Naisen elämänkaaressa on kaksi taitekohtaa, jolloin päivänselvinkin tytöistä tykkääjä voi ajautua pois raiteiltaan.
Ensimmäinen koetaan 9-11 -vuotiaana, jolloin lapsen sosiaalista käyttäytymistä vahvasti säätelevä kouluympäristö on demokraattisimmillaan: tytöt ja pojat ovat kehityksessä samalla viivalla. Samaa ei voi sanoa mistään muusta lapsuuden ja nuoruuden ikävaiheesta, jossa on mukana jonkintasoinen oman seksuaalisuuden tiedostaminen.
Toinen sijoittuu aikuistumis- ja juurtumisvaiheeseen eli 19-20 vuodesta noin 25:een, jolloin normeista (?!!) poikkeaminen saatetaan kokea oman identiteetin kannalta tuskallisena ja vahingollisena. Ei haluta muuttaa liian paljon kerralla, mielummin paetaan turvallisiin kulisseihin. Elämänpiiri laajenee lapsuuden ja teini-iän kuvioiden ulkopuolelle ja ihmisen kaltaisia kumppaneita on tarjolla. Samalla syntyy illuusio siitä, että onni on mies, auto ja rivitalokaksio.
Tämä oli tietty täyttä paskaa =)
Mä halusin vain varoituksena todeta, että ei kannata kieltää itseään vaikka sattuisikin olemaan siinä iässä.
Ensimmäinen koetaan 9-11 -vuotiaana, jolloin lapsen sosiaalista käyttäytymistä vahvasti säätelevä kouluympäristö on demokraattisimmillaan: tytöt ja pojat ovat kehityksessä samalla viivalla. Samaa ei voi sanoa mistään muusta lapsuuden ja nuoruuden ikävaiheesta, jossa on mukana jonkintasoinen oman seksuaalisuuden tiedostaminen.
Toinen sijoittuu aikuistumis- ja juurtumisvaiheeseen eli 19-20 vuodesta noin 25:een, jolloin normeista (?!!) poikkeaminen saatetaan kokea oman identiteetin kannalta tuskallisena ja vahingollisena. Ei haluta muuttaa liian paljon kerralla, mielummin paetaan turvallisiin kulisseihin. Elämänpiiri laajenee lapsuuden ja teini-iän kuvioiden ulkopuolelle ja ihmisen kaltaisia kumppaneita on tarjolla. Samalla syntyy illuusio siitä, että onni on mies, auto ja rivitalokaksio.
Tämä oli tietty täyttä paskaa =)
Mä halusin vain varoituksena todeta, että ei kannata kieltää itseään vaikka sattuisikin olemaan siinä iässä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tekijöitä ekasta kiljaisusta asti, jotka muokkaa sua siihen totuttuun ja tiettyyn malliin. Ja nykyaikana nuoren tytön pitäisi jo 7-8 vuotiaana melkein jo seurustella ja ylä-asteella jo olla "kokenut nainen".
Kaikki tarjoaa omaa kuvaansa siksi oikeaksi, omaa malliaan siksi oikeaksi malliksi elää ja jne.
Hulluahan se on koko touhu. Ja kun nuoret tekee lapsia ja sitten se oma menojalkakin alkaa vielä kovasti pakottaa ja lapset jäävät television, lehtien, kavereiden kasvatettavaksi, niin jossain vaiheessa maksamme kyllä ison laskun tästäkin hullusta ajasta.
Ja johan niitä on alettukkin.
Ja ei kukaan ole täydellinen, ei kenekään kielioppi ole aina puhtainta. Mutta kertokaa nyt sekin minulle että miksi taputetaan päähän niitä jotka ei edes koita käyttää isoja kirjaimia, pilkkuja tai edes pisteitä?
Onko se sanoma niin tärkeää että se on sama missä paketissa sen tuo? Ja kun tämä ihmistaimi lähteetyöelämään tai mitä vain tekemään ja osaa kirjoittaa oman nimensäkin väärin, silloinkin me vain sanotaan ettei se mitään, melkeinhän sinä onnistuit?
tarkoitan, jos hiukan vaadittaisiin enemmän, ihan sen verran ettei kaikkien typerien blogien kirjoittajat luule ettei ne ikinä vaikuta mihinkään yms.
Ihmiset jakaa elämäänsä netissä, ja sitten kun he törmäävät siihen IRL, ollaan kykenemättömiä mihinkään muuhun kuin kirjoittamaan blogiin.
