Ottakaa huumorilla.
-Äiti
-Niin?
-Kuka se setä meillä eilen oli?
-Se oli äidin kaveri, kyllähän minä sinut hänelle esittelin. Matti, muistatko?
-Joo, mutta kuka se oli?
-Äidin ystävä, sanoinhan jo.
-Niin, mutta mitä se meillä teki? Ei meillä ennen oli sedät käyneet.
-Tuli katsomaan äitiä ja sinua. Eikö olekin mukavaa, että on ystäviä, jotka käyvät kylässä? Onhan Villekin meillä melkein joka päivä.
-Mutta Ville on minun paras kaverini. Onko Matti sitten sinun paras kaverisi?
-On hän paras mieskaverini.
-Mikä sellainen mieskaveri on? Oletko sinä Matin paras mieskaveri?
-En, minä olen paras naiskaveri, siis naisystävä.
-Onko minulla naisystävää?
-Ei ole vielä, mutta kyllä sinullakin sellainen joskus tulee olemaan.
-Miksi minulla ei ole naisystävää? Miksi Liisa ei ole minun naisystäväni? Minä käyn Liisalla aina välillä leikkimässä.
-No kun vain aikuisilla miehillä voi olla naisystävä. Sinä olet vasta pikkupoika.
-Milloin minusta tulee mies?
-Monen vuoden päästä. Ei sitä voi tarkalleen sanoa. Kyllä siihen ainakin kymmenen menee, ehkä kaksikin.
-En minä jaksa odottaa kahtakymmentä vuotta! Matti on aika nuori, onko se kauan ollut mies?
-On ollut. Yhtä vanha hän on kuin äiti, en kai minä nyt häntä vanhemmalta näytä?
-Oletko sinä sitten ollut yhtä kauan nainen?
-En osaa sanoa, olen kai. Voisitkin puhua ensi kerralla hänen kanssaan vaikka miesasioita, en minä oikein osaa, kun en ole mies.
-En minä halua.
-Älä nyt ole noin ujo. Kyllä Matti on ihan kiva! Ja hän pitää sinusta oikein paljon.
-Eikä pidä.
-Älä nyt... Äiti niin haluaisi että te tulisitte juttuun.
-Tultaisiin juttuun?
-Niin, että pitäisitte toisistanne ja teillä olisi kahdestaan hauskaa.
-En minä halua tulla juttuun. En minä halua kahdestaan hauskaa. En minä halua pitää toisistamme.
-Matti on ihan kiva, sanoinhan jo. Sinunkin ystäväsi on äidin ystäviä, eikö äidin ystävät voisi olla sinunkin ystäviä?
-En minä ole vielä päättänyt.
-Ei sinun tarvitsekaan, annetaan teille aikaa.
-Mitä me ajalla tehdään?
-Tutustutte paremmin toisiinne. Voisitte vaikka pelata jalkapalloa tänään.
-Osaako Matti pelata?
-Kyllä minä luulen niin.
-Osaako kaikki miehet pelata jalkapalloa?
-Osaavat kai, jos opetetaan.
-Entä jos ei ole jalkoja?
-No sitten ei voi pelata.
-Sitten voi pelata käsipalloa!
-Niin voi.
-Minä menen pelaamaan nyt Villen kanssa jalkapalloa. Kun meillä on molemmilla jalat, niin ei tarvitse pelata käsipalloa.
-No mene vaan, tule sitten syömään viideksi.
-Heippa äiti!
-Äiti
-Niin?
-Kuka se setä meillä eilen oli?
-Se oli äidin kaveri, kyllähän minä sinut hänelle esittelin. Matti, muistatko?
-Joo, mutta kuka se oli?
-Äidin ystävä, sanoinhan jo.
-Niin, mutta mitä se meillä teki? Ei meillä ennen oli sedät käyneet.
-Tuli katsomaan äitiä ja sinua. Eikö olekin mukavaa, että on ystäviä, jotka käyvät kylässä? Onhan Villekin meillä melkein joka päivä.
-Mutta Ville on minun paras kaverini. Onko Matti sitten sinun paras kaverisi?
-On hän paras mieskaverini.
-Mikä sellainen mieskaveri on? Oletko sinä Matin paras mieskaveri?
