutuksesta nykyisin tullutkin sitten turhaa? Toisaalta kaikki tahot vaatii koulutusta kuitenkin.
Nuoret on helppo saada kouluihin (oli ala mikä vaan). Lukion jälkeen on tosi optimistinen ja tuntuu, että kaikki on mahdollista kun vaan hyvin kouluttautuu niin ovet aukeaa. Kuuluu vissiin tuohon ikäkauteen. Mutta entä sitten kun valmistutaan? Se voikin olla pettymys monelle. Miten te muut olette kokeneet valmistumisen jälkeisen elämän?
Ja etenkin restonomit? Miltä nää työmarkkinat tuntuu? Kuulun Suomen Restonomit Ry:hyn, mutta se vaikuttaa "kuolleelta" järjestöltä. Tai siis kauheasti vanhaa tietoa vaan heidän nettisivuillaan. Onko kuinka moni saanut oikeasti oman alan työtä? Ja kauanko sitä piti haeskella?
Minua kiinnostaisi kovasti päästä matkailualan töihin. Myös messu, kokous ja kongressi maailmassa työskentely kiinnostaa kovasti (kuten varmaan monia). Hain tapahtuman järjestämisen alalle työharjoitteluunkin Helsinkiin, niin että olisi pitänyt olla vähintään 6 kuukautta tonnin kuukausipalkalla (brutto). Sinne oli kaksikin paikkaa, mutta ei tärpännyt. Tuli vaan vastaus, että olivat saaneet paljon hyviä hakemuksia.
Sitä miettii, että miten paljon työttömiä restonomeja on liikenteessä... Ja sitten on vielä alemman tason tutkinnot matkailualalle ja esim. kulttuurituottajat AMK:sta ilmeisesti kilpailee myös samoista paikoista.
Koulutukseen sopivia työpaikkoja tuntuu olevan vähän haettavana. Nekin pääosin pk-seudulla tai lapissa. Ahdistaa jotenkin ajatus, että opiskeli 4 vuotta mieleistä ja itseään kiinnostavaa alaa ja sitten ei olekaan töitä. Tai ainakaan siis oman alan töitä. Onko koulutuksesta nykyisin tullutkin sitten turhaa? Toisaalta kaikki tahot vaatii koulutusta kuitenkin.
Nuoret on helppo saada kouluihin (oli ala mikä vaan). Lukion jälkeen on tosi optimistinen ja tuntuu, että kaikki on mahdollista kun vaan hyvin kouluttautuu niin ovet aukeaa. Kuuluu vissiin tuohon ikäkauteen. Mutta entä sitten kun valmistutaan? Se voikin olla pettymys monelle. Miten te muut olette kokeneet valmistumisen jälkeisen elämän?
Ja etenkin restonomit? Miltä nää työmarkkinat tuntuu? Kuulun Suomen Restonomit Ry:hyn, mutta se vaikuttaa "kuolleelta" järjestöltä. Tai siis kauheasti vanhaa tietoa vaan heidän nettisivuillaan. Onko kuinka moni saanut oikeasti oman alan työtä? Ja kauanko sitä piti haeskella?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse valmistuin noin vuosi sitten ja jotenkin on nyt työttömänä ja pätkätöissä vuoden olleena että vähän tyhmä sitä on ollut. Koulussa on jotain vikaa silloin jos sieltä ei saa AMMATTITAITOA. oman alani AMK-koulutus oli melkoisen yleispätevä ja sellaisella koulutuksella ei tässä maailmassa pitkälle pötki. Lisäksi jos katsoo esim.työvoimatoimiston sivuilta matkailualan hommia niin aika vähissä ovat hommat. Ei ole kuitenkaan tapanani syytellä muita työttömyydestäni joten täytyypi tässä vissiin kouluttautua hierojaksi tms. että on edes joku asia mitä osaa.
Siis ihan samaa oli meidänkin koulu. Liian yleispätevää. En oikein kokenut sitä ammattitaitoa tai edes kovin hyviä eväitä sen ammattitaidon kartuttamiseen saaneeni. Kaikissa aineissa raapaistiin vaan pintaa, syvällisemmän perehtymisen sijaan. Se tympi. Jos osaa vaan perusasiat tai vähän kaikesta, mutta ei kunnolla mitään, niin aika hataralta se minustakin tuntuu.
Harjoittelupaikat oli hankittava itse ja harjoittelupaikan laatu saattoi sitten olla mitä vaan. Jos harjoittelussa vain mapitat ja silppuat paperia tms. niin ei voi sanoa paljoa oppineensa. Ja kun harjoittelusta ei monesti makseta palkkaa kun tulijoita on ovista ja ikkunoista niin... Sellaisenakin harjoittelukesänä kun olisi nimittäin voinut saada jopa palkallista työtä, joka nyt ei opiskelijalle oo pahitteeksi.
Olisi kai pitänyt olla tiukempi harjoittelussa. Sopimuksessa kyllä luvattiin paljon monipuolisempia työtehtäviä ja sitä tehtäessä oli puhe, kuin mitä sitten lopulta todellisuudessa tein. Tämän nyt kerroin siksi, että jotain varoituksen sanaa kaikille opiskelujen harjoitteluihin meneville.