Nuoret tytöt jakaa kuviaan cityssä, joka kuvassa on rinnat paljaana, tai niin paljon ettei ihan. Vain siksi että joku kirjoittaisi kommentteihin "hittoo kun olisin noiden välissä,läählääh".
On suorastaan joukkio ihmisiä jotka eivät enään kirjoita kokonaisia sanoja, vaan puhutaa väh niin mit miels kiit soit nähd si illall.
Ja nämä ei ole edes mitään nuorinta ikäpolvea.
Ja joo, ehkä mä olen nipo, mutta kun mä en haluaisi että maailmaan tulisi enään yhtään lisää lääkkeillä käyvää, kun maailma on nin kova- ihmisraasuja, jotka eivät osaa tehdä mitään, eivät käyttää omia aivojaan, eivät päätellä omassa päässään mitään, loogisuus on ihan outo sanakin ja jne jne.
Maailma on hullu paikka, ja hulluja ihmisiä täynnä ja tyhmiä. Tosin tyhmiksi ei saa sanoa, sanotaan sitten vain omanlaisiksi.
Jos on rohkeutta kritisoida muiden tekemiä kirjoitusvirheitä, olisi syytä edes itse saada oma tekstinsä kirjoitettua oikein. Muutamia esimerkkejä mainitakseni tekstistäsi: Lause ei ala ja-sanalla, sinun tekstissäsi lause alkoi kyseisellä sanalla ainakin kuusi kertaa. Että-sanan eteen tulee AINA pilkku (perusjuttu kielioppisäännöissä.) Pisteen, kysymysmerkin ja huutomerkin jälkeen lause alkaa isolla kirjaimella (tekstissäsi oli lauseen aloituksessa yhdessä kohtaa pieni kirjain.) Sanaa ENÄÄN ei ole suomen kielessä kirjoitetussa muodossa olemassa, oikea muoto on ENÄÄ. Enemmänkin kielioppivirheitä tekstistäsi löytyy mutta eiköhän nuo muutamat riitä tuomaan esille sen, että et itsekään kovin hyvin suomen kieltä hallitse.
Ihmisten laiskuus kirjoittaa kokonaisia sanoja ei ole yhden aikakauden ilmiö vaan kielessämme pikkuhiljaa tapahtunut muutos. Mitä mieltä olet itse käyttämistäsi sanoista? Muutaman esimerkin mainitsen: Sua (alunperin sinua), ekasta (vrt. ensimmäisestä), alettukin (aloitettukin), ettei (että ei), mä (minä).
En todellakaan ole mikään kielioppipoliisi mutta pakko oli tuoda esille se, että ei kukaan meistä ole täydellinen. Toisten virheet on aina helpompi huomata kuin omansa sekä kirjoitetussa tekstissä, että oikeassa elämässä. Peili on oikeastaan tosi hyvä esine, sinne meidän itsekunkin olisi syytä aina välillä kurkistaa...
Lopuksi: "Me vain sanotaan" on oikeasti "me vain sanomme." =)
olivat tahallisia. Löin kaverini kanssa vetoa siitä mihin tuossa tekstissä tartutaan.
Mu ei se välii mä voit ni mä pääs ihanast syömää ja must ihmiset saa olla just nii dorkii ku haluuva ei se mult o pos taptap vaa päähä ja san ett e haitt vaik näytt tyhml kosk se sanomaon tärk siks ei tarv tai kand kiinnit huom mihink kielop mä kyl its katsn mit ihmin itsest anta ulospä ja se muk muodstn mielipiten hänes mu se onk vaa mä ja muul ei ny tääl okka väl ja jos oist luk sen san kyl ett kuk ei oo täyd ain kielopp mu sul tärk ol sano ette mäkä oo täyd vaik nii e väittän kää mu jos sus maail on menos hyv suunt ni me vaa nähd asia er taval
nyt sitten varmaan sen 50 euroa? =) Löitkö muuten vetoa kaverin kanssa tuosta ainoasta suomen kielen lauseesta edellisessä viestissäkin? Siitäkin nimittäin puuttui yksi pilkku...
