Onko tällä palstalla koiraihmisiä? Jos olette hiljattain joutuneet luopumaan koirastanne, oletteko harkinneet uuden hankkimista pikkupentuna? Meillä asia on mietinnän alla.
60:n ja koiranpentu?
Annelitar
14715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen 60 v. Minulla on nyt yksi 6 v koira, toisen jouduin lopettamaan kolme viikkoa sitten. Olen elänyt koko ikäni koirien kanssa, kasvattanut vuosikymmeniä.
Olen miettinyt, että jos tästä koirasta joutuisin luopumaan, ottaisinko uuden pennun.
En tiedä osaisinko olla ilman koiraa. En tiedä sitoisinko itseni vai alkaisinko esim. matkustelemaan. Koira kuitenkin sitoo, minulla ei asuinpaikkakunnallani ole sukulaisia ja koira hoitoon saaminen tuottaa ongelmia.
Rehellisesti sanoen en tiedä.
Tuskin osaisin olla ilman koiraa.
Meillä on kolmevuotias koira ja olemme nyt molemmat 60. Se on vielä isokokoinen palveluskoira ja laskettiin, että olemme ehkä yli 70, kun siitä aika jättää. Emme vaihtaneet rotua, sillä schäfer oli edellinenkin ja helppo kouluttaa sekä lapsirakas.Kyllä minusta kuusikymppinen voi pennun ottaa, sehän ptää omistajansa hyvässä kunnossa ja päivärytmin eläkeläiselläkin normaalina.Nyt on aikaa leikkiäkin koiran kanssaja pentuhan vasta aikaa tarvitseekin,mitä ei yleensä työssäkäyvillä ole.Tietysti koira sitoo, mutta onhan hyviä hoitoloita, jos ei sukulaisten avulla matkojen ajaksi hoto järjesty. Koira kulkee kyllä hyvin mukana lähes missä vain.Suosittelen Sinullekin pennun ottoa.
ei sukulaiset ole sitä varten että he sen hoitaa tarvittaessa!
sitä ei saa viedä mummolle hoitoon eikä päiväkotiin.
että on sukulaisia jotka on allergisia tai eivät halua että heidän kotiin tuodaan koira sillä siitä lähtee karvoja ja naarmuja myös tulee lattiaan jos se on esm.parketti.
Jouduimme luopumaan mille niin rakkaasta saksanpaimenkoirasta keväällä 2004, neljäntoistavuoden kunnioitettavassa iässä. Oli se kova isku ja yhden aikakauden loppu.
Minulla on aina ollut koira, myös meidän avioliiton yli kolmeenkymmeneen vuoteen kuului kaksi koira. Hankimme muutaman kuukauden kuluttua pennun, tosin pienempää kokoa kuin nämä edeltäjänsä. Olimme molemmat yli kuusikymppisiä. En kadu sitä hetkeäkään. Mieheni kuoli runsas vuosi sitten, onneksi on tämä koira. Koirasta on seuraa ja lohtua, on pakko lähteä lenkille satoi tai paistoi. Minulla on sopimus poikani kanssa mihin voin luottaa, jos minulle sattuu jotakin, hän hankkii koiralle hyvän kodin ja jos ei sitä löydy vie kaverini lopetettavaksi.
Toinen vaihtoehto mitä mekin harkitsimme on hankkia aikuinen jo koulutettu koira, moni joutuu luopumaan lemmikistään syystä tai toisesta. Koira kyllä leimautuu ja sopeutuu uuteen omistajaansa, meidän ratkaisu oli nyt tämä.
Vapaus tässä tilanteessa tietenkin kiehtoo, vaikka emme olekaan matkustelevaisia henkilöitä. Asumme maaseudulla, puolisolla on vuorotyö joten tulevat pimeät yksinäiset illat....Onhan noita syystä tai toisesta luovutettuja perhekoiria varmasti saatavana, mutta pennusta kasvattaminen kuitenkin kiinnostaa. Meillä oli koira 7 vuotta. Hankimme sen kun viimeinen lapsi lähti kotoa. Koiran jouduimme jättämään viime viikolla eläinlääkärin pöydälle.
Siis olen saanut hiljasta tukea pennunhankintaan vai olenko ymmärtänyt oikein? Jemina Sinulle koirasi on varmasti ollut suuri lohduttaja kun olet jäänyt yksin.
