Niin millainen kuritus teidän mielestä on sallittua?
Mulla oli pienenä monenlaisia kurituskeinoja isältä ja joskus äidiltä. Niitä oli mm:
Kylmä suihku vaatteet päällä, märällä rätillä kasvoihin lyöminen, tukistaminen, lyöminen, puristaminen esim. käsivarresta niin et tulee mustelma, retuuttaminen ja heittäminen esim. penkille, piiskaaminen risuilla tai nokkosilla paljaalle perseelle.. yms.
Ikävimpänä muistan tapaukset kun isä löi mua kun olin 15 hiusharjalla niin kovaa päähän, että harjan varsi katkes ja päänahkaan tuli piikeistä pieniä haavoja ja kamala kuhmu. Samaten kun olin 15 isä löi mun silmän mustaks, mut se oli mulle viimeinen pisara ja tein siitä ilmoituksen poliisille. Sen jälkee ei oo isä uskaltanu lyödä ja muutenki meidän välit parani, ku ein asuta enää lähellä toisiamme. (olin 16 kun karkasin kotoa ja siitä lähtien asunu yksin olen. Ku asuin kotona niin se oli yhtä helevttiä. Nyt oon 18.)
Nolona kurituksena muistan sen kun isä piiskasi paljaalle perseelle nokkosilla, kun oloin 14. Piiskaa sain tekemistäni "rumista" sarjakuvista. Erityisen nolon tilanteesta teki se otta mulla oli samaan aikaan menkat. En ollu kehdannu ees kertoa vanhemmilleni mulla olevan menkkoja koska niiden mielestä olin huora tms.
No miten toi väkivalta on muhun vaikuttanut?
Mä opin itekkin väkivaltaisen käyttäytymismallin. Kerran puukotin exääni ja muutenkin hermostun herkästi ja oon aggressiivinen. lyön helposti. paiskon tavaroita. Tunnen itteni halvaks paskaks. Rakastun yli 10 vuotta itseeni vanhempioin miehiin ja haen niiltä hellyyttä ja turvaa ja jonkinlaista kuria ja isähahmoa. Haluisin että mua rangaistais lyömällä. Haluisin et mut tapettais.
Mun mielenterveyden ongelmat johtuu monesta asiasta, mut ehkä yks syy mun huonoon itsetuntoon ja käytökseen on toi väkivaltanen kasvatus.
Mielestäni pieni tukkapölly ja pienen pieni läimäys on ok, mun piiskaaminen on nöyryyttävää ja kivuliasta sun muut rangaistus keinot.
Jos saan joskus lapsia niin toivon että en tekis niille samoin ku mulle tehtiin.
Älkää hakatko lapsianmne ettei niistä tulis tälläsiä tunnevammasia paskoja, jotka ei ansaitsis ees elää.:(
Mulla oli pienenä monenlaisia kurituskeinoja isältä ja joskus äidiltä. Niitä oli mm:
Kylmä suihku vaatteet päällä, märällä rätillä kasvoihin lyöminen, tukistaminen, lyöminen, puristaminen esim. käsivarresta niin et tulee mustelma, retuuttaminen ja heittäminen esim. penkille, piiskaaminen risuilla tai nokkosilla paljaalle perseelle.. yms.
Ikävimpänä muistan tapaukset kun isä löi mua kun olin 15 hiusharjalla niin kovaa päähän, että harjan varsi katkes ja päänahkaan tuli piikeistä pieniä haavoja ja kamala kuhmu. Samaten kun olin 15 isä löi mun silmän mustaks, mut se oli mulle viimeinen pisara ja tein siitä ilmoituksen poliisille. Sen jälkee ei oo isä uskaltanu lyödä ja muutenki meidän välit parani, ku ein asuta enää lähellä toisiamme. (olin 16 kun karkasin kotoa ja siitä lähtien asunu yksin olen. Ku asuin kotona niin se oli yhtä helevttiä. Nyt oon 18.)
