Tulin juuri kahden viikon mittaiselta metsästysreissulta. Telttaa ei ollut, vain maastopukuni ja taljajouseni. Öisin kuusenoksa antoi suojan ja kuu valaisi tieni. Yhden metson sain ammutuksi hiipimällä ja vaanimalla. Nuotiolla paistoin ja höyhenet talteen perhoja varten. Seuraavalla viikolla ei eläimiä ollut, mustikat ja monet muut olivat sopivasti kypsyneet syötäviksi. Niitä sitten napostelin kun ei muuta ollut. Nuotio haudattiin pois näkyviltä ja metson luut maan poveen. Jäniksen näin mutta jostain susi hyökkäsi kun olin nuolta pistämässä jänteelle ja vei saaliin. Katsoi minua tovin ja juoksi jonneki piiloon. No pitäähän senkin syödä. Hetken päästä kuulin ihmisen puhetta. Herkät metsästäjän korvani huomasivat jostain kaukaa puhetta. Ehkä toinen metsästäjä. Menin äänen suuntaan ja pian löysinkin etsimäni. Kuusen alla katsoin huomaamattomana kahta ihmistä jotka jostain olivat eksyneet mailleni. Kaksi miestä kiväärit kourissa vaimentimet kiinni ja jotkin toimistovermeet päällä. MItä helvettiä, olivat ampuneet jo monta lintua. "Kivasti tuli saalista", toinen sanoi. "Tulihan sitä, mitäs näille sitten teemme?"
"Heitetään tuonne järveen, en minä näitä ainakaan syö."
Naamani muuttui punaiseksi. Ammutaan metsä tyhjäksi eikä edes syömistä varten. Juoksin puskista karjuen maastopuku yllä ja maastovärit naamassa. Juoksivat samantien pakoon ja läheisen kinttupolun luota lähti auto renkaat ulvoen. Helsinkiläisiä hienoherroja. PErkele, pitäisi nekin ampua. Ei tässä ihmisiä kuitenkaan ruveta tappamaan. Saalit jäivät nähtävästi minulle. Toistakymmentä lintua. Puukon otin ja nopeasti aloin niitä suolistamaan jotta arvokas ruoka pelastuisi. Suolet hautasin syvälle maahan ja tämän jälkeen rahtasin saaliit omaan mökkiini. Tunteja kestäneen matkan jälkeen rojahdin nojatuoliin. Sytytin takan ja vein linnut kellarin viileimpään kolkkaan. Pesin kasvoni laiturin päässä ja laitoin maastopukuni ulos tuulettumaan. Olin joutunut selvän rikoksen todistajaksi. No minkäs teet kun perkeleet ampuvat viikkojen edestä lintuja? Kohta on vastustajat kaikkien kunnollisten metsästäjien kimpussa kun sana leviää. No ei se helppoa ole. Kusipäitä on maailma täynnä. Helsingin herrat olivat jälleen kuin pentuja pyssyineen. Hengiltä on saatava, oli nälkä tai ei. Katsoin takkatulen hehkuun ja mietin maitteni tulevaisuutta. Kohta varmaan alkaisi moottoritien rakennus ihan lähelle ja metsää kaatuisi kerrostalojen tieltä. Mikä painajainen. Onneksi näin korpeen ei ihan heti rakennella. Vähän matkan päässä mökistäni oli vanha naapurini. Lienee paras tarjota hänelle osa linnuista. Varmasti hän olisi ampunut ne pellet joihin törmäsin. Vanha metsien konkari ja salametsästäjien kauhu. Monet kerrat oli istuttu iltaa ja juteltu maailman menosta. Vielä ei vastustajat tänne korpeen ole tulleet sieltä kaupungeistaan. Toivotaan ettei ikinä tulekaan. No se on sen ajan murhe. Nyt on vain luonnon rauha ilman moottoritien pakokaasuja (vaikka autoa käytänkin välillä) ja katulappuja. Koskematon ikikorpi oli aina ollut kotini.
"Heitetään tuonne järveen, en minä näitä ainakaan syö."