Vaikka lopusta tekstistä olikin yritetty tehdä mahdollisimman vaikealukuinen tahallaan, niin sain selvää kuitenkin. En sanonut, että sinä et ole täydellinen. Olin päinvastoin samaa mieltä kanssasi siitä, että KUKAAN meistä ei ole täydellinen. Sinulla on vain omituisen piikikäs ja nuiva suhtautuminen siihen, että jotkut meistä eivät osaa kirjoittaa selvää suomen kieltä. Oletko koskaan ajatellut, että kyseessä ei ole välttämättä laiskuus opetella oikeinkirjoitusta? Jotkut meistä on ehkä hakattu lapsena niin pahasti (esim. nakattu vauvana päin seinää), että siitä tuloksena syntyvän aivovamman seurauksena ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta oppia hahmottamaan tekstiä oikein. Puhumattakaan muuten vain lukihäiriöisistä ihmisistä tai ulkomaalaisista, joilla suomen kieli ei ole vielä täysin hallussa...
Minä ihmettelen myös, mihin tämä maailma on menossa. Siinä ihmetyksessä päällimmäisenä ei ole kuitenkaan muiden tekemät kielioppivirheet vaan enemmän se, että joku ei tosiaankaan näe pintaa syvemmälle. Ei kai kukaan huvikseen tai tahallaan (paitsi sinä viestissäsi) kirjoita kelvotonta tekstiä? Minäkin luen mielelläni kaunista ja sujuvaa suomen kieltä ja juuri siksi en lue nettiblogeja vaan runoja, esseitä jne. Minä ihmettelen sitä, että miten kukaan voi olla niin "pumpulissa kasvanut", että ei ole käynyt mielessäkään SYY siihen, miksi kaikilla ei oikeinkirjoitus suju? Jos haluat suomen kielen kauniina säilymiseen tosissaan vaikuttaa, niin opiskele äidinkielen opettajaksi tai puheterapeutiksi =)
Kyllä, me ajattelemme selvästikin asioista eri tavalla mutta siitä huolimatta vaivauduin kanssasi keskustelemaan asiallisesti. Miten oli oman asiallisuutesi kanssa? Minä oikeasti uskon, että myös halvaantuneella ja CP-vammaisella on oikeus esittää mielipiteensä vaikka se ei aina suusta (tai kynästä) tulisikaan ulos "normiajassa ja normimuodossa."
jos kirjoittaa perseest ni on het joku cp? Lukihäröt näkee, ne kirjoit ihan eri taval ko vaan saamattomat. Turha tä o.
viestini ajatuksella, niin huomaat, että tekstini CP-vammaisista meni näin: "CP-vammaisella on oikeus esittää mielipiteensä vaikka se ei AINA suusta (tai kynästä) tulisikaan ulos normiajassa ja normimuodossa." Pienilläkin sanoilla on merkityksensä lauserakenteessa, jos huomaat? Eri asia sitten, jos tulkitsee kaiken juuri niinkuin itselle parhaiten kulloinkin sattuu sopimaan.
En siis sanonut, että jos on CP-vamma, niin automaattisesti on lukihäiriöinen. Julma totuus kuitenkin on, että CP-vamma on ennen synnytystä tai synnytyksen aikana saatu hapen puutteesta johtuva eri asteinen AIVOVAURIO. Vammaan liittyviä erinäisiä ongelmia (kehitysvammaisuus, lukihäiriöt, pakkoliikkeet jne.) siis suurimmalla osalla CP-vammaisilla esiintyy. Tässäkin kohtaa täytynee alleviivata, että sanoin "suurimmalla osalla." Lukihäiriöt ja CP-vammaisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa, väität sinä mitä haluat. Käy vaikka surffailemassa netissä ja etsi tietoa aiheesta. Itselläni tietoa on kertynyt kyseiseen vammaan liittyen CP-vammaisen pikkusiskoni kautta.
Nykyään tiedetään hyvin paljon erilaisista neurologisistakin häiriöistä, jotka vaikuttavat puheen, kirjoittamisen jne. hahmottamiseen. (Tässäpä pääsinkin ensimmäiseen kielioppivirheeseen, joka esiintyi tuolla kielioppivirheiden kritisoijan tekstissä: jos laittaa jne. lauseen loppuun, sinne ei tarvitse enää laijjaa JA jne. PELKKÄ JNE RIITTÄÄ! Parissakin paikassa tämä virhe esiintyi, minua aivan raivostutti;)
Neurologisia häriöitä ovat esim. erilaiset yhdistelmät tarkkaavaisuus-keskittymiskykyhäiriöistä, puheen kehityksen häiriöt - kaikkea ei jaksa nyt edes esitellä, mutta vaikutuksensa niillä oppiseen on.
