Kävipä kerran niin, että susi vei kuninkaalta koiran. Kuninkaan koira oli ollut hyvin kaunis ja rohkea ja kuningas janosi kostoa. Siksipä hän asetti kilvan. Ken toisi hänelle suden turkin ja hampaat, saisi puoli valtakuntaa ja prinsessan.
Metsämies halusi poikiensa naivan kauniin prinsessan, joten hän kehotti poikiaan menemään metsään ja tappamaan suden. Metsästäjän tytär tuli paikalle ja saoi, että hän saisi helposti suden turkin ja hampaat kuninkaalle. Isänsä ja kolme veljeään nauroivat hänelle.
"Miten sinä tyhmä tyttö suden tappaisit?" isä hekotti.
"Miten sinä valtakuntaa hallitsisit?" kysyi vanhin veli virnuillen.
"Miten sinä kuolleen suden kuninkaalle kantaisit?" kysyi keskimmäinen veli.
"Ja mitä ihmettä sinä prinsessalla tekisit?" kysyi nuorin veli nauruaan pidätellen.
Metsästäjän vanhin poika näki suden hiipivän metsässä ja lähti takaa-ajoon. "Voi sinä kurja, jätä minut rauhaan," susi ulvoi ja itki, mutta ei metsästäjän poika ymmärtänyt.
Metsästäjän toinen poika kuuli suden ulvonnan ja säntäsi paikalle ja liittyi hänkin takaa-ajoon. "Voi te ilkeät, menkää pois!" susi vaikeroi.
Metsästäjän nuorimmainen poika kuuli suden vaikeroinnin ja liittyi mukaan takaa-ajoon.
Pinkoessaan poikia pakoon susi näki yllättäen metsästäjän tyttären, joka viittoili kutsuvasti.
"Hoi susi, minä autan sinut pakoon!" tyttö huusi. Hetken epäröityään susi meni tytön luokse ja tämä piilotti suden hameensa helmoihin.
Kun veljet sitten tulivat paikalle, he kysyivät oliko heidän siskonsa nähnyt sutta. "Tuonne se meni," tyttö sanoi ja osoitti synkeään metsään. Muitta mutkitta veljet juoksivat metsään ja eksyivät pahemman kerran.
Tyttö kuiskasi sudelle juonensa ja lähti sitten kulkemaan kohti kuninkaanlinnaa. Linnan vartija kysyi, miksi tyttö pyrki linnaan.
"Toin kuninkaalle suden hampaat ja taljan," tyttö vastasi.
Vartija nauroi, mutta päästi tytön sisään.
Kuninkaan sihteeri kysyi, miksi tyttö halusi kuninkaan puheille.
"Toin kuninkaalle suden hampaat ja taljan," hän vastasi.
"En näe sinulla taljaa, mutta mene vain," sihteeri vastasi.
Tyttö astui kuninkaan saliin ja asteli hänen tuolinsa eteen. "Toin sinulle suden taljan ja hampaat," hän tokaisi. Samassa susi syöksyi hänen hameestaan ja söi kuninkaan.
Niimpä metsästäjän tytär sai prinsessan ja susi puoli valtakuntaa.
Metsämies halusi poikiensa naivan kauniin prinsessan, joten hän kehotti poikiaan menemään metsään ja tappamaan suden. Metsästäjän tytär tuli paikalle ja saoi, että hän saisi helposti suden turkin ja hampaat kuninkaalle. Isänsä ja kolme veljeään nauroivat hänelle.
"Miten sinä tyhmä tyttö suden tappaisit?" isä hekotti.
"Miten sinä valtakuntaa hallitsisit?" kysyi vanhin veli virnuillen.
"Miten sinä kuolleen suden kuninkaalle kantaisit?" kysyi keskimmäinen veli.
"Ja mitä ihmettä sinä prinsessalla tekisit?" kysyi nuorin veli nauruaan pidätellen.
Metsästäjän vanhin poika näki suden hiipivän metsässä ja lähti takaa-ajoon. "Voi sinä kurja, jätä minut rauhaan," susi ulvoi ja itki, mutta ei metsästäjän poika ymmärtänyt.
Metsästäjän toinen poika kuuli suden ulvonnan ja säntäsi paikalle ja liittyi hänkin takaa-ajoon. "Voi te ilkeät, menkää pois!" susi vaikeroi.
Metsästäjän nuorimmainen poika kuuli suden vaikeroinnin ja liittyi mukaan takaa-ajoon.
Pinkoessaan poikia pakoon susi näki yllättäen metsästäjän tyttären, joka viittoili kutsuvasti.
"Hoi susi, minä autan sinut pakoon!" tyttö huusi. Hetken epäröityään susi meni tytön luokse ja tämä piilotti suden hameensa helmoihin.
Kun veljet sitten tulivat paikalle, he kysyivät oliko heidän siskonsa nähnyt sutta. "Tuonne se meni," tyttö sanoi ja osoitti synkeään metsään. Muitta mutkitta veljet juoksivat metsään ja eksyivät pahemman kerran.
Tyttö kuiskasi sudelle juonensa ja lähti sitten kulkemaan kohti kuninkaanlinnaa. Linnan vartija kysyi, miksi tyttö pyrki linnaan.
"Toin kuninkaalle suden hampaat ja taljan," tyttö vastasi.
Vartija nauroi, mutta päästi tytön sisään.