Naamani muuttui punaiseksi. Ammutaan metsä tyhjäksi eikä edes syömistä varten. Juoksin puskista karjuen maastopuku yllä ja maastovärit naamassa. Juoksivat samantien pakoon ja läheisen kinttupolun luota lähti auto renkaat ulvoen. Helsinkiläisiä hienoherroja. PErkele, pitäisi nekin ampua. Ei tässä ihmisiä kuitenkaan ruveta tappamaan. Saalit jäivät nähtävästi minulle. Toistakymmentä lintua. Puukon otin ja nopeasti aloin niitä suolistamaan jotta arvokas ruoka pelastuisi. Suolet hautasin syvälle maahan ja tämän jälkeen rahtasin saaliit omaan mökkiini. Tunteja kestäneen matkan jälkeen rojahdin nojatuoliin. Sytytin takan ja vein linnut kellarin viileimpään kolkkaan. Pesin kasvoni laiturin päässä ja laitoin maastopukuni ulos tuulettumaan. Olin joutunut selvän rikoksen todistajaksi. No minkäs teet kun perkeleet ampuvat viikkojen edestä lintuja? Kohta on vastustajat kaikkien kunnollisten metsästäjien kimpussa kun sana leviää. No ei se helppoa ole. Kusipäitä on maailma täynnä. Helsingin herrat olivat jälleen kuin pentuja pyssyineen. Hengiltä on saatava, oli nälkä tai ei. Katsoin takkatulen hehkuun ja mietin maitteni tulevaisuutta. Kohta varmaan alkaisi moottoritien rakennus ihan lähelle ja metsää kaatuisi kerrostalojen tieltä. Mikä painajainen. Onneksi näin korpeen ei ihan heti rakennella. Vähän matkan päässä mökistäni oli vanha naapurini. Lienee paras tarjota hänelle osa linnuista. Varmasti hän olisi ampunut ne pellet joihin törmäsin. Vanha metsien konkari ja salametsästäjien kauhu. Monet kerrat oli istuttu iltaa ja juteltu maailman menosta. Vielä ei vastustajat tänne korpeen ole tulleet sieltä kaupungeistaan. Toivotaan ettei ikinä tulekaan. No se on sen ajan murhe. Nyt on vain luonnon rauha ilman moottoritien pakokaasuja (vaikka autoa käytänkin välillä) ja katulappuja. Koskematon ikikorpi oli aina ollut kotini.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mukava juttu, ei raaka.Vaikka vastustan metsästystä, tämä on helpompi ymmärtää.
Loihdit niin ihanan tunnelman metsässä liikkujana,että melkein koin omaksi kokemukseksi.
Minäkin omistan pienen palan luontoa,jossa virkistyn,ja jota kunnioitan
Olen maani rauhoittanut kaikelta metsästykseltä.
En ole ainoa paikkakunnalla,joka niin on tehnyt.
En ole metsästyksen vastustaja,vaikka joskus näkeekin vääriä asenteita pyssymiehillä.
.. sopisi paremmin tuonne teiniosastolle :-)
...näkökulmaa vain toin tähän hiukan kieroutuneeseen nykykäsitykseen ;)
olisi ollut vahvempi, mikäli et olisi sepityksessäsi mennyt kohtuuttomuuksiin, vaan pysynyt uskottavuuden rajoissa.
Jotain kertoo tietysti tämäkin tarina, mutta en ole aivan varma, että kenestä ja mitä...
uskon asian josn se olisi totta ei vain itse nähtyä fantasiaa
mikähän "kettutyttöteinin" provoviritys tää on??
ammuit metson ja jotain hesalaisia oli kans lintujahdissa, ok. Mutta metsäkanalintujen metsästys alkaa 10.9. ja tämä metsätarina sepustus on päivätty 21.8.
mustikoilla viikko metsässä, ei sekään kuulosta kovin uskottavalta. olisko ollut loogisempaa hiippailla tasasin sinne mökille syömään kuin jäädä nälissään metsään.
...päiväykset ja muut, onhan niitäkin jotka tahtoo kunnollisen eräkokemuksen. Jotkut vievät sen ihan sissitouhun rajoille (en minä tosin). Niin ja ihan metsästysaikaan oli "päähenkilö" liikkeellä.
En tehnyt mitään uskottavaa tarinaa vaan ihan esimerkkinä näistä idiooteista jotka ampuu ja jättää saaliit mätänemään. Sitten tullaan metsästäjille huutamaan kun yksi tekee väärin niin kaikki on tehneet syntiä.
Kyllä tuosta lukemallakin huomaa ettei siinä tosissaan oltu ;)
,