Kaikki kynnelle kykenevät mukaan. Sisimpiä tuntoja taikka vaikka vaan pinnallisen mielen laineen liplatuksia. Kuvakudosta sanoin.
Ja tuosta se lähtee (jos lähtee):
Ja tuosta se lähtee (jos lähtee):
Huikea veisu
-Q-
10556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pihlajanmarjat pihalta ilkkuvat.
Kesä tunkee syksyyn, syksy kesään.
Olen väsynyt lämpöön - vaikka nautinkin.
Sanat, niin kovin tarpeettomiksi käyneet,
odottavat talvea tullakseen esiin.
mitä sinä odotat? merkkiä? lupaa? keneltä?
hiljalleen hapuamalla
ei kiirettä minnekänä
varovasti vitkalleen
hämässä hätiköimättä
sanat aikojen ilmojen
kylmän kalman kankeemista
kuuman kuolon kuluttamista
hiljalleen hapuamalla
ei kiirettä minnekänä
vitkaan vauhti vainutahan
ei vilkkaan vilautella,
vasuistamme valutella
poimintoja pohjan peiton
kimaroita kumaroita
vaivan varren valikoita
sanoja suurilta saloilta
nimiä nienten nipukoista
liplatellen leputellen
soudetaan suurta selkää
pikkupuroja pusikoissa
hiljalleen hapuamalla
kourin kopeloimalla
mistä meille loitsun loimet
sanat sukua suuremmat
lauseet laittamattomat
tehdyt tekijättä
alusetta alkavaiset
kohtehetta koetellut
hiljalleen hapuamalla
hämässä hätiköimättä
kylmän kalman kankeemista
kuuman kuolon kuluttamista
Ihmiselo turhaa temmellystä,
löydän ilon metsän syleilystä!
Mättähille huoleni mun vaipuu,
jäljellä vain ikuisuuden kaipuu.
Sekin pian hellittää
kun haipuu mietteet nää...
Ennen mehtään menemistä
korpeen kuulumista
raukeemista rajamaiden
hetki vielä hengähdetään
ääniä ähkäillään
korven kieltä kuulostellaan
luppoja luetellaan
outoja opiskellaan:
http://www.netn.fi/198/netn_198_pylkko.html
Missä Suomi sauna sisu?
Pelosta housuun lirahtaa pisu.
Meiltä viedään meidän ME
- kun liian viisaita pohdimme.
Kuokkaan täytyy tarrata
ja halot saunaan pilkkoa.
Uurastetaan kuin mieltä vailla
niin ei oo huolta lähimailla.
Vaan yöllä kun lyö sänkyyn pään
niin siinä sitten säikähtää.
Paljo touhu, paljo aate
turhaa KUMPIKIN! Siis vain maate...
Tänne saakka saavuttiin
tietä taivallettiin,
vaan ennättikö joku etäämmälle,
miten tästä eteenpäin?
Nyt uupuvat omat sanat,
ontuu oudon osaaminen,
laulut toisten lainattakoon,
laatijoiden lahjakkaiden:
monta vuotta myöhemmin
kun tulet matkoiltasi
olenko pitänyt sanani
olenko saanut sen hauenleuan
vai olenko kaatunut onnettomuuksiin
haiseeko henkeni pelolta
anna minun laskea käteni vielä kun ehdin
kun se vielä tuntuu ihmisen elämältä
anna minun huokua haavetta
lävistä minut tässä
opeta minulle nöyryys
pujota minuun kielet
soita säveleni
metsän väki on kaupungissa sokea
perkele sen tänne johti
antoi lapion käteen
pani kaivamaan hautaa
ikävyydelle muistomerkkiä
maakuopissa höyryää runonjalat
valtateillä etenee projektit
tuhoon ja kadotukseen jota voitoksi kutsutaan
minä kutsun kutsun kutsun sinua matkaltasi
(CMX: Rautakantele)
Yöllä runon laadin, vaan jo se karkasi...
Ei ne väkisin tule, ei pusertaen.
Lepattavat kuin perhoset,
eivät tohdi, malta jäädä.
Ei se mitään! Mikä minäkään olisin
aina sanomaan, aina äänessä olemaan!
Sanokoot toiset, nuoremmaiset.
Ääntä pitäkööt ne joilla on into.
sanat suussani sekoovat
kieleltäni karkaavat
menin mehtään kyselemään
luontoani nostamaan
haltijaani haon alta
ukkonen pysyi kaukana
vähän välkehti
vähän sateli
vaan ei juuri jyrissyt,
en tunne taida nimeäni
Huono olen, kelvoton ja kunnoton
vastarinnan vapaudeton, siis
anteeksi ja näkemiin, how low can you go?
Voihan lehden kääntää
ja huonoa runoa vääntää.
Jos nousee vuorelle korkeimmalle
moisesta vain väsähtää Kalle!
Mutta jos henki jätti, petti
ja kovin jo paljonkin itketti,
niin mitäpä tässä, otamme lomaa
ja hoivaamme hellimme oloa omaa.
Joskus toiste ehkä sanoja riittää
niin että meitä yleisökin kiittää.
Siihen asti lepoa, lonkkaa
ja turha yritys lettoon, jonkkaan.
*) En tosin tiedä mikä se 'jonkka' on, mutta oletan että se on jorpakkoa vastaava termi. From Ave Koskela, Hemmo Paskiainen -sarjakuvasta.