-En, minä olen paras naiskaveri, siis naisystävä.
-Onko minulla naisystävää?
-Ei ole vielä, mutta kyllä sinullakin sellainen joskus tulee olemaan.
-Miksi minulla ei ole naisystävää? Miksi Liisa ei ole minun naisystäväni? Minä käyn Liisalla aina välillä leikkimässä.
-No kun vain aikuisilla miehillä voi olla naisystävä. Sinä olet vasta pikkupoika.
-Milloin minusta tulee mies?
-Monen vuoden päästä. Ei sitä voi tarkalleen sanoa. Kyllä siihen ainakin kymmenen menee, ehkä kaksikin.
-En minä jaksa odottaa kahtakymmentä vuotta! Matti on aika nuori, onko se kauan ollut mies?
-On ollut. Yhtä vanha hän on kuin äiti, en kai minä nyt häntä vanhemmalta näytä?
-Oletko sinä sitten ollut yhtä kauan nainen?
-En osaa sanoa, olen kai. Voisitkin puhua ensi kerralla hänen kanssaan vaikka miesasioita, en minä oikein osaa, kun en ole mies.
-En minä halua.
-Älä nyt ole noin ujo. Kyllä Matti on ihan kiva! Ja hän pitää sinusta oikein paljon.
-Eikä pidä.
-Älä nyt... Äiti niin haluaisi että te tulisitte juttuun.
-Tultaisiin juttuun?
-Niin, että pitäisitte toisistanne ja teillä olisi kahdestaan hauskaa.
-En minä halua tulla juttuun. En minä halua kahdestaan hauskaa. En minä halua pitää toisistamme.
-Matti on ihan kiva, sanoinhan jo. Sinunkin ystäväsi on äidin ystäviä, eikö äidin ystävät voisi olla sinunkin ystäviä?
-En minä ole vielä päättänyt.
-Ei sinun tarvitsekaan, annetaan teille aikaa.
-Mitä me ajalla tehdään?
-Tutustutte paremmin toisiinne. Voisitte vaikka pelata jalkapalloa tänään.
-Osaako Matti pelata?
-Kyllä minä luulen niin.
-Osaako kaikki miehet pelata jalkapalloa?
-Osaavat kai, jos opetetaan.
-Entä jos ei ole jalkoja?
-No sitten ei voi pelata.
-Sitten voi pelata käsipalloa!
-Niin voi.
-Minä menen pelaamaan nyt Villen kanssa jalkapalloa. Kun meillä on molemmilla jalat, niin ei tarvitse pelata käsipalloa.
-No mene vaan, tule sitten syömään viideksi.
-Heippa äiti!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä en tajunnu. Joku keskustelu vaa... höh
Ei siinä mitään tajuamista ollut. Lapset kysyvät tyhmiä asioita, näin heistä kasvaa viisaita aikuisia.
HaHaa! hauska:) mä voin kertoo huomenna toisen samanlaisen mut pikkuliisasta:)
No kuule, jos jotain hauskaa saat aikaiseksi, niin mielellään ainakin minä lukisin. :)
joo, teen saman tyyppisen jutun pikku liisasta:)
-Äiti mikä on helvetti?
-mistä sinä tuollaista olet kuullut?
-Vanha setä kadulla pyysi rahaa ja kun en antanut niin se huusi et helvettiin tuollaiset ipanat!
-no se on tuota...
-Onko se naapurin talo?
-kuinka niin?
-nokun isä kerran sanoi että se naapurin piski on helvetistä kun se on niin pahan sisuinen.
-Onko isä noin sanonut?!?
-joo, ja sitte se sano että naapurin akalla on hyvä perse.
-Ei kai!!?!!
-joo, ja sit se sano että sillä oli pehmeät rinnat.
-voi jesus!!!!!!
-ja että sä oot vanha ämmä.
-!!!!
-äiti... yks setä kysy sun numeroo eilen...
-kuka setä?
-no se joka oli pannu sut paksus ja mä synnyin...
-uah....
-äiti? äiti? sanoinko jotain sopimatonta? äitii!
Ei ne kakarat sentään tollasii kysy? Pikku-Liisa saisi pestä suunsa saippualla, jos minä sen äiti olisin...