Mun marsu kuoli kivuttomasti ja nukahtaen rauhalliseen uneen, eneen kuolemaansa se tuskin söi se vaan nukkui. Mä meni juuri sinä iltana tsh ensi-iltaan ja toivon neljän aikaan yöllä näkeväni sen vielä elävän, mutta kun avasin huoneeni valon, pyyheliina ja sanomalehdet peittivät häkkiä joten tiesin kaverini kuolleen.
itkin koko yön tietämättä mitä sanoa.
Nyt suru alkaa hellittää mutten koskaan unohda pikku ystävääni, joka nukkui pois 17.12
sitä on vaan niin helvetin ikävä rakastakaa kun vielä voitte...
itkin koko yön tietämättä mitä sanoa.
Nyt suru alkaa hellittää mutten koskaan unohda pikku ystävääni, joka nukkui pois 17.12
sitä on vaan niin helvetin ikävä rakastakaa kun vielä voitte...
Vastaukset 6
Vanhimmat
otan osaa suruusi!!
iteltänikin kuoli 17. päivä marsu! sillä oli kauheat kivut, ja se oli pakko viedä lopetettavaksi!! :(
Sateenkaarisilta
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat
muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan
kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä
se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä
riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi
hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat
poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon...
ihana!
Lemmikin kuolema on aina raskasta. Itselläni on ollut 11 gerbiiliä, kaksi kultahamsteria ja 4 kääpiöhamsteria, 3 hiirtä ja yksi marsu. joku kysyi minulta kerran että miksi mä pidän niitä, eihän niihin voi kiintyä. Se on tyhmää sanoa niin. Jokainen lemmikkini on löytänyt paikkansa sydämmestäni. Ne ovat minulle aina rakkaita, vaikka ovatkin jo kuolleet. Suru on suuri, mutta muistele niitä onnellisia hetkiä lemmikkisi kanssa!!
otan osaa =( minultakin on kuollut pari marsua....tosin siitä on kyllä aikaa!tällä hetkellä omistan yhden marsun....josta välitän todella paljon!!
Susta tuntuu varmaan ihan kauheelta! Mulla on itelläni 1 vuotias kani ja 8 vuotias kissa, joka oli kesällä tosi sairas, se jouduttiin leikkaamaan kolme kertaa, se laihtu kolme tai kaks kiloa ja sille piti antaa tosi monia lääkkeitä. Nyt se on onneks jo ihan terve, se on taas saanu painonsakin takaisin! Mä en ainakaan kestäis jos toinen niist kuolis. Mä pelkäsin aina sitä eläinlääkäri käyntiä, koska jos se ois antanu meiän pikku kisulille kuolemantuomion... KAMALAA!
Mä otan vielä kerran osaa sun marsus kuolemaan. Koeta jaksaa, muistele kaikkea hyvää siitä. Muistele sitä hetkeä kun sä sait sen, muistele mitä tahansa hyvää siitä. Älä yritäkkään unohtaa sitä. Pärjäile!