Olisi minusta opetusministeriöllä mietittävää, mikä järki on kauheasti kouluttaa alalle/aloille, joilla erikoisaloina kuitenkin työt melko vähissä ja sitten jos koulutus on tuollaista yleispätevää! Tai sitten asioiden laita on heillä tiedossa, mutta sille ei halutakaan tehdä mitään... Ottaa vain päähän pikkuhiljaa.
Juu, on se aika härskiä että parhaassa iässään olevat nuoret käyttää 3-4 vuotta hölynpölyluentojen kuuntelemiseen ja löytävät (ainakin 1 löytää)itsensä valmistumisen jälkeen jakamasta lehtiä. Itse olen kuitenkin sillä tavalla realisti että en kuvitellutkaan pääseväni mihinkään johtotehtäviin tai muutenkaan unelmaduuniin ainakaan heti mutta kyllä se pikkasen pisti miettimään kun koulun jälkeen kävi ilmoittautumassa työkkäriin työhakijaksi niin kyseistä ammattia ei edes löydy niiden listoilta.
Kaikkein eniten opin kouluaikana kesätöissä tai opinnäytetyötä tehdessä, joka sekin oli melkein täysin itsenäinen projekti. Voin vain kuvitella (myös käytännössä nähnyt) miten eksyneitä monet yliopistosta valmistuneet ovat teoreettisilla papereillaan.
Toki itsekin pitää tietää mitä hakee ja haluaa mutta mielestäni ei pitäisi olla edes mahdollista valmistua mistään koulusta ennenkuin jotain konkreettisia valmiuksia työelämään on. Jonkinlainen tietokatkos taitaa olla tuon Arkadianmäen ja yliopistojen ammattikorkeakoulujen välillä.
Eipä niitä matkailualan hommia oikein ole. Itse en ole ollut päivääkään alan töissä, ja mitä olen kurssikavereista kuullut, ei moni heistäkään ole. Ovat käyneet kouluja muille aloille ja työllistyneet sitä kautta.
Vaikka tässä ketjussa on nyt kolmen ihmisen kokemukset, niin ovat kuitenkin samansuuntaiset. En todellakaan usko, että restonomin koulutus on ainut tällainen vähän "huuhaa" tutkinto. Ja varmasti yliopistosta valmistuvallekin se oman paikan löytäminen tuottaa hankaluuksia. Mutta tosiaan koulumaailma ei tunnu vastaavan työelämän tarpeita. Kun on kysymys nuorista ihmisistä, niin luulisi, että päättäjät miettis hommat tarkemmin.
Restonomejakin valmistuu vuosittain varmasti aika moinen määrä. Matkailualallakin varmasti moni homma on sellainen, että sen oppii työtä tekemällä, mutta monet ei juuri pääse siihen oman alan työhön edes käsiksi. Ala on Suomessa selvästi pieni. Maailmanlaajuisesti kyseessä on iso bisnes, se on totta. Mutta noilla argumenteilla matkailualaa markkinoidaan tuleville opiskelijoille. Siis että Suomessa ala tulee vielä kasvamaan hurjaa vauhtia. Varmasti kasvaakin, mutta ei todellakaan noiden koulutusmäärien tahdissa!
Meikäläisen opinnäytetyön ohjaus oli luokkaa "googleta vaikka sanalla yrityksen verotus", kun kysyin opinnäytetyölle merkittäviä kysymyksiä. Aika yksin oli sen opparin kanssa ja kun arvioinnin aika koitti, niin minusta opettajat eivät olleet päteviä arvioimaan työtäni, koska heillä ei ollut hajuakaan kohtaamistani vaikeuksista (yhteistyökumppani, jolle työn tein oli vähintäänkin erikoinen). Eli olin vähän pettynyt arviointiin, vaikka ottaen huomioon koko homman haasteet, arvosana oli hyvä ja olin siihen täysin tyytyväinen. Mutta kommentit lopullisesta työstäni opettaja antoi sähköpostilla ja esitystilaisuudessa vain sanoi, että lähetinkin kommenttia sulle sähköpostilla jo. Että näin meillä. Muutenkin tiedonkulku ei ollut ehkä paras mahdollinen koulussamme.
Työkkärissä tosiaan ollaan vähän huuli pyöreenä, että mitäs tällänen restonomi sit hakee :D En minäkään ole mistään johtotehtävistä haaveillut. Kunhan pääsisi jostain ruohonjuuritasolta aloittamaan, palkankaan ei tarvis olla kummoinen. Jos sitten ajan kuluessa kertyis kokemusta ja ehkä monipuolisempia tehtäviä. Mutta jotenkin tuntuu, että muiden alojen hommissa taitaa se aika kulua...
Kyllä mä silti kannustaisin seuraamaan sitä mikä kiinnostaa. Mutta ehkä jos osaa sit kanavoida kiinnostuksen ihan johonkin konkreettiseen ammattiin ja koulutukseen (oli se sit lääkäri, muurari tai laboratorioanalyytikko), niin parempi. Ja varmasti työllisyystilannetta yrittäisin kattoa, jos nyt oisin koulua alottamassa. Ihan heti ei vaan pitkän kouluputken jälkeen tee mieli takaisin koulunpenkille.
itse olen juuri valmistumassa restonomiksi ja imua työelämään on enemmän kuin haluaisin. Opinnäytetyö viivästyy, koska ei ole aikaa tehdä töitten takia. Sain vakinaisen työpaikan ensimmäisestä harjoittelupaikasta 2,5 vuotta sitten, ja nyt olen siirtynyt osa-aikaisesta täyspäiväiseen työhön.