Kielioppivirheistä vielä. Kiinnitin huomiota siihen että toistuvasti oli sanottu "jotka muokaa" tai "kaikki tarjoaa". Pitäisi olla JOTKA MUOKKAAVAT sekä KAIKKI TARJOAVAT tai NUORET TEKEVÄT (ei nuoret tekee). ALETTUKKIN kirjoitetaan alettukin, YHDELLÄ KOOLLA. Vieläkö pitää pilkunnus... viilarin tekstiä ruotia?
Olen samaa mieltä, kuin joku muukin oli, että kirjoittaa saa, vaikkeivät kielioppisäännöt hallussa olisikaan. Nykyään on yleistynytkin tapa kirjoittaa puhekieltä. Kieli kehittyy, se ei ole staattinen. Muistatteko esimerkiksi porun, jonka Katri-Helena aiheutti kerran TV:ssä sanomalla, MINUN TYTTÖ? Peistä taitettiin puolesta ja vastaan, mutta niin siinä vain kävi, että K-H:lle sallittiin oikein kieliasiantuntijan taholta tuo muoto (oikeammin siis olisi ollut MINUN TYTTÖNI, jos jollekulle jäi epäselväksi).
Sellattii jä tällattii ajatuksii täl kertaa, kirjoitetaan oikein tai väärin tai oikein väärin, se kun kirjuutellaan.
ei mee teilläkää hyvin. Samaahan te teette. Kyykkkkyyyyyyyyyyn!!!!
Näin se vaan on: on paree mennä kyykkyyn, kun ei osaa kirjoittaa oikein itse kukanenkaan, kukaankaan, kukinkaan - v-u, meni vaikeeks. Virheitä tulee niin että silmissä vilisee. Tosin, minä en virheitä sinällään halunnutkaan kritisoida, kritisoin paremminkin virheiden kritisoijaa. Huomasin muutaman hänen tekemänsä virheen sen lisäksi, mitä edelliset olivat jo huomanneet. Tosin, jos moittii toista virheistä, pitäisi itse tarkistaa tekstinsä niin, ettei virheitä ole!
aijoin sanoa. Emmää moittinut kielioppivirheitä tekeviä, ei ole ittellänikään läheskään aina täyvellistä kirjotusta. Sitä kai mää kuitenkin saan moittia, että joillakin on otsaa hoksata muitten virheet mutta ommaa mokkaa ei sitten huomatakkaan... ;)
Ajatella, että minun piti käyttäytyä kuten "massa" halvattu. HITTO ei! Olen se mikä olen. MINÄ MINÄ MINÄ!!!
Ja anna minun olla oma itseni
-
Nähdään kö?
on suurin tarve "olla samanlainen kuin kaikki muutkin". Tai ainakin itselläni oli. En tosin ollut tiedostanut itseäni vielä silloin, vaikka tyttöä jo pusuttelinkin bileissä.
Ja toiseksi, 19-20-vuotiaana ihminen pystyy jo aika pitkälle olemaan oma itsensä, eli päättämään itse elämästään.
Edelleen: kouluympäristö ei ole koskaan demokraattinen, tai edes demokraattisimmillaan. Se tasapäistää, polkee kuraan ja oletko huomannut, että porukan "kingi" on aina poika, joka on tasoltaan keskiverto tai pahimmassa tapauksessa sen alta. Ja homma skulaa hänen pillinsä mukaan.
Eli, en ammu mitään alas vaan tuon esille oman näkemykseni.
Noiden yläasteelaisten osalta ajatuskuvio meni jotenkin niin, että tuossa iässä tyttöjen ja poikien väliset erot ovat äärimmillään ja ihastuminen/rakastuminen vertaiseen on paljon luonnollisempi vaihtoehto kuin ihastuminen lapselliseen poikaan. Tosin käytännössä se yksi bimbo tai pihakingi voi laittaa kuviot uusiksi, ja jos naapurissa on ammattikoulu tai lukio, niin sitten nämä pirpanat etsivät objektinsa sieltä. Näin aikuisempana melkein pelottaa, miten paljon pari ikävuotta merkkaa lapsen ja teinin elämässä =)
Eroa on tietenkin siinä, että nuorempi harvoin voi näkyvästi ilmaista tunteitaan samaa sukupuolta olevalle. Aikuisuuden kynnyksellä nuo estot vähitellen murenevat - niin ainakin pitäisi tapahtua.
Kaikesta huolimatta heteronormiuden suo imaisee pelottavan paljon omaa elämäänsä aloittavia aikuisentaimia.