Onko pukeutuminen joillekin kehon korvike? Kun ei voi saada naisen tai miehen kehoa, niin saa sitten vaatteet.
Itse kyllä tykkään nyt naisena vaatteista enemmän kuin ikinä miehenä miesten vaatteista, muttei ne ole kropan korvike. Mulle on tärkeintä, että OLEN nainen.
Itse kyllä tykkään nyt naisena vaatteista enemmän kuin ikinä miehenä miesten vaatteista, muttei ne ole kropan korvike. Mulle on tärkeintä, että OLEN nainen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulle vaatteet on vain välttämättömyys, ei niillä ole sen kummempaa merkitystä. Naisena pukeudun kylläkin naisellisesti. Vihasin sitä miehistä panssaria johon olin pakotettu, joten miehisen tyylin olen hylännyt kokonaan vaikka moni luomunainen pukeutuukin melko miehekkäästi.
siitä että pukeuduin ennen aivan miehen kropassa naisen vaatteisiin vaan voimisti väärän kropan tunnetta ja toi pahan olon. Toisaalta se antoi pientä lohtua. Minulla oli tarve olla oma itseni ja siksi olin jo 2005 ennen HRT:tä ulkoisesti jo naisten vaatteissa 24/7.
Nyt menee luulon puolelle, mutta luulen että jollain transvestiitilla ei tule pahaa oloa ja pukeutuminen tuo lohtua. Olennaista on suhde omaan kehoonsa ja kuinka identiteetti on muodostunut.
Eli joillekin pelkät vaatteet riittävät oman itsen esille saamiseen joillekin ne eivät riitä. Itselleni on arvoitus; mitä miehen kroppaan syntynyt transvestiitti ajattelee pukiessaan taas itseään miesten vaatteisiin?
>mitä ... transvestiitti ajattelee pukiessaan taas itseään miesten vaatteisiin?
---
No, tuon nyt tietenkin riippuu monista tekijöistä,
mutta ehkä sitä voisi kuvailla haikeana jäähyväis-
hetkenä rakkaan ystävän kanssa, jonka jälleennäkeminen
jää jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen.
meikäläiseen on että se ei tuntunut ystävän jäähyväisiltä vaan paluulta johonkin ei-omaan. Se oli oman itsen jättämistä.
Yritin tehdä tuota kaksoisroolia. Onnistuin ylläpitämään sitä voimakkailla stereotypioilla. Loin päähäni sisäisiä rajoja ja lopulta se oli kuin jaettu Berliini.
Kun sitten vapauduin, en romuttanutkaan koko järjestystä päässäni vaan hyppäsin itseltäni kieltämääni naiseuteen. Mutta se ei ollut kuin osa minusta, koska keinotekoisesti olin mieltänyt osan itsestäni mieheksi.
Pitkällisten pohdintojeni ja roolien kokeilujen jälkeen sain selville että se mies olikin pelkkä konstruktio mielessäni. Olin sen rakentanut suojaamaan itseäni. Loppujen lopuksi miehisiksi stereotyypittämäni asiat eivät olleetkaan niitä vaan ne olivat yleisesti ihmisyyteen liittyviä. Muurit kaatuivat ja syntyi nykyinen minä.
Hyväksyn itsessäni kaikki puoleni. Paitsi sitä että peilistä kurkistaa toisinaan suloisen naisen sijaan miespeikko. Mutta onneksi se tapahtuu yhä harvemmin.
En tiedä, mutta psyykeni olisi saattanut levitä jos olisin jatkanut miehen roolin näyttelyä. Ainakin siitä tuli psykosomaattisia oireita.
Pukeutumisen ensisijainen tarkoitus on suojata keho luonnonvoimilta.
Toissijainen tarkoitus on ilmentää itseä, kantajaansa ja viiteryhmää johon kuuluu.
Minulle vaatteissa tärkeintä on kestävyys, käytännöllisyys ja laatu. Elän ulkoilmaelämää, joten minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta pelehtimään prinsessamekossa. Yleisin vaatetukseni näin kesäisin ovat farkkushortsit ja T-paita.
Kehoni on nyt kunnossa, joten olen siihen tyytyväinen.
Minulla on miehenä hirveä tarve korostaa erillaisuuttani ja käytänkin julkisesti gootti-, cuberpunk- ja tekno-tyylisiä vaatteita, ketjuilla ja niiteillä koristeltuja hameita, jykeviä, paksupohjaisia kenkiä, koruja, jne. joilla selkeästi erotun massasta.
Tämä taas on räikeä ristiriita naiselliseen minääni, sillä kun laittaudun naiseksi, käytän hyvinkin arkisia vaatteita, kuten farkkuja, perus-toppeja, tennareita, matalia korkkareita, eli yritän sulautua ja hukkua massaan hyvinkin tehokkaasti.
Jotenkin naisena olen tyytyväinen siihen, että olen "vain yksi tytöistä", mutta miehen roolissä rikon selkeästi rajoja ja ravistelen aitoja, enkä suostu olemaan "yksi kundeista"...
Mun isosisko on kuvaamatidonope ja se sanoo et mulla on kivoja vaatteita. Mä en oo itse kauheesti ajatellut asiaa...mut ostan kyllä mitä tykkään, kun sattuu kohdalle ja on edullista.
Tykkään esimerkiksi hameista ja huiveista...siis niinku hartiahuiveista. Laukuista myös, niitä mulla on litania. Ehkä mun tyylini on suhtkoht naisellinen, naisellisempi kuin suomalaisten keskimäärin.
Eivät ikinä ole olleet eivätkä tule olemaan minkäänlaiset korvikkeet keholleni. Suojamuurinakaan en vaatteita osaa pitää, sillä muistan jatkuvasti sen, että ruumiini on naisen, vaikka ajatuksissani tiedän olevani mies.
itse olen mies mutta kotioloissa pidän hameita
ja stey up sukkisia jakorkokenkiä koska niissä
on mukavaa olla ja en tunne itseäni sen huonomaksi ihmiseksi mukavuus ratkaisee