missä vaiheessa koiranpennun pitäisi lopettaa tuo käsien ja lahkeiden näykkiminen? Olen yrittänyt tarjota sille aina tilalle jotakin muuta, mutta pikkuhiljaa alkaa huolestuttamaan tämä meno. Lasten kaverit on jo ihan kauhuissaan, kun pentu kasvaa ja aina vain järsii ja repii vaatteita. Rotukin on sellainen, että pistää miettimään milloin asiaan pitää puuttua kovemmallakin kädellä.
pentu näykkii
ainavain
7906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sille tukkapöllyä.
Ja saa koiraa kieltääkkin.
Jos koira ei tottele,tukkapöllyä=niskasta pöllyttelyä ja sitten koiralle mielekästä tekemistä.
Jälkeä ulkona,tottelevaisuus liikkeitä yms.
Koiran tuloa ennen kannattaa hieman miettiä mitä sen kanssa tekee jamiten toimii,kuka kouluttaa yms.
koiran kouluttamisessa missään tilanteessa. Itse kiinnitin pennun huomion aina johonkin muuhun tekemiseen. Oma koira oli pentuna aina kiinni jaloissa ja käsissä mutta koskaan en ottanut niskasta kiinni. Tässäkin olisi ne makupalat hyvä olla lähistöllä. Pyydät pennun tekemään jotakin jota se osaa ja palkkaat siitä. Ei tapa hetkessä häviä mutta pikkuhiljaa tulokset näkyvät. Tsemppiä!
Ja pakote eivät ole samoja asioita.
Meillä pentu oli narttumme pentu n. 6 viikkoinen ja NÄYKKI HULLUNA jalkoja sekä käsiä. Ostimme pannan josta veimme pojn AINA omalle paikalle häpeämään ja jos se EI tehonnut otimme niskasta (Emme retuuttaneet käveli itse) ja toruimme ja veimme häpeämään 2 viikossa pentumme huomasi että näykkimisestä seuraa kurjaa yksin oloa. Jos pentu joskus näykkää riittää tuima katse ja HYIIIIIIII niin nuolaiseee ja katuu tekoaan.
Kiitos tsempityksistä! Ongelma tässä nyt juuri onkin se, että kaikesta oheistoiminnan tarjoamisesta ja puremattomuuden palkitsemisesta huolimatta pentu puree vieläkin. Kolme viikkoa ollaan aktiivisesti ja johdonmukaisesti puututtu asiaan, mutta ilman tulosta. Kyseessä on paimenkoira ja pureminen liittyy selkeästi tähän viettiin eli estää lapsia kulkemasta ja varsinkaan juoksemasta paikasta toiseen.
Muuten pentu on todella oppivainen, on oppinut lähes itsekseen pienellä palkitsemisella luoksetulot, istumiset, maahanmenot ja on muutenkin hyvin miellyttämishaluinen ja pehmeä.Ainoastaan hampaillakaluaminen on ongelma.
En siis todellakaan aijo sitä ensikädessä niskavilloista tarraamaan, kerran kokeiltiin (nätisti) ja tuloksena oli usean päivän kyräilyä ja aristelua.
Itselläni on aikaisemmin kokemusta vain rotikoista ja dobbereista ja niiden kanssa ei tällaista näykkimisvimmaa ollut koskaan. Tai sitten muisti tekee minulle tepposet :)
pennulle (ja isommallekin), meillä ainakin tässä puremisasiassa meni useampi kuukausi (monta muutakin asiaa treenattiin kuukausia ennen kuin meni "jakeluun"). Koiran opettaminen ja kouluttaminen vie ihan oikeasti aikaa. Ja kun sen jaksat tehdä päivästä toiseen ja viikosta toiseen, niin myöhemmin voit onnitella itseäsi ihanasta ja tottelevaisesta kullannupustasi :)
Juu... meidän paimenkoira kohta 5kk ja vauhti senkun paranee. On koitettu hellyydellä ja puheella, niskavilloista ja poskipielistä nipistämällä. Vinkaisuakin ( kun sattuu niin hemskatisti) ja mikään ei tunnu auttavan. Laitettu arestiin joksikin aikaa, etsitty muuta purtavaa, pehmolelua ja luuta, possunkorvaa tai muuta jne. Kun on sillä päällä, mahdotonta saada loppumaan kuin poistumalla itse huoneesta. Joku sanoo, että hampaat vaihtuu. Kiusaa miltei vain minua, ei isäntää ( huomionhakua??) Muuten kiltti, kaikkien kanssa tulee toimeen, ei näyttele hampaita. Itsellä vaan hermo piukalla kun joka paikka alkaa aristaa... Kasvukipujako???