Kuninkaan sihteeri kysyi, miksi tyttö halusi kuninkaan puheille.
"Toin kuninkaalle suden hampaat ja taljan," hän vastasi.
"En näe sinulla taljaa, mutta mene vain," sihteeri vastasi.
Tyttö astui kuninkaan saliin ja asteli hänen tuolinsa eteen. "Toin sinulle suden taljan ja hampaat," hän tokaisi. Samassa susi syöksyi hänen hameestaan ja söi kuninkaan.
Niimpä metsästäjän tytär sai prinsessan ja susi puoli valtakuntaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan sujuvasti luettava.
MUTTA: Loppuosan voisi muokata "uskottavammaksi". Vartijalle tytön selitys kävi vitsistä; kun sihteeri puolestaan sanoi: "En näe sinulla taljaa, mutta mene vain," herää epäilys siitä, miksi sihteeri päästää valehtelijan kuninkaan luo. Onko sihteeri vain laiska, hyväuskoinen vai vastuuton, kun ei tarkista asiaa? Tuon kohdan voisi muuttaa hieman herkullisemmaksi.
Metsästäjän tytär aiheutti kuninkaan kuoleman, joten loogisemmin hän ansaitsisi hirttoköyden eikä prinsessaa. Millaisen mielikuvan tämä sadun loppuratkaisu jättää lapselle - että tytär oli lesbo, ja että suku sammui kun ei voitu saada jälkeläisiä? Vai että heistä tuli vain erinomaisia ystävättäriä?
Miksi tytär huijasi veljiään? Miksi suden henki oli tärkeämpi kuin kuninkaan? Oliko tytär itsekin "metsästäjä", vaikka ei tiedostanut sitä...? ;)
Veikö susi oikeasti kuninkaan koiran - vai oliko se peräti metsästäjän tytär, joka oli omalla tavallaan kiero?
tarina. Ei kauhean erikoinen mutta kiva!
siinä oli? Se oli mielestäni aika moraaliton... Aikuiselle tarkoitettuna ihan jees, mutta ei lapselle!
...minun mielestäni: modernit (edistykselliset) hahmokonstruktiot perinteisen sadun muodossa ja kerronnassa tekevät kokonaisuudesta mielenkiintoisen ja kohosteisen. Juoni ja loppuratkaisut ovat varsin epäkonventionaalisia, mutta juuri siksi piristäviä.
Ja kuka sanoi että sadut ovat lapsia varten?
Ja kuka sanoi etteivät lapset osaisi olla kriittisiä?
En viitsi rekkautua :D
Kuka edes määrittelee missä menee lapsen ja aikuisen raja. Olen miettinyt paljon millainen olin pikkuisena ja se todella herättää ajatuksia.
Jokainen ihminen on yksilö, jokaisella on omat mielenkiinnon kohteensa ja haaveensa.
"Niimpä metsästäjän tytär sai prinsessan ja susi puoli valtakuntaa."
Lopussa ei tunnu olevan päätä eikä heinää. Millä verukkeella susi olisi saanut puolivaltakuntaa koska söi kuninkaan? Miksi tyttö sai prinsessan (noh, kuningas _sai_ suden turkit ja hampaat, mutta kuullostaa kyllä kaukaa haetulta)? Sadut ovat usein nokkelia kokonaisuuksia, tämä kompuroi loppumereillä.
Parempi olisi ollut jotain tyyliin (eoi tosin sadun rakenteen mukaisesti): Niinpä metsästäjän tytär sai koristaa kaulaansa hirttosilmukalla, kuningas kaipaamansa taljan ja hampaatkin. Susi puolestaan sai mahansa täyteen ja prinsessa kaksi kertaa puoli valtakuntaa.
Jos haluat noudattaa tämän kaltaisten satujen kaavaa, lopun olisi täytynyt nokkelasti vastata esitettyihin kysymyksiin:
"Miten sinä tyhmä tyttö suden tappaisit?" isä hekotti.
"Miten sinä valtakuntaa hallitsisit?" kysyi vanhin veli virnuillen.
"Miten sinä kuolleen suden kuninkaalle kantaisit?" kysyi keskimmäinen veli.
"Ja mitä ihmettä sinä prinsessalla tekisit?" kysyi nuorin veli nauruaan pidätellen.
Hui hai. Älkää hyvät ihmiset nipottako. Nauttikaamme ihmisten hengentuotteista yrittämättä muuttaa niitä
mieleiseksemme, kuten satu mustasta linnusta opettaa.
Lukekaamme runoja ja sanokaammme mielipiteemme, mutta älkää nyt hyvä ihme sanoko että joku olisi pitänyt tehdä nimenomaan niin ja näin. Selkiskö?
Vedetään kaavat vessasta alas ja keksitään ihan uusia juttuja.
Ja vielä oma mielipiteeni sadusta. Melkoisen hutaistun oloinen, kuten muutkin aaveneidon tuotokset, mutta joku jekku siinä sentään oli.
Tuskin kukaan tuota vakavasti ottikaan, ei edes kirjoittaja. Mutta kun näkee lupausta sen soisi kantavan loppuun saakka. Nimen omaisesti tuo jekku kannattaa tämänkaltaisia tarinoita, eli tämä pyörä on keksitty jo kauan sitten. Olettaisin kuitenkin, että kirjoittaja toivoo tarinastaan kritiikkiä?
Satu selvästi ja kerrassaan aivan mahtava! Jatka samaa malliin! :D