Midnight Club 3 remix -arvostelu

Koska MC2: grafiikat olivat minulle suuri pettymys, päätin, että seuraavaa MC:tä en osta enää ainakaan uutena. No, sitten sain sen kolmellakybällä. Nyt on todettava, että grafiikan suhteen on tehty parannuksia. Koska muutenkin peli sisältää paljon uutta, olisin ehkä maksanut siitä täydenkin hinnan.

Jostain syystä MC3R tuo mieleeni MC1:n, mikä saattaa johtua kaupunkien samanlaisuudesta. Vanha hyvä tunnelma on selvästi läsnä ja uudistukset tuovat pelikokemukseen mukavasti uutta.
Parasta, joskaan ei Need For Speedille luuta kurkkuun lyövää, on autojen tuunaus, ja kun hieman karkeaan grafiikkaan alkaa tottua, alkavat autotkin näyttämään hienoilta.
Näin on varsinkin, kun laittaa valaistuksen mukaan vaihtuvan värin pintaan. Koska NFSU:iin verrattuna värin voi valita customina, eli portaaton värin skaalaus ja itse värisekoitus, niin tällä keinolla jo pelkästään auton perusväri näyttää hienommalta kuin NFSU:ssa.
Kaikkein upeimman ulkoasun saa kromatuilla teksteillä. Jo pelkästään se, että voin laittaa oman nimeni rekkariin ja ikkunoihin, toi tälle pelille paljon lisää pisteitä. Vinyyleiden ja muiden lisäjuttujen määrä kuitenkin on kohtuullisen pieni, vaikkakaan se ei kovasti haittaa: kyllä niistä saa aika lailla vaihtelua joka kaaraan.
Autovalikoima on vakuuttava ja suuri. Sisältönsä puolesta siitä tulee väkisinkin mieleen Gran Turismo 4. Itse keräsin rahaa innolla mersuun, jonka sitten tuunasin huolella niin, että itseltänikin kuola valui suupielistä sitä katsellessani. (Myös ohikulkijat tuntuivat pitävän autostani, kun seisoin parkissa muutaman minuutin. Hieno oivallus muuten pelintekijöiltä!)
Mukavaa on myös se, että kun autojen tehoja ja ajoominaisuuksia parantaa, se vaikuttaa todellakin ajettavuuteen ja huippunopeuteen. Eri autot ovat hieman erilaisia ajaa ja jousitusmallinnus on viehkeän pehmeä, tosin minusta pikkuisen liian nulju.

Kisoja on vaikka kuinka paljon. Mukana on nyt NFSU:sta matkitut suljetut radat, joita mielestäni ei olisi tarvittu, paitsi ehkä drifting-kisoja varten, joita jää kaipaamaan, koska MC:ssä liikenne on aivan kakofonista.
Rataeditori on myös tällä kertaa mukana. JESS!

Pääongelmaksi muodostui liian alhainen kuvakulma keltaiset checkpointti "savut". Kameraa kyllä voi käyttää ylempänä, mutta ei se ole hauskaa. Koska vastaantulevan liikenteen etuvalot ovat lähes samaa väriä kuin tämä "savuvana", niin ne menevät keskenään sekaisin. Törmäyksiä ei voi välttää, koska kuvakulmakin on auton takana. Muutenkin rojua tuntuu koko ajan kolisevan jossain kohtaa, joten sitä ei tarvitsisi olla niin paljon.

Ihan ylimääräisenä plussana pidin Detroitin puolilumisista maisemista ja -sateesta. Ne tuovat mukavaa vaihtelua pelisarjaan.
Lisäksi tekoäly saa erikoismaininnan. Koska muut kuskit tekevät välillä aivan älyttömiä temppuja (Kuten käyttävät nitroa aivan väärässä paikassa ja jysähtävät hirvittävällä voimalla seinään.), se antaa tekoalystä todella voitontahtoisen mutta samalla inhimillisen kuvan. Sitä jaksaa taas jatkaa itsekin vaikka hölmöilee, kun näkee että muutkin hölmöilevät. Tästä tekoälystä tuli kiistatta mieleen yksi PS2:n lanseerauspeleistä, Wild Wild Racing, jossa jo huvitti kilpakumppanien hirvittävä into päästä johtoasemaan.

Midnight Club 3 Remix on kannattava ostos varsinkin jos sen saa 30 kympillä kuten minä sain!