Nolona kurituksena muistan sen kun isä piiskasi paljaalle perseelle nokkosilla, kun oloin 14. Piiskaa sain tekemistäni "rumista" sarjakuvista. Erityisen nolon tilanteesta teki se otta mulla oli samaan aikaan menkat. En ollu kehdannu ees kertoa vanhemmilleni mulla olevan menkkoja koska niiden mielestä olin huora tms.
No miten toi väkivalta on muhun vaikuttanut?
Mä opin itekkin väkivaltaisen käyttäytymismallin. Kerran puukotin exääni ja muutenkin hermostun herkästi ja oon aggressiivinen. lyön helposti. paiskon tavaroita. Tunnen itteni halvaks paskaks. Rakastun yli 10 vuotta itseeni vanhempioin miehiin ja haen niiltä hellyyttä ja turvaa ja jonkinlaista kuria ja isähahmoa. Haluisin että mua rangaistais lyömällä. Haluisin et mut tapettais.
Mun mielenterveyden ongelmat johtuu monesta asiasta, mut ehkä yks syy mun huonoon itsetuntoon ja käytökseen on toi väkivaltanen kasvatus.
Mielestäni pieni tukkapölly ja pienen pieni läimäys on ok, mun piiskaaminen on nöyryyttävää ja kivuliasta sun muut rangaistus keinot.
Jos saan joskus lapsia niin toivon että en tekis niille samoin ku mulle tehtiin.
Älkää hakatko lapsianmne ettei niistä tulis tälläsiä tunnevammasia paskoja, jotka ei ansaitsis ees elää.:(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet vielä nuori ihminen. Sinulla on mahdollisuus muuttua sekä saada anteeksi kaiken sen, mitä kadut. Toivo ei ole tässä iässä menetetty!
Kun sanot, ettet ansaitse elää, erehdyt silloin pahasti henkilöstä. Isäsi on se, joka ei ansaitsisi elää, et sinä.
Jaksamisia
Ja sinulle kaikkea hyvää, harvalla meillä on ihan hyvä lpasuus, vaikka jokaiselle se meille olisi kuulunut. Tsemppiä
Mun serkkuille annetaan piiskaa!mutt eine ole mitään oppinut että minusta se on turhaa ja kamalaa!se on niin kamalan väkivaltaista.Minä olen saanut tukka pöllyä pienempänä, mutt en enäää koska se on riittänyt minulle ja olen oppinut virheistä vaikka olen saanut vain pienesti..
Mulle on joskus tehty samalla lailla. Hakattiin kotona. Kuritusta puolusteltiin sillä että "ennenvanhaan läimittiin vielä enemmän". Muistan monet kerrat kun pelkäsin henkeni edestä. Kerran mut jätettiin -20asteen pakkaseen.
Huh, onneks ne ajat on ohi.
Ootko käyny kenenkään terapeutin tms juttusilla? Ite oon toipunu menneisyydestäni ihanien ystävieni ansiosta jotka on aina jaksanu kuunnella mua. Puhuminen auttaa!
Nyt oon 20v,ja asunut jo yli vuoden pois kotoa. Elämä pyyhkii ihan hyvin, ja kun joskus saan lapsia, en todellakaan aio kurittaa heitä samoin miten minulle on joskus tehty.
Muakin on hakattu pienenä... isäni hakkasi äitiäkin melkein joka ilta kun se iskä oli kännissä, selvinpäin se oli melkeen ihan normaali isä.
Isäni heitti mun isoveljenkin sillon kun isoveljeni oli ihan pieni niin seinään. Mua se on nostanu hiuksista ilmaan ja tukistellut paljon.
Koko lapsuus tollasta paskaa, nytkin jos minulta kysytään jokin hyvä muistö lapsuudesta, niin tulee vain mieleen kyyneeleet, hakkaamista ja kiljumista..
Isäni oli kyllä aika monestikkin putkassa, kun me lapset saimme jotenkin soitettua 5v. vanhoina poliisille että "isi hakkaa äitiä" itkettiin aina sinne puhelimeen ja saatiin jotenkin annettua osoitteemme.
