murrosikäkuume

että ne pennut tulee nätteinä ja kivoina paketteina, joita toivotaan ja joista haaveillaan. Sitten ne perkeleet kasvaa murrosikäisiks pedoiks, mitkä vie vanhemmat ennenaikaiseen hautaan.

Se vauvakuumeilu on tietysti luonnollista ja lisääntymisen kannalta oleellista. Jekku, jonka luonto tekee meille... :D Eipä sitä vauvakuumeilija mieti uhmaikäisen raivonpurkauksia ja murkkujen haistattelua ja haisevia sukkia. Ajatellaan sitä somaa tuhisevaa nyyttiä, pieniä puolukkavarpaita ja ihanaa vauvan tuoksua vain.Vaan piankos ne nyytit siitä kasvavat eikä meillä ole täällä edes toimivaa sisäoppilaitosjärjestelmää... =(

Tottakai on olemassa ensin vauvaikä, jossa vauvaan ensin kiinnytään koska vauvat ovat avuttomia ja tarvitsevat paljon hoitoa ja äidin läheisyyttä. Sitten kun siihen lapseen kiintyy siinä vauvaiän aikana ja tulee se side äidin ja lapsen välillä.. niin sitä lastaan osaa rakastaa sen "helvetillisen murkkuiän" aikana myös yhtälailla eikä luulisi käyvän mielessäkään mitkään sisäoppilaitokseen sulkemiset, niin kuin täällä porukalla..

Koko lapsuusaika näes kasvattaa vanhempaa olemaan vanhempi.. aina aste asteelta. Totta kai ensin täytyy kokea ja elää ne muut lapsuuden vaiheet ja kasvamaan siinä henkisesti vanhemmaksi myös murrosikäiselle. Siksi ehkä nyt ei koeta mitään murrosikä kuumetta koska se on luonnotonta ja luonnonvastaista tuosta vaan heiuttäytyä yks kaks murrosikäisen äidiksi. Joka lajissa kun se menee niin, että kun lapsi alkaa pärjäämään jo enemmän ilman äidin paapomista niin siinä vaiheessa valmistaudutaan jo siihen että ne lapset lähtevät pesästä. Siksei enää murrosikäiseen kiinntytä niin kuin vauvaan..

Itse en ole tässä vauvanteko aikana oikeastaan sitä vauvaaikaa sen kummemmin miettinyt tai mitenkään mitään vauvan varpaita tai potkuhousuja ihastellut.. Mikä sinänsä on aika jännää kun yleensä ennen olen tuntenut ns. vauvakuumetta ja hypistellyt kaupassa kaikkia pieniä vauvan vaatteita.. Sen sijaan itse odotan ja kaipaan jo että pääsen oman tenavan kanssa puuhaamaan kaikkea mukavia, siis lähinnä haaveilen siitä iästä kun lapsi jo kävelee ja juttelee kaikkea.

Ei nyt sentään murrosikäkuume, mutta kyllä minä huomaan silloin tällöin miettiväni esim. miten minua kenties odottavat häät, valmistujaiset yms mitä tyttö ja poika ja toivottavasti tuleva kolmas lapsi saa. Miten saan joskus lapsenlapsia jne... Tavallaan odotan tuollaisiakin asioita.