Itse olen opiskelujen jälkeen aloittanut kotihoidon puolellla ja nyt siirtynyt hoitokotiin...
Näin avopuolella siirtymisen tiimityöhön ja sähköiseen asiakastieto järjestelmään. Mielestäni työpaikkamme "vanhat konkarit" eli mm. kodinhoitajat jarruttivat työn kuvan kehittämisen. Siivouksien piti jäädä pois sekä kauppakäyntien mutta säännöistä poiketen vanhoja asiakkaita "palveltiin" entiseen malliin. Työn piti keskittyä lähihoitajien osalta sairaanhoidollisiin tehtäviin.. Kuulostaa hyvältä mutta käytäntö aivan eri.
Kotihoidossa hoitajat halusivat klo 8-16 ma-pe työvuorot, vaikka työ on 2-vuorotyötä viikonloput mukaan lukien. Tietty osa porukasta häipyi klo14 jälkeen omille teilleen... Iltavuorolaiselle sysättiin kaikki mitä ei muka päivällä keretty hoitamaan. Ei keretty kun oli kiire kotiin... Viikonloppuna kukaan ei suostunut töihin, meillä vapaaehtois pohjalla, yleensä riitti tekijöitä mutta tilanteita että loppu viikosta alettiin listoja katsomaan ja miettimään kuka tulisi töihin ja kuka tekisi iltavuoron. Pomolla ei minkäänlaista auktoriteettia porukan kurissa pitämiseen. Hoitajat kieltäytyivät tulemasta töihin, oli sitä ja tätä menoa... Ei ole lapsille hoitajaa... yms. ei se ole syy!! Kyllä lapset hoitoon saa jos haluaa.
Mielestäni hoitotyö varsinkin kun hoidetaan vanhuksia heidän omissa kodeissaan pitäisi tapahtua heidän ehdoillaan eikä niin kuin hoitajalle on helpointa. Tietenkin aika antaa rajat mutta kiirettä ei näytetä vanhuksille.
Ja se kiire mitä se on... muotia sanoa että on kiire ja rankkaa. (en yleistä, puhun entisestä työpaikastani) Jos ruokatunnilla istutaan puoli päivää ja lähdetään kotiin paria tuntia ennen kun työaika loppuu... Samat hoitajat päivästyä toiseen! Puhelimeen ei vastata ettei vaan anneta lisää tehtäviä. Apua ei anneta toisille! Sitten valitetaan ettei koskaan keretä viemään vanhuksia ulos katin kontit, kyllä keretään jos aika käytetään oikein!
Vanhaan työpaikkaani saatiin aina sijaisia kun tarvittiin, sitten sijaisellekin opetettiin että älä missään nimessä ota viittä paikka enempää päivässä, mitä sellasella sijaisella tehdäään...
Nyt olen siis hoitokodissa missä 25 vanhusta, dementikkoja, halvaus potilaita, parkinsson potilaita yms. Nyt tiedän mitä on oikeasti kiire! Meitä on 2 hoitajaa aamu ja iltavuorossa. Sijaista ei oteta alle 2-viikon sairaslomille. Yhteensa meitä hoitajia on 6 kpl. Joka viikolle suuunnitellaan vuoro että tullaan aamuksi töihin, käydään kotona ja tullaan illaksi töihin. Inhimillisyys on kaukana, Vanhukset potee yksinäisyyttä ym.
Viimeiset saa aamupuuron pikkusta ennen puolta päivää...Saunassa yhdellä pesijällä neljä mummua samaan aikaan. Yhden mummun nostat pöntölle niin toista menet sillä välin pukemaan.
Minkä vuoksi isot herrat ei laskeudu itse muutamaksi viikoksi tänne vanhus puolelle töihin, yksi iltapäivä ei anna oikeaa kuvaa tästä työstä!!
Miksi saman kaupungin sisällä henkilöstö on sijoitettu näin epätasaisesti kun näissä esimerkeissä?
Näin avopuolella siirtymisen tiimityöhön ja sähköiseen asiakastieto järjestelmään. Mielestäni työpaikkamme "vanhat konkarit" eli mm. kodinhoitajat jarruttivat työn kuvan kehittämisen. Siivouksien piti jäädä pois sekä kauppakäyntien mutta säännöistä poiketen vanhoja asiakkaita "palveltiin" entiseen malliin. Työn piti keskittyä lähihoitajien osalta sairaanhoidollisiin tehtäviin.. Kuulostaa hyvältä mutta käytäntö aivan eri.
Kotihoidossa hoitajat halusivat klo 8-16 ma-pe työvuorot, vaikka työ on 2-vuorotyötä viikonloput mukaan lukien. Tietty osa porukasta häipyi klo14 jälkeen omille teilleen... Iltavuorolaiselle sysättiin kaikki mitä ei muka päivällä keretty hoitamaan. Ei keretty kun oli kiire kotiin... Viikonloppuna kukaan ei suostunut töihin, meillä vapaaehtois pohjalla, yleensä riitti tekijöitä mutta tilanteita että loppu viikosta alettiin listoja katsomaan ja miettimään kuka tulisi töihin ja kuka tekisi iltavuoron. Pomolla ei minkäänlaista auktoriteettia porukan kurissa pitämiseen. Hoitajat kieltäytyivät tulemasta töihin, oli sitä ja tätä menoa... Ei ole lapsille hoitajaa... yms. ei se ole syy!! Kyllä lapset hoitoon saa jos haluaa.
Mielestäni hoitotyö varsinkin kun hoidetaan vanhuksia heidän omissa kodeissaan pitäisi tapahtua heidän ehdoillaan eikä niin kuin hoitajalle on helpointa. Tietenkin aika antaa rajat mutta kiirettä ei näytetä vanhuksille.
Ja se kiire mitä se on... muotia sanoa että on kiire ja rankkaa. (en yleistä, puhun entisestä työpaikastani) Jos ruokatunnilla istutaan puoli päivää ja lähdetään kotiin paria tuntia ennen kun työaika loppuu... Samat hoitajat päivästyä toiseen! Puhelimeen ei vastata ettei vaan anneta lisää tehtäviä. Apua ei anneta toisille! Sitten valitetaan ettei koskaan keretä viemään vanhuksia ulos katin kontit, kyllä keretään jos aika käytetään oikein!
Vanhaan työpaikkaani saatiin aina sijaisia kun tarvittiin, sitten sijaisellekin opetettiin että älä missään nimessä ota viittä paikka enempää päivässä, mitä sellasella sijaisella tehdäään...
Nyt olen siis hoitokodissa missä 25 vanhusta, dementikkoja, halvaus potilaita, parkinsson potilaita yms. Nyt tiedän mitä on oikeasti kiire! Meitä on 2 hoitajaa aamu ja iltavuorossa. Sijaista ei oteta alle 2-viikon sairaslomille. Yhteensa meitä hoitajia on 6 kpl. Joka viikolle suuunnitellaan vuoro että tullaan aamuksi töihin, käydään kotona ja tullaan illaksi töihin. Inhimillisyys on kaukana, Vanhukset potee yksinäisyyttä ym.
Viimeiset saa aamupuuron pikkusta ennen puolta päivää...Saunassa yhdellä pesijällä neljä mummua samaan aikaan. Yhden mummun nostat pöntölle niin toista menet sillä välin pukemaan.
Minkä vuoksi isot herrat ei laskeudu itse muutamaksi viikoksi tänne vanhus puolelle töihin, yksi iltapäivä ei anna oikeaa kuvaa tästä työstä!!
Miksi saman kaupungin sisällä henkilöstö on sijoitettu näin epätasaisesti kun näissä esimerkeissä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.