Lopulta äitini otti avioeron ja isäni asuu nyt muualla ja me "lapset" näemmme häntä aina joskus ja joskus hän soittelee minulle tai sisaruksilleni kännissä ja säkättään siellä jtn.
Itsestänikin on tullut väkivaltainen ja olen yrittänyt muutaman kerran puukolla lyödä sisarustani ja yhtä ohikulkijaa kadulla, joka soitti vähän suutaan, mutta hän pääsi pakoon, onneksi.
Että tälläistä minulta... ei se lapsuus ollut mitään herkkua..
mulla on ollut kurja lapsuus.
äiti ja isä erosivat kun olin 2v. muutin äitini luokse asumaan.
mun isäni on aina ollut väkivaltainen. esim kun olin kolme-vuotias, isä haki mut tarhasta enkä tervehtinytkään häntä heti iloisesti sanomalla " hei" sain piiskat ja huudot siitä. mä pieni parivuotias tyttöparka aloin siitä lähtien pelätä isääni. kun viisivuotiaana iskä haki mut viikonlopuksi heille, oli talvi ja hän antoi mulle jonkun kepin pideltäväks. mä tietysti pistelin sillä koloja lumikinokseen. jätin kepin sitten yhteen kolooni ja poistuin muihin puuhiin,
kun isä sai tietää, että olin jättänyt kepin hankeen, mut heitettiin aluvaatteillani pihalle ja jätettiin sinne palelemaan pakkaseen.
enkä mä mistään uskaltanut kertoa äidilleni.
kun mä yhdeksännvuotiaana tulin vegetaristiks, jouduin viettämään joulun isäni luona, joka oli monet kerrat huutanut mulle siitä että pakkohan mun on lihaa syödä.
tarjolla oli joulukinkkua, (tottakai jouluna)
mä sanoin, että mä en voi syödä sitä. isäni raivostui ja pakotti mut syömään sitä. en valehtele yhtään. mä juoksin vessaan ja oksensin.
isä alko huutaa ihan kauheesti ja tukisti mua, silloin mä tajusin, että eihän tällainen TODELLAKAAN ole oikein ja mä ensimmäistä kertaa elämässäni puolustauduin.
mä sanoin sen suoraan: " JOS SÄ KERRAN ET SIEDÄ MUA TÄLLASENA NIIN KURISTA MUT HENGILTÄ."
menipäs isä hetkeks hiljaseks.
minulla on siskopuoli, joka härnää ja repii mua hiuksista kokoajan. isäni eikä äitipuoleni sano siitä mitään. sisko vaatii itselleen kaiken, mitä mulla on, ja tönii ja raapii.
ja mä tiedän, että yritän aina olla kiltti ja tuon siskolleni tuliaisia joka kerta kun tulen käymään isälläni. autan häntä enkä suutu hänelle ikinä vaikka hän repisi ja kiusaisi mua kuinka. mä en vain halua suuttua hänelle, koska tiedän mitä isä sanois siitä.
se mua siskossa ärsyttää, että vaikka kuinka hellin ja olen kiltti sille, niin kuitenkin se kehtaa aina valittaa äitipuolelleni ja isälle, että kiusaan häntä ja haukun häntä vaikken olisi kuin vahingossa huitaissut häntä kädelläni.
kerran kun sisareni sitten jälleen kerran häiritsi mua kun katsoin televisiota. se tuli mun päälle istumaan ja alkoi kiljuen repiä mua hiuksista mä sanoin sille " voitko sä mennä muualle että mä saan katsoa tän ohjelman loppuun?" huutohan siitä syntyi kun sisko ryntäs parkuen isäni luo valittaen, etten halunnut leikkiä hänen kanssaan.
ennenkuin mitään ehti tapahtua mä nousin ylös tuolista ja lähdin pukeutumaan. ulkona satoi kaatamalla mutta siitä huolimatta mä karjaisin isälleni etten halunnut nähdä heitä enää ikinä koska mua ei arvostettu heillä. mä lähdin kaatosateeseen ja lähdin karkuun niin pitkälle kun pääsin.mä pakenin takaisin äitini kotiin kaupungin toiselle puolelle.
