Vartuin Munkkiniemessä kun olin lapsi ja nuori ja minulla oli asiaa keskustaan isäni muistutti aina että Pitkäsillan yli et sitten mene. Muistan aina kun varotettiin Sörkän ja Vallilan hamppareista. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Raja
PLm/Etu-Töölö
9487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
syntynyt!Olet varmaan sukua Munkkiniemen kreiville.
Sinä olet sukua? Piippolan Vaarille vai?
nykyäänkin lapsia ei lasketa huonoihin paikkoihin on vaarallistakin.
On ne hampparit jossain vielä täälläkin jotka eivät anna jutella muusta kun omista arvoista.Helposti leimahtaa sam luokka katkeruus kun siitä mainitaan.
Minä näin eka kerran hyvin puetun lapsen tuli koulusta.Arvasin että ruotsalaisesta koulusta.Pappa hänkin heino mies otti hänet vastaan laikkipuistossa ja he alkoivat tekemään yhdessä koulutehtäviä.Tuli jotai vanhoista elokuvista mieleen että on meilläkin jotain hienoa ja kaunista.
Muistanko väärin, kun muistelen, että Munkkiniemi oli silloin nk. liitosalue? Minulla ei ole koskaan ollut tietoa, mitä se liitosalue oikein merkitsi.
Minua ei varoiteltu Sörkan kundeista. Ei se silloin enää ollut vaarallinen. Jotkut vanhemmat helsinkiläiset kyllä olivat varovaisia. Ei siellä lapsilla ollut kadulla mitään hankaluuksia, ehkä teini-ikäisillä tai parikymppisillä olisi voinut tulla eteen jokin näytön paikka. Siihen aikaan joka kaupungiosalla oli omat porukkansa. Ja joka talolla. Ei voinut noin vain mennä vieraan talon pihaan. Kyllä siinä tuli heti nokkapokkaa.
Kyllä siellä käytiin esimerkiksi elokuvissa. Ratikallahan sinne pääsi, mutta kävellen matka oli pitkä.
60-luvulla sanottiin, että Pitkänsillan bussiliikenne on maailman vilkkain. En tiedä, pitääkö se paikkansa. Muistelen vain, miten joku amerikkalainen liikenne-ekspertti äimisteli sitä, miten niin paljon busseja on ohjattu samalle sillalle.
olivat olleet lasten leikkipaikkoja ja hiihtomaastoja 30-luvulta eteenpäin, ja anoppini kertoi myöskin pyykkinaruja sinne aina välillä laitetun, hänkin siellä pyykkejään kuivatteli. Nimikoimisella oli silloin käytännön merkitystä, joskus saattoi nimittäin tulla kinaa jostain pyyhkeestä, ja silloin oli hyvä, kun voi pyyhkeen reunasta näyttää omat monogramminsa.
Myöhemmin on rakennukset nousseet noille paikoille, se, että luonto sai väistyä niitä lapsia aikuisina siellä käydessään aina vähän suretti. Usein siellä vanhoilla leikkipaikoilla käytiinkin.
jotka ovat vanhoja ja huonokuntoisia, olen käynyt katsomassa. Siltikin area on kallista.
1900-luvun alussa Helsinki oli niin pieni, että äitini on käynyt lapsena "maalla" Arkadianmäellä eväsretkillä.
Äitini vanhempien kesämökki oli kaukana, kaukana Tikkurilassa asti. Sinne mentiin junalla ja viivyttiin koko kesä.
Siihen aikaan ja myöhemminkin luokkaerot olivat aivan valtavan suuret. Kun varakkampi väki eli velkaisissa suurissa asunnoissaan Kaivopuistossa, Eirassa ja Ullanlinnassa, niin työläisväki asui joko vuokralla tai samalla tavalla velkaisissa "porrashuoneissa" Sörkassa tai Kalliossa. Porrashuone tarkoitti yhden huoneen asuntoa, jossa ei ollut kylppäriä eikä vessaa. Oli yhteiset vessat koko talon asukkaille. (Ihan niin kuin Pariisissa on joissakin paikoin tänä päivänäkin.)
Ei ihme, että 10-40-luvuilla varakkampien ei ollut hyvä mennä Sörkan sivukaduille. - Sakilaisilla oli oma muotinsa. Siihen kuului mm. hyvin leveälahkeiset housut. Lahkeet levenivät polven alapuolelta kuin merimiehillä ja laivaston varusmiehillä aikoinaan.
50-60-luvulla koko tilanne muuttui. Kansa alkoi vaurastua. Kalliosta purettiin vanhoja taloja ja rakennettiin uusia, paljon mukavampia. Tai vanhoja taloja uudistettiin. Porrashuoneet vähitellen hävisivät. Sama koski myös Sörkkaa. Molemmissa on kyllä yhä aivan uskomattoman pieniä asuntoja.
Kalliossa on aivan ihastuttavan näköinen asuinalue, Torkkelinmäki. En tiedä siitä muuta kuin sen, että se on todella houkuttelevan näköinen.
Esittelijä kertoi silmät kirkkaina: "Tämä on oikea tee-se-itse-miehen unelma." Niin kamalan huonokuntoista asuntoa en ole nähnyt muualla kertaakaan ennen enkä jälkeen. Mm. korkkimatto oli n. puolen metrin korkuisilla kupruilla. Mitähän kaikkea niidenkin kuprujen alta olisi mahtanut löytyä? Miten sellaiset voivat edes syntyä?
paljoa muuttuneet, mutta esimerkiksi Rööperi on pessyt kasvonsa.
Asuin lukio ja muunkin opiskeluaikani tädilläni hyyryllä. Minua suojellakseen tädillä oli joitakin sääntöjä, joita tietenkin rikoin salaa. Kallioon, Valllaan, Sörkkaan ja Rööperiin en saanut mennä illalla. Olin luokkatoverini luona "läksyjä tekemässä" so. ajelimme sporalla kiellettyihin paikkoihin. Mukava luokkatoverini asui Flemarilla ja hän oli aina tervetullut kotiimme, mutta minä en saanut mennä heille.
Tädin motiivi oli, että minulle sattuu jotain ikävää ja hän on minusta vastuussa. Mitän luokkatietoisuutta tädilläni ei ollut, mutta siihen aikaan lestiheittäjät ja muut epämääräiset tyypit liikkuivat noilla kielletyillä kulmilla. Totta olikin, että poliisiautot liikkuivat siellä melkein kuin tisurissa. Joka ilta niissä maisemissa tapeltiin , tai "käännettiin" joku.