Säätä ei voi säätää
ei suuntaa tuulen kääntää
sitä sadetta silmilläsi
päivän paistetta ihollasi
ja niitä mustia, mustia pilviä
jotka taakkana kutreillasi
Vaan tuulta lämmintä, ravistavaa
joka siirtää maailmamme perustaa
ja jokea villinä tulvivaa
joka siltamme heikot hajottaa
sitä janoan, sitä kaipaan
sen toivon saapuvan
heinäaikaan
ei suuntaa tuulen kääntää
sitä sadetta silmilläsi
päivän paistetta ihollasi
ja niitä mustia, mustia pilviä
jotka taakkana kutreillasi
Vaan tuulta lämmintä, ravistavaa
joka siirtää maailmamme perustaa
ja jokea villinä tulvivaa
joka siltamme heikot hajottaa
sitä janoan, sitä kaipaan
sen toivon saapuvan
heinäaikaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
useimpia runojasi ja ne ovat olleet ihania lukea. Tässäkin on hiukan haikeutta, mutta loppu on täynnä toivoa. :)
voe, voe - haikeutta ...
En keksi tähän nyt mitään runon
tapaista, on niin hiton harmaa
päivä itsellä - grrrrrr.
Mutta, on sanomattakin selvää,
jonka sinä tiedät aikojen alusta,
että olen ikuinen fanisi -
you are best :D
Hymyä ja helliä tuulia tiellesi.