mä inhoan isääni, mua ei arvosteta siellä.
mun isäni piiskaa ja huutaa aivan turhaan, mutta mitä mä voin sille, kun olen vielä vasta 12.
sanokaa mitä mä voin tehdä tän asian hyväks?
onko teistä oikein, että mun isä on hakannut mua siitä asti kun olin kaksivuotias, eikä siskopuoltani rangaista mitenkään?
isä katsoo vierestä kun se kiusaa mua.
kiitti niille jotka luki tän..
..tätä se hakkaaminen ja väkivalta tekee, sairaita ihmisiä. Älkää satuttako lapsianne ja hankkikaa lapsia vain jos olette henkisesti valmiita normaaliin vanhemmuuteen :/ surullista luettavvaa tällainen.
Mä sain isältä selkääni ihan 15 v viel ja siskoni myös. Nää kaksi tapausta jotka kerron ovat hyvin meidän mielissämme. Rippileiriltäni pappisoitti ja kertoi että olen pojan kanssa ollut sillälailla. Kotiin tuli leirltä niin isä komensi nokkoset hakemaan nippussa piti olla noin 15 kpl sitten laskin huosuni alas ja menin nätisti isän syliin äiti ja 7 vuotias siskoni istuivat isän asettamilla tuoleilla ja mä huudan kuin syötävä että : SATTUU JA LOPETA isä vain ärähti kestä synnintuskan poistamimen kohta saatanan teko on pois pyyhitty ja Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Kyllä tämä selkäsauna teki yhtä tuskaa ja häpeää. Nyt vuosien päästä olen kiitollinen isälleni että hän antoi oikein kuritusta ja osoitti oikeas ja väärän rajan. Äitini ei voinut kuin katsoa aina kun isä meitä siskoksia rakkaudella ohjasi pepunkautta . Omaa 7 vuotias en todellakaan kurita selkäsaunalla koska, tiedän kuinka kipeää se tekee . Kyllä ihan uskon että tulevaisuudessa kotiaresti auttaa . Tyttäreni on nyt samana ikäinen kun sisko kun hän koki ekan selkäsaunansa . ( itse en aikaisempia ainakaan muista sen saaneen) siskoni tapaus : sisko ei mittanut vs( verensokeri) vaan huusi: mittasin jo . Paljonko vs se on isämme kysyi ja sisko vastasi että ollit jo 2 h hi yli 33.3 sit siskoni tuli sisälle.isä komensi huosut alas ja keskelle sohvaa pyllypysttyyn ja katson ihan kauhuissani löyntejä ainakin 20 . Siskoni muistaa tämän tapauksen hyvin koska oli hänen kamalin ja noloin . Siskonikaan ei omaa tytärtään ole kurittanut ei koskaan. Mutta, mun mielestä jos alkaa varastaa tai jotain voi antaa jos on kaikki muut keinot kokeiltu . Molempien lapset ilman selkäsaunaa tai muutakaan fyysistä kuritusta. Rakastamme isäämme kuitenkin ja käymme kylässä ja isot juhlat olemme siellä .
Suorannaista väkivaltaa ja pahoinpitelyä tuollainen on. Samaa koin itsekin omalta isältä, mutta en noin paljon. Sitten nuorena ja aikuisena kohtelin sisaruksia väkivaltaisesti ja pahoinpitelin kissaa ja koiraa.
Nyt ole asiasta vapautunut ja en voi enää pahoinpidellä mitään luontokappaletta.
Olen antanut anteeksi isälle ja hänellä oli itsellään tunnevaurio lapsuuden kokemuksista. Isänisä olin sodassa karskiutunut ja isäpuolensa kidutuksen uhri.
Aloittajan on kovan luokan elämänkoululainen. Tulevien sukupolvien onneksi todennäköisesti jo kuollut.