Näin syksyn alkaessa, onko täällä palstalla opetusalalla työskenteleviä ihmisiä? Koetko ammatin ja oman elämäsi (ja muiden ihmisten / vanhempien suhtautumisen) sopivan hyvin yhteen?
Anybody??
Opetus ja kasvatus
102001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toimin lastentarhanopettajana ja olen kyllä työpaikalla vielä kaapissa, joten ei vaikuta mun työhön ainakaan mitenkään.
ja ala-asteella. samoin kaapissa. se ei jotenkin kuuluu sinne yhtään. siis ihan mikä tahansa, mitä vapaa-ajallani teen.
Minä olen myös opettaja, yläasteella.
Niin minä en vapaa-ajallani teen paljoa muuta kuin sporttailen. Tyttöystävä puuttuu. Todella vaikeaa löytää ketään fiksua ja naisennäköistä.
Aika yksinäistä elämää vietän ja luulen, että kukaan työkavereistani ei voi arvata minun olevan lesbo.
Opettajanhuoneessa jutellaan paljon perhekeskeisiä juttuja ja se hieman koskee, kun itse on yksinäinen susi.
Toimin ala-asteella opettajana. Kukaan kollegoistani ei tiedä suuntautuneisuuttani. Luulevat minun ilmeisestikin olevan heteron, koska puheet ovat "siihen suuntaa" viittaavia.
Ei ole tarvetta kertoa yksityisasiaani.
Samaa mieltä, ei yksityiselämä kuulu kenellekään. Mutta huhujen ja puheiden aktivoituminen pienissä piireissä (joku tuntee aina jonkun jne...) ahdistaa sinänsä, milloin tällainen ajankohta mahtaa olla. Vaikka mitäpä tietysti siitäkään. Ei pitäisi välittää, koska se ei todellakaan kenellekään kuulu.
Työskentelen ammattikorkeakoulussa. Kollegoistani suuntautumiseni tietää noin 3/4 (vanhempi väki ei niinkään), eikä se ole ollut kenellekään ongelma. Mukavaa kertoa viikonlopun tekemisistä ihan kuin muutkin.
Opiskelijoille en asiasta ole huudellut. Muutama tietää minut muuta kautta, joten ehkä asia on joidenkin tiedossa. Eipä ole tullut silmille missään.
Itse asiassa kollegat ovat onnitelleet siitä, että uskallan olla mitä olen ja myös sen heille kertoa. Ehkäpä näin olen saanut jonkinlaista arvostustakin, kuka ties:-)
Kivaa on, kun saa olla oma itsensä, ainakin aika lailla.
Elinakin
Opena ollaan juu ja lukiossa nääs. Kaapissakin olen ja aion siellä ollakin, sillä en edes jaksa kuvitella, mitä ulostuleminen työyhteisössä saisi aikaan. Vanhempien kanssa minun ei juuri tule oltua tekemisissä, luojan kiitos ja aamen!
Harrastan intohimoisesti urheilua, joten opehuoneessa jutskailen enimmäkseen miesopejen tai rempseiden ja reippaiden naisopejen kanssa. Ikäisistäni ja vähän vanhemmistakin naisista valitettavasti se äänekkäin osa on perheellisiä, joten lasten korvatulehdus-, eskari-, päikkäri-, synttäri- ja harrastuspuheenaiheet rajaavat kieltämättä mut syrjään. Lisäksi puhe on täynnä kertomusta aviomiehen kanssa tehdyistä asioista, joihin ei oikein myöskään voi ottaa osaa.
Mullakin olis haaveena löytää seuraa vaikka sitten opesta, joka olisi sporttinen ja välitön ja ei-niin-konservatiivinen arvomaailmaltaan. Tällaista ei kyllä meitin opehuoneesta taida löytyä. Ehkä jossain kuitenkin hän on...;-)
tosin ei opettaja, mutta jonkin sortin nykypäivän (nuorison ja miksei myös aikuisten) kasvattaja silti.
Kirjottele jos tuntuu.
[email protected]
Pirkanmaalta löytyy k-avustaja, sporttinen ja mansesta nääs.
Opeksi alan just opiskella. Ala-asteelle (tai mikä lie alakoulu nykyään). Olin kolme vuotta töissä jo luokanopena ja pari kolleegaa tiesi musta. Nykyään tietävät myös entiset oppilaat, sillä sattuivat näkemään (13vuotiaita)mut pussailemassa tyttöä kaupungilla. Siitähän ne juorut sitte lähti. Enää ennoo töis siel, joten no probs. Ja nää penskatkin on jo yläasteella. Aina kun oon heihin törmänny, ni kyllä ne ovat tuleet ihan ilosesti juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Eipä tuo kai sitten nii kovasti järkyttäny. =)