Kyllä minusta pentu kannattaa hankkia jos on aikaa ja haluaa nähdä vaivaa sen kouluttamisessa ja kasvattamisessa. On se mukavaa puuhaa.Alussa on tietysti sitä hankalaa vaihetta ennen kuin kaveri oppii sisäsiistiksi. Meille pentu tuli kesällä, asuimme rivitalossa eli ulos pääsi kätevästi, siisteyskasvatus sujui todella kivuttomasti. Edeltäjä saksanpaimenkoiramme tuli meille 9 kuukauden ikäisenä jo valmiiksi koulutettuna.
Se oli ystäväperheen avioerokoira ja meille ennestään tuttu. Silti sillä oli selvä suruaika ennen kuin menneet unohtui. Kyllä tästä hauvelista on ollut minulle paljon iloa ja lohtua nyt kun olen yksin. Sen hankkimista en ole katunut hetkeäkään. Autossa matkustaa mielellään mukana ja minulla on tuttu hoitola jo edellisten koirien ajalta, nyt äidiltä tyttärelle siirtynyt. Siellä se viihtyy silloin kun on matkoja minne en voi sitä ottaa mukaan.
Sain mieheltäni hääpäivälahjaksi cavalieripojan, joka on nyt 10,5 v. Joka talveksi ajoimme matkailuautollamme etelään talveksi ja keväällä taas palasimme pääskyjen kanssa. Koira viihtyi matkoillamme hyvin. Sen myötä saimme useita ystäviäkin eri maista.
5 v sitten otimme sieltä etelästä vielä yhden kovia kokeneen koiranpennun ja retkemme jatkuivat ja olimme tyytyväisiä.
Viime helmikuussa mieheni kuoli. Olin 4000 km:n päässä Suomesta, mutta pääsimme kaikki, myös mieheni, samalla koneella Suomeen. Sanat eivät riitä kertomaan, miten suuri apu noista kahdesta tassuterapeutista on ollut surutyötä tehdessäni. Suruaika oli pitkä myös tuolla nuoremmalla koirallani.
Niin pitkään kuin mahdollista, tulee elämääni kuulumaan myös koira. Kun näiden koirieni aika päättyy, voisin hyvin harkita myös jo aikuisemmankin koiran ottamista.
Lokakuussa lähden taas koirieni kanssa talvikotiimme, tällä ketaa lentäen. Päivittäin ne sitten ulkoiluttavat minua kilometritolkulla ja hyvältä tuntuu.
Pari kertaa meillakin on koira ollut Keski-Euroopan automatkalla. Koira pääsee moneen ravintolaankin, etenkin "kansanpaikkoihin". Museoissa käytiin vuorotellen, toinen odotteli koiran kanssa puistossa. Tietysti kohteet pitää valita koiran ehdoilla.Joutuuko koira ruumaan lentomatkoilla? Olen kuullut, että ne rauhoitetaan lääkkeillä ja laitetaan häkissä ruumaan.
Toinen koirani, 14 kg joutui lentoboksissa ruumaan ja toinen, 4 kg, lentoboksissa koneen sisälle. Mitään lääkityksiä ei niille tarvinnut antaa, kunhan normaalit maa- ja metsätalousministeriön vaatimat rokotukset ja madotukset ovat kunnossa. Lisäksi niillä pitää olla sen passin lisäksi tunnistesiru tai tatuointi. Ruumassa on sama lämpötila kuin koneessakin, joten monet epäluuloni karisivat täysin, vaikka paluumatkamme kone olikin turkkilainen. Hyvin meni!
Sinulla on ilmeisesti yksi koira, mutta tiedoksi kahden koiran kanssa lentäville: koneeseen sallitaan vain yksi koira per matkustaja ja toinen koira matkusti ystävättäreni koirana.
Onkohan eläin sopiva lelu ihmiselle????
AIkusen luulisi jo ymmärtävän miltä narunpäässä
eläminen tuntuu. Joten sairas ajatus,miltä
itsestäsi tuntuisi jo sinut vietäisi kuselle
silloin kun viejälle sattuu sopimaan?????
olla ottamatta koiraa, Se vaatti vastuuntunoa isäntäväeltään.
Mietinnän alla on minullakin. Ottaisinko kissan vai koiran? Vai opettelisinko olemaan ilman lemmikkiä? Jouduin luopumaan kissastani heinäkuussa. Yhdessä elimme ilot ja surut kahdentoista vuoden ajan.
Mietin, uskallanko ottaa enää uutta lemmikkiä kuuskymppisenä? Ottaisinko koiran vai kissan? Molemmat ovat mietintämyssyn alla. Lemmikin ikävä on suunnaton...